Nuijasara

Karttusara, aiemmin nuijasara, (Carex buxbaumii) on tuulipölytteinen monivuotinen kasvilaji sarojen suvussa.

Karttusara
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Kladi: Commelinids
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Sarat Carex
Laji: buxbaumii
Kaksiosainen nimi

Carex buxbaumii
Wahlenb.
Katso myös

  Nuijasara Wikispeciesissä
  Nuijasara Commonsissa

Taksonomia

Karttusara on jaettu eri alalajeihin. Suomessa tavatut kaksi alalajia ovat rantanuijasara (C. buxbaumii subsp. buxbaumii) ja lapinnuijasara (C. buxbaumii subsp. mutica).[2][3] Nykyisin alalajeja ei tunnisteta, vaan rantanuijasara luokitellaan karttusaran synonyymiksi ja lapinnuijasara eri lajiksi vuomasara (Carex adelostoma). Karttusara ja vuomasara muodostavat yhdessä karttusararyhmän (Carex buxbaumii -ryhmä).[4]

Ulkonäkö ja koko

Karttusara kuuluu valeyhtäläistähkäisten kolmiluottisten sarojen ryhmään. Se kasvaa 20–80 senttimetriä korkeaksi.

Juurakko on pitkä. Varsi on pysty, jäykkä ja täyteinen. Tyvitupet ovat tumman punertavat, usein ripsilaitaiset. Lehdet ovat ruodittomat, tupelliset ja vartta lyhyemmät. Lehtilapa on 2–4 millimetriä leveä, jäykkä ja sinivihreä. Kukinto on 3–10 senttimetriä pitkä, harsu ja koostuu 3–6 tähkästä. Tähkät ovat 10–25 mm pitkiä, ja emi- ja hedekukat ovat yleensä eri tähkissä. Latvatähkä on nuijamainen, kärjestä emikukkainen, tyvestä hedekukkainen. Alemmat tähkät ovat pallomaisia tai pitkulaisia ja emikukkaisia. Tähkäsuomut ovat suippoja tai otakärkisiä ja mustia, keskisuoni on vihreä. Pullakot ovat 2–4,5 mm pitkiä, luumunmuotoisia, litteähköjä, himmeitä ja vaaleanvihreitä, pullakon suuota on hyvin lyhyt.[3][5] Karttusaralla voi esiintyä harvinaista nokisientä karttusarannokea (Anthracoidea buxbaumii).[6]

Karttusara Suomessa

Lajia tavataan melko suuressa osassa Suomea, ei kuitenkaan aivan lännessä. Etelä-Suomessa karttusara on harvinainen ja Lapissa jokseenkin yleinen. Suomessa karttusara kasvaa ohutturpeisilla letoilla, suoniityillä, rannoilla ja puronvarsilla.[3]

Karttusara on rauhoitettu Ahvenanmaalla.[7]

Lähteet
  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Rikkinen, Jouko: Heinät ja sarat Suomen luonnossa, s. 160 . Helsinki: Kustannusyhtiö Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27817-7.

Viitteet
  1. Carex buxbaumii IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Rikkinen, Jouko, 2014, s. 160.
  3. Retkeilykasvio 1998, s. 570.
  4. Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206.
  5. Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Karttusara (Carex buxbaumii)
  6. Piątek, Marcin & Ruszkiewicz-Michalska, Małgorzata & Mułenko, Wiesław: Catalogue of Polish smut fungi, with notes on four species of Anthracoidea. Polish Botanical Journal, 2005, 50. vsk, nro 1, s. 19–37. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 31.12.2019. (englanniksi)
  7. Ahvenanmaalla rauhoitetut lajit Ahvenanmaan maakuntahallitus. 12.11.1998. Viitattu 31.12.2019. (ruotsiksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.