Nuku pommiin

Nuku pommiin on Timo Kojon esittämä kappale, jolla hän edusti Suomea vuoden 1982 Eurovision laulukilpailussa.[1] Kappaleen sävelsi Jim Pembroke ja sanoitti Juice Leskinen.[2]

Kappale jäi loppukilpailussa viimeiselle sijalle saamatta ainuttakaan pistettä. Se on nykyisen pistelaskutavan aikana Suomen Euroviisuhistorian heikoimmin menestynyt kappale. Edellisen kerran Suomen kappale jätettiin pisteittä vuonna 1965.[3]

Laulukilpailussa Kojon mukana lavalla esiintyivät Pave Maijanen (kitara), Juha Björninen (kitarasoolo), Heikki "Häkä" Virtanen (basso), Jim Pembroke (kosketinsoittimet ja rumpu) sekä Keimo Hirvonen (rummut).

Kojo itse oli kisan jälkeisessä lehtihaastattelussa tyytyväinen nollatulokseensa:[4]

”Mikä onni, ettei tullut jotain tuollaista mitätöntä kolmea tai neljää pistettä. Vain ensimmäinen ja viimeinen muistetaan!”

Kojo uskoi Euroopan-vallitukseensa Outi Poppin haastattelussa Rockradiossa; hänelle oli luvattu esiintymisiä ainakin Saksaan.[1]

”Nuku pommiin” perustuu Pembroken julkaisemattomaan sävellykseen ”Don’t Drop This Neutron Bomb on Me”, jota hän oli kaavaillut Wigwamille esitettäväksi. Kappale lyhennettiin euroviisujen sääntöihin sopivaksi, ja Leskinen teki siihen suomenkieliset sanat ravintolavaunussa matkalla Helsingistä Tampereelle.[5] Kappale oli tekijöidensä kannanotto Euroopassa vallinnutta kylmää sotaa ja silloista sotilasliitto Naton ja Varsovan liiton kilpavarustelua vastaan.[1]

Jo ennen laulukilpailun finaalia Kojo oli Iltalehdessä ilmaissut avoimen halveksuntansa kisoja kohtaan:

» Ihan täyttä roskaa. Ei tuollainen massaviihde jää mieleen eikä se kai ole tarkoituskaan. Rahat pois ja seuraavaa kehiin. – – – Viime syksynä (1981) esiinnyin laulujuhlilla Koreassa, ja nämä ovat niihin verrattuna neljännen divisioonan kisat. Koreassa oli mukana tunnettuja artisteja, mutta tästä porukasta kukaan ei kelpaisi sinne.»

[6]

”Nuku pommiin” -kappaleen sijoittuminen Eurovision laulukilpailun viimeiselle sijalle ilman ainuttakaan pistettä herätti Suomessa voimakkaita tunteita aikana, jolloin kilpailuun suhtauduttiin huomattavasti vakavammin kuin myöhempinä vuosikymmeninä; suomalaisia osanottajia pidettiin Suomen edustajina maailmalla. Suomen silloinen Espanjan-suurlähettiläs Joel Pekuri purki pettymystään Helsingin Sanomissa finaalin jälkeen:

» Olen kahtena vuotena peräjälkeen joutunut seuraamaan Eurovision laulukilpailua Espanjan televisioista. Olen myös kaksi kertaa ollut äärettömän pettynyt Suomen sijoitukseen, huippu tässä oli kai laulu ”pommiin nukkumisesta”, josta Suomi ainoana maana 18 osanottajasta jäi täysin ilman pisteitä. Kun tämä melko näkyvällä tavalla mainitaan lehdistössä, tuntuu siltä kuin Suomen edustustojen työ ulkomailla maamme kulttuurin tunnetuksi tekemiseksi olisi täysin turhaa. Nämä hoitamattoman näköiset nuorukaiset, jotka ilmeisesti kalliilla rahalla lähetetään ”edustamaan’ Suomea miljoonille ihmisille ulkomaille, ovat häpeäksi maallemme. Tuo tekohuumori, joka tuskin Suomessakaan ketään naurattaa, ei saa minkäänlaista vastakaikua ulkomailla. Nukkukaa pommiin, pysykää Suomessa, älkää osallistuko tämän kaltaisiin kilpailuihin.»

[7]

Vuonna 2019 ilmestyneessä Petteri Ahomaan kirjoittamassa elämäkerrassa Kojo kuvaili, millaisia seurauksia hänelle koitui kotimaassa. Hänen sovitut esiintymisensä peruttiin, ja hänelle huudeltiin kaduilla ilkeää pilkkanimeä ”Nolla-Kojo”. Kojo kertoi, millaisena hän sai kokea kotiyleisön vihan ja pilkan:

» Koko juttu kääntyi kotona totaaliseksi painajaiseksi. Mä aloin ymmärtää, että jengi otti kisat tosissaan. Mehän oltiin menty sinne ihan huumorilla. Kaiken maailman ukkoa ja akkaa tuli kadulla valittelemaan, että voi voi miten sä pärjäät. En mä tajunnut, että mä olin pettänyt koko kansakunnan. – – – Sitä ennen mun suosio oli ollut tasaisen hyvää ja jopa kasvavaa. Siihen yhteen tapahtumaan kaatui sitten ihan kaikki. Mä kuulin myöhemmin, että mua oli harkittu muutamaan kovaan brittibändiin solistiksi. Se koko kuvio haihtui savuna ilmaan yhtenä päivänä. – – – Musta tuli yhtäkkiä sellainen koko kansakunnan sylkykuppi, johon jokainen sai oksentaa oman pahan olonsa. Se oli sallittua. Mä olin syyllinen suunnilleen koko maan työttömyyteen, korkeaan verotukseen ja kylmään kesään.»

[8]