Nuijakkaat

Nuijakkaat on kantasienten muotoryhmä, jonka lajeilla on nuijamainen itiöemä. Ne ovat kehitystasoltaan kääväkkäitä, ja sileä itiölava sijaitsee itiöemän sivuilla. Luokitus ei perustu sukulaissuhteisiin vaan itiöemän muotoon.[1] Monien nuijakkaiden sukulaisissa on haaraisia tai pensasmaisia sieniä, joita kutsutaan haarakkaiksi. Raja nuijakkaiden ja haarakkaiden välillä on keinotekoinen ja liukuva. Nuijakkaat ovat haarattomia tai vähähaaraisia, kun taas haarakkaat ovat monihaaraisia.[1][2] On myös nuijamaisia kotelosieniä, kuten maakielet (Geoglossum), mutta nuijakkaat-nimitystä käytetään vain kantasienistä.[1]

Pikkunuijakas (Clavariadelphus ligula)

Nuijakkaat ovat yleensä kellanruskeita, mutta väri voi vaihdella valkeasta violettiin. Suurin osa on lahottajasieniä, joita tavataan ruohoisilla alueilla, karikkeella tai lahopuulla. Jotkin pienet lajit ovat symbiontteja: esimerkiksi parvikkaat (Multiclavula) ovat jäkälien sieniosakkaita.[1]

Nuijakkaita sisältäviä sukuja

Nuijakkaita on ainakin seuraavissa suvuissa:[1][3]

  • Purppuranuijakkaat (Alloclavaria)
  • Kalvasnuijakkaat (Clavaria)
  • Isonuijakkaat (Clavariadelphus)
  • Pikarinuijakkaat (Clavicorona
  • Oranssinuijakkaat (Clavulinopsis)
  • Sammalpuikot (Eocronartium)
  • Pölkkysienet (Gomphus)
  • Hoikkanuijakkaat (Macrotyphula)
  • Parvikkaat (Multiclavula)
  • Jauhenuijat (Phleogena)
  • Pahkulat (Typhula)

Lähteet
  1. Valste, Juha (päätoim.): Suomen luontotieto. 3. Man–Rih, s. 132–133. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-29430-6.
  2. Valste, Juha (päätoim.): Suomen luontotieto. 1. A–Kar, s. 128. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-29428-4.
  3. Selaa havaintoja Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 17.12.2022.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.