Wii Remote

Wii Remote käyttää virtalähteenä kahta AA-paristoa. Ne riittävät 60 tunniksi, kun käytetään pelkkää liikkeentunnistusta, ja 30 tunniksi, jos käytössä on myös osoitustoiminto.[2] Wiin ohjekirja kieltää tavallisten kertakäyttöisten paristojen uudelleenlataamisen, mutta Nintendon tukisivusto ja käyttöohjekirja sallivat uudelleenladattavien NiMH-akkujen käytön.[3]

Nintendo esitteli vuoden 2006 E3-messuilla valkoisen, mustan ja sinisen ohjaimen. THQ:n elokuun 2006 puolivälissä järjestämässä Wii-tapahtumassa kaikki ohjaimet olivat kaksivärisiä: päältä kiiltävän mustia ja toiselta puolelta metallisen mattaharmaita.[4]

Wii julkaistiin pelkästään valkoisena, mutta Shigeru Miyamoto on sanonut, että uusia värimalleja tullaan tuottamaan vasta, kun konsolin saatavuusongelmat on ratkaistu, eli aikaisintaan keväällä 2007.[5] Tällä hetkellä Wii Remotea saa vain valkoisena ja mustana, mutta ohjaimeen on saatavilla kolmannen osapuolen tuottamia kuoria, joiden avulla ohjaimen ulkoasua voi muokata. [6]

Wii Remoten mukana tulee aina rannehihna, joka on kiinnitettynä ohjaimen pohjaan. Rannehihna on lisätty turvallisuussyistä, ja itse konsolikin neuvoo ennen pelaamista pelaajaa käyttämään sitä, jotta Wii Remote ei lähtisi irti otteesta kesken nopeiden liikkeiden. Kaikesta huolimatta monet,[7] kuten myös IGN,[8] ovat kertoneet, että rannehihna tuppaa rikkoutumaan kovassa käytössä ja saattaa pettää, jos pelaajalla ei ole ohjaimesta kunnon otetta ja hän liikuttaa sitä suurella voimalla. Vastauksena Nintendo on julkaissut ohjeita koskien Wii Remoten ja rannehihnan oikeaoppista käyttöä.[9] Joillakin alueilla alkoi ilmestyä 8. joulukuuta 2006 paksummilla rannehihnoilla varustettuja yksiköitä[10]; 15. joulukuuta Nintendo kuitenkin kielsi vetäneensä rannehihnat pois markkinoilta. Vaikka Nintendo on kieltänyt kolmen miljoonan hihnan takaisinvedon, se tarjoaa jokaisen rikkoutuneen rannehihnan tilalle uuden ilmaiseksi.[11] Vanha hihnan kiinnitysosa on paksuudeltaan 0,6 mm, kun uusi puolestaan on 1,0 mm.

Wii Remote kykenee havaitsemaan liikettä ja sijaintinsa. Analog Devices -yhtiön ADXL330-kiihtyvyystunnistimen avulla ohjain aistii kolmiulotteista liikettä ja kallistamisen.

Wii Remotessa on valopistoolin tapaan valoanturi, jonka avulla ohjain voi päätellä, minne päin televisioruutua se osoittaa. Wii Remote ei aisti valoa itse televisioruudusta vaan ohjaimentunnistimesta (Sensor Bar), mikä takaa ohjaimen toiminnan television koosta tai mallista riippumatta. Ohjaimentunnistin on noin 20 cm leveä palkki, jonka sisällä on kymmenen infrapunavaloa säteilevää LEDiä, viisi ohjaimentunnistimen kummassakin päässä. (Kummassakin viiden LEDin rypäässä kauimpana keskustasta oleva LED osoittaa hivenen poispäin keskustasta, keskustaa lähinnä oleva LED osoittaa hivenen keskustaa kohden, ja niiden välissä olevat kolme lähekkäin olevaa LEDiä osoittavat suoraan eteenpäin.) Ohjaimentunnistimen johto on 3,53 metriä pitkä. Tunnistimen voi sijoittaa television ylä- tai alapuolelle, ja sen keskikohdan tulisi olla linjassa television keskikohdan kanssa. Wii Remoten ei tarvitse osoittaa suoraan ohjaimentunnistinta kohti, mutta ohjaimen rajatun näkökulman takia sillä ei voi osoittaa radikaalisti ohjaimentunnistimesta poispäin, tai ohjaimen kyky hahmottaa sijaintinsa televisioon nähden häiriintyy.

