Nukkahikkori
Nukkahikkori[3] (Carya tomentosa) on jalopähkinäkasveihin kuuluva kesävihanta puu, joka kasvaa alkuperäisenä Pohjois-Amerikan keski- ja itäosissa.[4][5] Nukkahikkori on yleisin hikkorilaji, ja voi elää jopa 500-vuotiaaksi.[4]
Nukkahikkori | |
---|---|
Nukkahikkorin lehtiä |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Fagales |
Heimo: | Jalopähkinäkasvit Juglandaceae |
Suku: | Hikkorit Carya |
Laji: | tomentosa |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
Nukkahikkori on saanut nimensä lehtien alapinnan tiheästä karvoituksesta. Puun englanninkielinen nimi mockernut hickory, "pilkkapähkinä", viittaa sen pähkinöihin, joissa on paksu kuori ja pieni syötävä ydin.
Nukkahikkori on keski- tai suurikokoinen puu, joka yleensä kasvaa 15-24 metriä korkeaksi ja 45-60 cm läpimittaiseksi. Suotuisalla kasvupaikalla puu voi saavuttaa yli 30 metrin korkeuden. Sillä on syvälle ulottuva pääjuuri ja tiheä sivujuuristo. Metsässä sille kasvaa korkea, oksaton runko ja avoin, päältä pyöreä latvus; avoimella paikalla latvus tihenee ja leviää.[5] Lehdet ovat kerrannaiset, yleensä 7-lehdykkäiset, 4-19 cm pitkät, ja alta karvaiset[2]. Puun kaarna on tummanharmaata, vanhemmiten usein halkeilevaa.[2] Nukkahikkori on yksikotinen puu; hedekukat ovat pitkissä norkoissa ja emikukat pienissä rykelmissä.
Käyttö
Nukkahikkorin puuaines on kovaa, lujaa ja erityisen iskunkestävää. Sitä käytetään ennen kaikkea työkalujen kahvojen ja varsien valmistukseen (jopa 80% puutavarasta), mutta myös muihin tarkoituksiin missä tarvitaan lujaa puuta, sekä rakennuspuuna.[4]. Nukkahikkoria käytetään myös lihan, etenkin kinkkujen savustuksessa. Sillä on korkea lämpöarvo ja siitä saadaan hyvää polttopuuta.[4]
Nukkahikkorin pähkinät ovat paksukuorisia ja pieniä. Ne ovat tärkeää ravintoa monille eläimille, kuten oraville ja mustakarhuille, mutta ihmiset eivät niitä juuri syö.[4]
Lähteet
- Strich, L.: Carya tomentosa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.4.2021. (englanniksi)
- Carya tomentosa Flora of North America. efloras.org. Viitattu 22.4.2021. (englanniksi)
- Kassu – Carya tomentosa finto.fi. Viitattu 22.4.2021. (suomeksi)
- H. Clay Smith: Silvics of North America – Volume 2: Hardwoods, s. 226-233. Northeastern Area State & Private Forestry, 1968. Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi)
- Coladonato, Milo: Carya tomentosa Fire Effects Information System. USDA Forest Service. Viitattu 22.4.2021. (englanniksi)