Nurkkatanssit

Nurkkatanssit tarkoittavat erityisten tanssipaikkojen ulkopuolella yksityisasunnoissa (tällaisen toiminnan sallivien "nurkissa"), ladoissa tai luonnossa järjestettyjä tanssitilaisuuksia, joilla ei ollut viranomaisten lupaa ja joita koskeva tieto ei siksi ollut julkista.[1] Nurkkatansseina on viimeksi laajalti pidetty erityisesti sota-aikaisen tanssikiellon vallitessa järjestettyjä tilaisuuksia, mutta itse perinne on vanhempi. Suikkanen (2012) mainitsee sota-aikaisten nurkkatanssien nojanneen 1800-luvun tanssiperinteeseen.[2] Ryynänen (2004) ulottaa ilmiön tarkastelun 1600-luvulle saakka.[3]

Nurkkatansseja säestettiin perinteisesti yleisillä, mukana kuljetettavilla soittimilla, kuten viululla, haitarilla tai mandoliinilla. 1930-luvulta lähtien soittimia täydensi tai korvasi matkagramofoni.[1]

Paitsi, että osallistuminen nurkkatansseihin ja niiden järjestäminen vastasivat nuorten tarpeeseen kohdata toisiaan ja pitää hauskaa, niihin sisältyi myös kielletyn viehätystä ja uhmaa viranomaisia kohtaan.[2] Ilmiön arvostelun kärkenä puolestaan oli ajatus, että luvattomiin tanssitilaisuuksiin liittyi alkoholin käyttöä ja salakauppaa sekä sukupuolimoraalin höltymistä.[4]