Numenios

Numenios vaikuttaa pitäneen Pythagorasta korkeimpana auktoriteettinaan, mutta samaan aikaan hän seurasi pääkohdissa Platonia, jota kutsui ”Attikan Moosekseksi”.[1] Professori Michael Wagnerin mukaan Numenios osoitti gnostilaista taipumusta.

Merkittävin ero Numenioksen ja Platonin ajattelun välillä oli hänen tekemänsä ero ”ensimmäisen jumalan” ja demiurgin välillä. Tämä johtuu todennäköisesti juutalais-aleksandrialaisten filosofien, erityisesti Filonin ja hänen logos-teoriansa, vaikutuksesta. Prokloksen[2] mukaan Numenios katsoi, että oli olemassa eräänlainen jumalien kolminaisuus, jonka jäseniä hän nimitti ”isäksi”, ”tekijäksi” ja ”siksi mikä on tehty”. Ensin mainittu oli ylin jumaluus tai puhdas järki, toinen maailman luoja, kolmas maailma itse. Numenios piti ruumista sielun vankilana.

Numenioksen tutkielmista on säilynyt katkelmia Eusebioksen teoksessa Praeparatio Evangelica. Näihin kuuluvat tutkielma Hyvästä, tutkielmat jotka käsittelivät seikkoja joissa akatemialaiset poikkesivat Platonista, sekä tutkielma Platonin mystisistä sanonnoista. Origeneen mukaan ensin mainittu sisälsi viittauksen Jeesukseen.[3]

Numenioksen teokset olivat arvossaan uusplatonilaisten keskuudessa, ja Plotinoksen oppilaan Amelioksen sanotaan kirjoittaneen lähes kaksi kirjaa kommentaareja niihin.

• ”Numenius”,

Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911). Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.

• Mullach, F. G.: Frag. Phil. Gram. iii.
• Ritter & Preller: Hist. Phil. Graecae (toim. E. Wellmann, 1898), 624–7
• Thedinga, F.: De Numenio philosopho Platonico (Bonn, 1875)
• Whittaker, T.: The Neo-Platonists (1901)

• Karamanolis, George: Numenius The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)