Nuoregyptiläinen puolue

Egypti oli itsenäistynyt vuonna 1922 ja itsenäisyyttä oli aluksi seurannut laaja optimismi. Pian tilanne muuttui kuitenkin turhautumiseksi. Kuninkaan puuttuminen politiikkaan murensi uskoa poliittiseen järjestelmään ja demokratiaan. Samalla vuoden 1929 pörssiromahduksella oli huomattava taloudellinen vaikutus vientiin. Maaseudulla maa ei riittänyt ruokkimaankasvavaa väestöä, vaan alkoi muuttoliike kaupunkeihin. Kaupungeissa yhä useampi hankki koulutuksen, mutta koulutusta vastaavaa työtä ei usein ollut. Yhä useammalla oli aikaa ja mahdollisuus osallistua poliittiseen toimintaan. Samalla aikaisemmin kansallismielistä liikehdintää johtanut Wafd-puolue ei enää pystynyt kasamaan kansallismielistä liikehdintää taakseen etenkin sen näyttävimmän johtajan Sa'd Zaghlulin kuoltua vuonna 1927. Puolueen aikaisempi luja ote yhteiskunnasta mureni.[1]

Nuoregyptiläisen puolueen edeltäjän eli järjestö Jamijjat Misr al-Fatan perustivat tuolloin 22-vuotiaat Ahmad Husain ja Fathi Ridwan lokakuussa 1933. Alkusysäys liikkeen perustamiselle oli teollisuushanke, johon molemmat osallistuivat lakiopintojensa aikana. Tarkoitus oli perustaa lahjoituksilla Egyptiin tehtaita, joilla tuotettaisiin tavallisesti ulkomailta tulevia hyödykkeitä. Ensimmäisessä keräyksessä vuonna 132 kokoon saatiin 17 000 Egyptin puntaa, tarbuš-tehdas. Tuolloin jokaisen koulutetun egyptiläisen tuli tarbušia eli fetsiä, joten tehtaastakin tuli tuottoisa. Myöhemmät keräykset eivät kuitenkaan onnistuneet ensimmäisen tavoin ja perustetut tehtaat eivät tuottaneet.[2]

Puolueen sotilaallisen siiven eli ns. vihreäpaitojen jäseniä.

Misr al-Fata muodostui egyptiläisen nationalismin jyrkimmistä aineksista. Sen on kuvailtu saaneen vaikutteita Euroopan fasistisilta liikkeiltä.[1] Se houkutteli jäsenikseen etenkin nuorisoa, joka oli kiinnostunut keräyksien tapaan egyptiläisestä kansallismielisyydestä. Järjestöstä tuli äärinationalistinen ja sen motto oli "Jumala, isänmaa, kuningas". Sen tavoitteiden mukaan egyptiläisen nuorison piti auttaa luoda Egypti ja nykyinen Sudan käsittänyt ja muiden arabivaltioiden kanssa liitossa oleva kuninkaan hallitsema Suur-Egypti, joka johtaisi islamilaista maailmaa. Järjestö halusi laajentaa egyptiläistä maataloussektoria ja teollisuutta, parantaa koulutusta, sekä elinolosuhteita Egyptin kaupungeissa ja maaseudulla. Ulkomaalaisten erityisoikeuksista Egyptissä oli hankkiuduttava eroon. Misr al-Fata vastusti alkoholia ja muita moraalittomina pidettyjä tapoja.[2]

Misr al-Fata käytti ensin äänenkantajanaan lehteä al-Sarkha ja hetken myös kansallismielistä julkaisua Wadi al-Nil. Lopulta se alkoi julkaista kokonaan omaa julkaisuaan nimellä Misr al-Fatah.[2] Puolueella oli myös oma sotilaallinen siipensä.[1] Sen jäseniin viitattiin joko yksinkertaisesti "jäseninä" tai "taistelijoina". Sotilaallisen siiven jäsenet tulivat tunnetuksi heidän käyttämästään asusta, johon kuului tummanvihreä paita. Heitä alettiin kutsua asunsa mukaan vihreäpaidoiksi.[2] Järjestön jäsenet tunnettiin yhteenotoista Wafd-puolueen kannattajien[1], eli niin sanottujen sinipaitojen kanssa. Muuten Nuoregyptiläinen puolue tuli erityisen tunnetuksi järjestämistään mielenosoituksista ja ulkomaalaisten tuotteiden boikoteista.[2]

Puolueen julkaisu vuodelta 1951.

Nuoregyptiläiset eivät aluksi muodostaneet omaa puoluettaan tai tukeneet julkisesti yhtäkään virallisista puolueista. Se kannatti kuitenkin monarkiaa ja lopulta Ali Mahiria. Puolueeksi nuoregyptiläiset järjestäytyivät vuonna 1936. Se ei kuitenkaan osallistunut parlamenttivaaleihin. Ehdokkaiden alaikäraja oli 30 vuotta ja puolueen jäsenet olivat lähes kaikki tätä nuorempia. Puolue alkoi kuitenkin saada vaikutusvaltaa etenkin yhteenotoillaan Wafd-puolueen kannattajien kanssa. Se sai tukea myös vastustaessaan sionismia ja tukiessaan Palestiinan arabeja. Juutalaisvastaisuus näkyi myös iskuina Egyptin juutalaisia vastaan. Saamastaan huomiosta huolimatta puolue ei kuitenkaan onnistunut keräämään taakseen laajaa kannatusta. Hetkellisesti puolue harkitsi liittyvänsä suositummaksi osoittautuneeseen Muslimiveljeskuntaan.[2]

Toisen maailmansodan aikainen sotasensuuri vaikeutti nuoregyptiläisten toimintaa huomattavasti. Huolimatta järjestön fasistiyhteyksistä, Ahmad Husain vastusti kiivaasti Italiaa ja sen diktaattori Benito Mussolinia. Hän vieraili kuitenkin Saksan suurlähetystössä Egyptissä, jossa toiminnasta hänen kanssaan ei kuitenkaan kiinnostuttu. Järjestön toimita jatkui jälleen laajemmin vuodesta 1944, mutta se oli ajautunut entistä kauemmaksi tavallisten egyptiläisten ongelmista. Vuonna 1946 Nuoregyptiläinen puolue otti uuden nimen Egyptin sosialistinen puolue ja osallistui Egyptin parlamenttivaaleihin vuonna 1950 voittaen yhden paikan. Myöhemmin Egyptissä hyvin vaikutusvaltaisiin asemiin nousseet Gamal Abdel Nasser ja muut niin sanottujen "vapaiden upseerien" vaikuttajat ovat saattaneet osallistua puolueen toimintaan.[2] Vapaat upseerit panivat 23. heinäkuuta 1952 toimeen vallankumouksen, joka johti kuningasvallan päättymiseen.[1] Huolimatta sen jäsenten mahdollisista yhteyksistä, kaikki puolueet mukaan lukien Egyptin sosialistinen puolue kiellettiin vuonna 1953.[2]

Egyptissä perustettiin vanhan puolueen nimeä kantanut uusi Nuoregyptiläinen puolue vuonna 1989.[3]