Ohjaimentunnistimen ansiosta Wii Remotea voi käyttää osoittimena jopa viiden metrin etäisyydellä ohjaimentunnistimesta. (Etäisyys itse konsoliin voi olla 10 m.) Wii Remote käyttää yhden megapikselin kuva-anturia ohjaimentunnistimen valonlähteiden havaitsemiseen. Ohjain tietää LEDien väliset etäisyydet ja kykenee niiden avulla laskemaan kolmiulotteisen sijaintinsa tunnistimeen nähden. Tämän lisäksi Wii Remote laskee sijaintinsa muutokset kolmiulotteisilla kiihtyvyysantureillaan, minkä ansiosta ohjaimella on kuusi vapauden astetta. Nämä anturit toimivat kallistusantureina, jotka havaitsevat, jos ohjainta pyöritetään akselinsa ympäri.

Ohjaimentunnistinta tarvitaan, kun Wii Remotella liikutellaan osoitinta valikoissa tai tähtäintä ensimmäisen persoonan ammuntapeleissä televisioruutua osoittelemalla. Koska Wii Remote osaa ohjaimentunnistimen avulla myös laskea etäisyyden itsensä ja television välillä, ohjaimella voi myös hallita hidasta eteen-taakse-liikettä kolmiulotteisissa peleissä. Kiihtyvyysanturit taas hallitsevat nopeita eteen-taakse-liikkeitä, kuten lyömistä nyrkkeilypeleissä. Nämä anturit, jotka toimivat kallistusantureina, voivat myös hallita osoittimen tai muun vastaavan pyörittämistä akselinsa ympäri.

Sijainnin määritykseen käytettävä infrapuna-anturi voi häiriintyä, jos lähettyvillä on muita infrapunalähteitä, kuten loistevalaisimia. Kekseliäät käyttäjät ovat onnistuneet korvaamaan ohjaimentunnistimen vaihtoehtoisilla infrapunalähteillä, kuten kahdella taskulampulla tai jopa kynttilällä. Tämä osoittaa, että kahden liikkumattoman valonlähteen avulla Wii Remote pystyy jatkuvasti kalibroimaan suuntansa ja sijaintinsa niihin nähden.

Wii Remotessa on myös kaiutin, mikä paljastettiin vuoden 2006 E3-messujen tiedotustilaisuudessa. Eräs kehittäjä demonstroi ominaisuutta ampumalla jousella The Legend of Zelda: Twilight Princess -pelissä. Sekä Wii Remoten että television äänillä luotiin vaikutelma, että nuoli lentää poispäin pelaajasta. Toinen esimerkki on Red Steelin Killer match, jossa pelaajat saavat toimeksiantonsa Wii Remoten kautta. Monet kriitikot pitävät ohjaimen kaiutinta huonolaatuisena ja sen ääniä särisevinä etenkin suurilla äänenvoimakkuuksilla.

Wii Remotessa on rajallinen määrä (vain kuusi kilotavua) sisäistä EEPROM-muistia. Osaa tästä muistista käytetään varastoimaan korkeintaan kymmenen Mii-hahmon tiedot, jotka voi sitten siirtää toiselle Wii-konsolille. Ohjaimessa on ennen Mii-dataa ainakin 4000 tavua käyttämätöntä tilaa, jota tulevat pelit voivat mahdollisesti käyttää hyödykseen.

Nunchuk (vasemmalla) Wii Remoteen liitettynä. Kuva on vuoden 2006 E3-messuilta.

Nintendo paljasti Wii Remoten ensimmäisen lisäosan, Nunchukin, vuoden 2005 Tokyo Game Show -messuilla. Nunchuk liitetään Wii Remoteen pitkällä johdolla, ja yhdistettynä ohjaimet muistuttavat nunchakua, josta lisälaite onkin saanut nimensä. Nunchukissa on kaksi olkanäppäintä ja analogitatti, joka on samanlainen kuin Nintendo GameCuben ohjaimesta löytyvä. Nunchuk toimii monessa pelissä yhdessä pääohjaimen kanssa. Nunchukissa on Wii Remoten tapaan liikkeentunnistin kolmelle akselille mutta ei kaiutinta tai tärinätoimintoa.[12][13]

