Nukufetau

Nukufetau sijaitsee melkein Tuvalun valtion keskikohdassa 106 kilometriä Funafutista luoteeseen. Atollin maapinta-ala on noin 3 neliökilometriä, mikä tekee siitä Tuvalun kolmanneksi suurimman atollin.[9] Sen kokonaispinta-ala laguuni mukaan lukien on 116,5 neliökilometriä. Siitä 22 prosenttia on riuttaa ja 78 prosenttia sen sisälle jäävää laguunia. Paikoittain 30 metriä syvään hiekkapohjaiseen laguuniin[10][11] johtaa kaksi kanavaa, Te Ava Lasi ja Te Ava Amua,[12] joita pitkin voi säännöllisesti kulkea laguuniin. Te Ava Lasia voivat käyttää myös isommat veneet.[3] Eroosio on kuluttanut saarien rantoja huomattavasti. Tämä on johtanut maapinta-alan ja kookospalmujen vähenemiseen.[10] Atollin 35 nimettyä saarta ovat:[9][5]

Nukufetaun asuttamisen ajankohta ei ole varma. Atolli on luultavasti asutettu aikaisintaan 2 000 vuotta sitten, kun pääosin samoalaisia saapui saarille.[24] On myös mahdollista, että atolli olisi asutettu vasta 1300-luvulla.[25][26] Nukufetaulta on myös löytynyt huomattava määrä vanhoja ihmisten hautoja, etenkin Falen saarelta.[24]

Ensimmäinen Nukufetaun löytänyt länsimaalainen oli yhdysvaltalainen kapteeni Arent de Peyster, joka löysi sen vuonna toukokuussa 1819. Hän nimesi atollin itsensä mukaan De Peysterin ryhmäksi.[9][24] Vuonna 1856 Yhdysvallat vaati atollia itselleen Guano Islands Actilla.[27]

Louis Becke saapui Nukufetaulle vuonna 1881, ja hänestä tuli atollin kauppias. Myöhemmin hän kirjoitti kirjan kokemuksistaan.[9] Samoihin aikoihin myös Alfred Restieaux toimi kauppiaana atollilla.[24]

Vuonna 1892 Nukufetau liitettiin muiden nykyään Tuvalulle kuuluvien atollien ja saarien lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan Gilbert- ja Ellicesaarten protektoraattiin, josta tuli vuonna 1916 siirtomaa.[28] Nukufetausta tuli osa Tuvalua maan itsenäistyttyä vuonna 1978.[26]

Yhdysvallat rakensi Motulalon saarelle toisen maailmansodan aikana lentokentän, joka tuli käyttöön marraskuussa 1943 ja oli käytössä vuoden 1944 puolivälin paikkeille asti. Nykyään lentokenttä on hylätty ja käyttämätön.[29][30]

Nukufetaun atollilla avattiin postitoimisto vuonna 1925.[31]

Vuoden 2012 väestönlaskennan mukaan atollilla asui 540 ihmistä, ja sen väestöntiheys oli noin 180 as./km².[32] Kymmenen vuotta aiemmin asukasluku oli 586. 1980-luvulla atollilla asui yli 700 ihmistä.[10] Atollin asutus on keskittynyt Savaven saarelle atollin lounaiskulmaan,[9] jossa sijaitsevat atollin kaksi suurinta asutuskeskittymää, Aulotu, jonka asukasluku oli vuonna 2012 yli 300, sekä Maneapa, jonka asukasluku oli samana vuonna lähes 200.[32] Atollilla puhutaan pääasiassa tuvalun kielen etelätuvalun murretta[33] mutta myös englantia.[24]

Suurin osa Nukufetaun asukkaista kuuluu protestanttiseen Tuvalun kirkkoon. Atollilla on myös pieni Jehovan todistajien yhteisö ja muita pieniä uskonnollisia ryhmiä.[34]

Atollin asukkaat saavat toimeentulonsa rahasiirroista, kalastamisesta, käsitöistä, työskentelystä kyläneuvostossa ja pienistä yrityksistä.[3] 124 Nukufetaun kotitaloutta harjoittaa kalastusta,[23] ja kalaa syödään yli 180 kg henkilöä kohden vuodessa. Vuonna 1997 atollille rakennettiin kalastuskeskus Australian avulla, mutta sen toiminta on ollut taloudellisesti kannattamatonta.[35] Monet atollin asukkaat työskentelevät pääkaupunki Funafutissa tai muissa maissa.[11]

Euroopan unioni on avustanut Nukufetaulla ja kahdella muulla Tuvalun atollilla aurinkoenergian käyttöönottoa. Niinpä niillä voidaan nykyään käyttää sähköä vuorokauden ympäri. Aikaisemmin sähköä tuotettiin saarilla dieselillä, ja sitä riitti vain 18 tunniksi vuorokaudessa.[36]