Nuristanilaiset

Nuristanilaiset eli kaferit ovat keskenään sukua olevien kansojen tai heimojen muodostama ryhmä Afganistanin koillisosassa ja Pakistanin rajaseudulla. He puhuvat indoiranilaiseen ryhmään kuuluvia nuristanilaisia kieliä. Nuristanilaiset muodostavat nykyisin noin yhden prosentin Afganistanin koko väestöstä.

Nuristanilaiset
Merkittävät asuinalueet
 Afganistan
Kielet nuristanilaiset kielet
Uskonnot sunnalainen islam

Asuinalue ja lukumäärä
Nuristanilainen tyttö kabulilaisessa orpokodissa.

Nuristanilaiset elävät Afganistanin Nuristanissa ja Pakistanin Chitralissa.[1] Kansoista suurin ovat Alingarin sivujokien ja Kunarin laaksoissa asuvat katit, joilla on useita paikallisia ja heimonimityksiä. Läntisten ja itäisten katien välissä Pechin sivujoen Prasunin laaksossa ovat prasunit ja näiden eteläpuolella Waigalin keski- ja yläjuoksulla waigalit. Pechin ja Alingarin välisellä vuoristoseudulla asuvat aškunit ja Pechin keskijuoksulla näitä lähellä olevat vamat.[2] Kansatieteellisessä kirjallisuudessa nuristanilaisiin luetaan toisinaan myös dardilaisia kieliä puhuvia kansoja kuten kalašat.[3] 1980-luvulla nuristanilaisia arvioitiin olevan 150 000 henkeä, joista 140 000 asui Afganistanissa.[1] Nykyisin he muodostavat arviolta 1 % Afganistanin väestöstä.[4]

Historia

Nuristanilaiset ovat alueensa kantaväestöä, joka mainitaan jo Aleksanteri Suuren aikana.[5] Heidän kielensä muodostavat nykykäsityksen mukaan iranilaisten ja indoarjalaisten kielten ohella indoiranilaisten kielten kolmannen päähaaran.[6] Alueen asukkaat säilyttivät itsenäisyytensä 1800-luvun loppuun saakka, jolloin Afganistanin emiiri Abd al-Rahman Khan käännytti heidät islaminuskoon. Samalla entiset nimitykset kaferi ja Kaferestan (”kieltäjien maa”) muutettiin Nuristaniksi (”valon maa”). Pakkokäännytyksestä huolimatta nuristanilaiset ovat nykyään hartaita sunnimuslimeja.[5]

Alueen etnisillä ryhmillä on ollut näkyvä rooli Afganistanin sotaisessa lähihistoriassa. Vuodesta 1896 lähtien jatkunut kamppailu Nuristanin itsenäisyydestä muuttui 1970-luvun lopussa kenraali Issa Nuristanin johtamaksi taisteluksi kommunisteja ja neuvostojoukkoja vastaan. Myöhemmin nuristanilaiset ovat osallistuneet eri ryhminä Afganistanin sisällissotaan.[7]

Kulttuuri
Puisia idoleja Kaferestanista.

Perinteisiä elinkeinoja ovat miesten harjoittama laiduntamiseen perustuva karjanhoito sekä naisille kuuluva maanviljely. Viljelyskasveista tärkeimpiä ovat ohra ja hirssi ja kotieläimistä vuohet. Lisäksi harjoitetaan puutarhaviljelyä, mehiläistenhoitoa, keräilyä ja käsityöammatteja. Kulttuuriltaan nuristanilaiset ovat lähellä afgaaneja ja Pamirin tadžikinsukuisia kansoja.[1] He jakautuvat kahteen endogamiseen kastiin, joista alempi koostuu käsityöammatteja harjoittavista entisten orjien jälkeläisistä. Sukupuolirooleilla ja sukulaissuhteilla on tärkeä merkitys.[8]

Nuristanilaisten esi-islamilaisessa aina 1800-luvun lopulle saakka harjoitetussa perinteisessä uskonnossa oli mahdollisesti arkaaisia piirteitä indoiranilaisesta muinaisuskosta. Heidän ylin jumalansa oli Mara eli kuolema. Jumaluuksiin kuului myös eri paikallisia jumalia, jumalattaret Dizani ja Durgan, sekä sodanjumala Giš. 1800-luvun loppupuolella Kaferestanissa matkanneen brittiläisen siirtomaavirkailija Geroge Scott Robinsonin mukaan kaferit uhrasivat vankejaan Gišille ja Durgan kulttiin liittyi esimerkiksi pääkallonmetsästys. Ennen sotaan lähtöä kaferit saattoivat pitää juhlia, joissa soturit saattoivat viettää yön kenen tahansa naisen kanssa.[9]

Lähteet
  1. Narody mira: istoriko-etnografitšeski spravotšnik, s. 340. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1988.
  2. Narody mira: Narody Perednei Azii, s. 136–137. Moskva: Izdatelstvo Akademii nauk SSSR, 1957.
  3. Encyclopedia of World Cultures: Volume IX, Africa and the Middle East, s. 250. New York: G.K. Hall & Company, 1995. ISBN 0-8161-1815-9.
  4. Michael Izady: Afghanistan, Ethnic Groups (summary) (png) Gulf/2000 Project. Columbia University. Viitattu 18.5.2018. (englanniksi)
  5. West, Barbara A.: Encyclopedia of the Peoples of Asia and Oceania, s. 604. New York: Facts on File, 2009. ISBN 978-0-8160-7109-8.
  6. Jazyki mira: Dardskije i nuristanskije jazyki, s. 99. Moskva: Indrik, 1999. ISBN 5-85759-085-X.
  7. West, Barbara A.: Encyclopedia of the Peoples of Asia and Oceania, s. 605. New York: Facts on File, 2009. ISBN 978-0-8160-7109-8.
  8. Encyclopedia of World Cultures: Volume IX, Africa and the Middle East, s. 251. New York: G.K. Hall & Company, 1995. ISBN 0-8161-1815-9.
  9. Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 38-39. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.