Nunchuk tulee Wiin mukana.[14] Erillinen Nunchuk-lisäohjain maksaa Japanissa 1800 ¥,[15] Yhdysvalloissa 19,99 USD,[16] Euroopassa 19 €[17] ja Isossa-Britanniassa 14 £.[17]

Aiemmin nimillä C1 ja C2 tunnetut olkanäppäimet muotoiltiin ja nimettiin uudelleen vuoden 2006 Game Developers Conference -messujen jälkeen. Ylempi ympyrän muotoinen C-näppäin on pienempi kuin alempi suorakulmainen Z-näppäin. C-näppäin oli aiemmin C1 ja soikea, kun taas Z-näppäin oli C2 ja neliön muotoinen. [18]

Nunchuk on 113 mm pitkä, 38,2 mm leveä ja 37,5 mm paksu.[19] Kiinnitysjohto on noin 0,5 m pitkä.

Mainonnallisten tuotekuvien ja Overstock.com:n listauksen perusteella lisälaitevalmistaja Intec on julkaisemassa kolmannen osapuolen Nunchuk-lisäohjaimen Wii Remotelle. Tämä olisi ensimmäinen kolmannen osapuolen laajennusosa sille.[20]

Classic Controller yhdistettynä Wii Remoteen

Nintendo esitteli Wii Remoteen johdolla kiinnitettävän Classic Controller -ohjaimen vuoden 2006 E3-messuilla.[21] Ohjain on tarkoitettu lähinnä Virtual Console -peleille, vaikka useimmissa niistä onkin mahdollista käyttää sen sijasta GameCube-ohjainta. Classic Controller toimii myös esim. Dragon Ball Z: Budokai Tenkaichi 2 -pelissä. Wii Channel Menussa Classic Controllerin vasemmalla analogitatilla voi ohjata osoitinta, kun Wii Remote ei osoita ruudulle. Classic Controllerilla voi selata Message Boardia, asetuksia ja Shop Channelia. Ohjain ei toimi Mii-, Photo- ja Forecast Channelilla. Ohjaimessa ei myöskään ole liikkeentunnistusominaisuuksia.

Nintendo on aiemmin näyttänyt "ohjainkuoren", joka näyttää perinteiseltä ohjaimelta.[22] Lisäosan käytöstä kerrottiin aikanaan, että Wii Remote sopisi sen sisään, jolloin pelaaja voisi pelata perinteisillä kontrolleilla kuitenkaan liikkeentunnistuksesta luopumatta. PlayStation 3:n ohjaimessa on samankaltaiset kontrollit. Satoru Iwatan mukaan lisäosaa käytettäisiin jo olemassa olevien, Virtual Consolen ja useille alustoille julkaistujen pelien pelaamiseen.[23]

Classic Controllerissa on kaksi analogitattia, ristiohjain, a-, b-, x- ja y-näppäimet, analogiset L- ja R-olkanäppäimet sekä kaksi Z-näppäintä (ZL ja ZR) olkanäppäinten vieressä. Ohjaimessa on myös vierekkäin Wii Remoten tapaan "-"-, "home"- ja "+"-näppäimet. "-"- ja "+"-näppäimet ovat myös select ja start.

Classic Controller on 65,7 mm pitkä, 135,7 mm leveä ja 26 mm paksu.[19] Ohjainta myydään vain erikseen. Sen jälleenmyyntihinta on Japanissa 1800 ¥,[15] Yhdysvalloissa 19,99 USD,[24] Euroopassa 19 €[17] ja Isossa-Britanniassa 14 £.[17]

Ohjaimesta on olemassa myös toinen versio nimeltä Classic Controller Pro, jonka muotoilu ja näppäinsijoittelu ovat PlayStationin ohjainta muistuttavia.

Wii Remote ja Wii MotionPlus

Pääartikkeli: Wii MotionPlus

Wii MotionPlus on laajennuslaite, jonka avulla Wii Remote voi kaapata monimutkaisen liikkeen tarkemmin. Wii MotionPlus käyttää äänihaarukkagyroskooppia [25], joka täydentää Wii Remote -kaukosäätimen kiihtyvyysanturi- ja anturitanko-ominaisuuksia, mikä Nintendon mukaan mahdollistaa ohjaimen liikkeet identtisiksi näytöllä reaaliajassa.[26] Wii Motion Plus myytiin erikseen ja joidenkin sen vaativien pelien kanssa.