Tintin seikkailut

Pääartikkeli: Tintti

Tintti on Tintin seikkailujen päähenkilö. Hän teki ensiesiintymisensä belgialaisessa sanomalehdessä 10. tammikuuta 1929 ja perustui suurelta osin Hergén aiempaan Totor-partiolaishahmoon. Tintti on nuori belgialainen lehtimies, joka sekaantuu vaarallisiin tapauksiin ja selvittää ne sankarillisesti. Vaikka Tintti esitetään tunnettuna toimittajana, hänet harvemmin nähdään varsinaisessa työssään. Tintti on asenteiltaan suhteellisen neutraali ja muita henkilöhahmoja värittömämpi puhtoinen sankari. Tintin henkilö muuttuu jonkin verran myöhemmissä kirjoissa, alkaen Castafioren koruista. Hän ei enää aktiivisesti hakeudu seikkailuihin, vaan joutuu niihin ympäristön vaikutuksesta. Etenkin tämä näkyy kirjoissa Lento 714 ja Tintti ja Picarot.

Pääartikkeli: Milou

Milou on Tintin valkoinen karkeakarvainen kettuterrieri, joka seuraa häntä kaikkialle. Tintin ja Miloun suhde on erittäin syvä, ja he toistuvasti pelastavat toinen toisensa hengen. Milou kommentoi seikkailuja omalla maanläheisellä tavallaan, mutta lukuun ottamatta Tinttiä Neuvostojen maassa, muut eivät Miloun kommentteja kuule - kyseessähän on koira. Kapteeni Haddockin tavoin Milou on perso alkoholijuomille, ja toikkaroi humalassa useissa seikkailussa. Milou pitää myös luista ja ruuasta, jota se häikäilemättä varastelee. Milou on vahvasti slapstick-tyyppinen hahmo, jolla on kliseeksi asti taipumusta törmäillä kulkiessaan esteisiin. Myös Miloun kissajahdeista, hämähäkkipelosta ja hassunkurisista ilmeistä ja eleistä revitään jatkuvasti huumoria. Milouta on myös helppo pitää sympaattisena tämän jouduttua pulaan.

Miloun nimi tulee Hergén ensimmäisen tyttöystävän nimestä Marie-Louise. Milou on kuitenkin uroskoira.

Pääartikkeli: Kapteeni Haddock

Kapteeni Archibald Haddock on Tintin paras ystävä. Hän on merikapteeni, joka esiintyy ensimmäisen kerran kirjassa Kultasaksinen rapu. Ensimmäisessä kirjassaan Haddock on säälittävä alkoholisti, jonka juoppohulluuskohtaukset ovat useamman kerran suistaa Tintin turmioon. Myöhemmissä kirjoissa Haddock on voimakkaampi ja saa jopa sankarillisia piirteitä. Haddockin liiallinen juominen tosin jatkuu satunnaisesti. Haddockin inhimilliset piirteet ja sarkastisuus toimivat vastapainona Tintin sankarillisuudelle.

Haddockilla on taipumusta äkkipikaisuuteen ja hän käyttää värikästä kieltä parjatessaan hänet suututtaneita henkilöitä, eläimiä tai jopa asioita. Haddockin mielijuoma on Loch Lomond -merkkinen viski. Haddock asuu esi-isälleen kuuluneessa Moulinsartin linnassa, jonka professori Tuhatkauno ostaa hänelle kirjan Rakham Punaisen aarre lopussa.

Haddockin nimi tulee Hergén vaimonsa kanssa käymästä keskustelussa, jossa vaimo mainitsi että haddock on "surkea englantilainen kala" (englannin sana haddock merkitsee koljaa). Hergé poimi nimen välittömästi.

Pääartikkeli: Professori Tuhatkauno

Professori Teophilus Tuhatkauno on huonokuuloinen keksijä, joka esiteltiin alun perin Rakham Punaisen aarteessa. Tuhatkauno on ydinfysiikassa, kemiassa, mekaniikassa ja biologiassa ansioitunut tiedemies, joka kehittää monet tarinoiden keskeisistä laitteista, kuten hainmuotoisen pienoissukellusveneen Rakham Punaisen aarteessa, kuuraketin Tintissä kuun kamaralla ja yliäänilaitteen Tuhatkaunon tapauksessa. Tuhatkaunon keksinnöt heijastelevat oman aikansa teknologista kehitystä, esimerkiksi kuuraketti edusti 1950-luvun tiedemiesten optimistisia näkemyksiä avaruustoiminnan läpimurrosta ja sekä Syldavian että Bordurian tiedustelupalvelujen havittelema yliäänilaite oli Hergén satiirinen viittaus Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton väliselle asevarustelulle.

Tuhatkaunon huonokuuloisuus on ollut hahmon ensiesiintymisestä lähtien yksi Tintti-sarjakuvien toistuvista vitseistä. Tuhatkaunon kyvyttömyys ymmärtää muiden puhetta saattaa äkkipikaisen kapteeni Haddockin raivon partaalle, ja Rakham Punaisen aarteessa myös suvaitsevainen Tintti ärsyyntyi professorin huonokuuloisuudesta. Tuhatkauno kuulee hänelle lausutut sanat väärin ja yleensä täysin päinvastaisessa merkityksessä, mikä saa hänet reagoimaan omalaatuisilla lausahduksilla kuulemiinsa sanoihin. Tuhatkauno ei tiedä, että hänellä on kuulovamma, vaan hän selittää "vasemman korvansa olevan hieman huonokuuloinen". Tarinassa Päämääränä Kuu Tuhatkaunolle annettiin kuulokoje, joka on hänellä käytössä myös sarjakuvan jatko-osassa Tintti kuun kamaralla, mutta kahden tarinan jälkeen hän luopuu kuulokojeesta. Kuulokojeella varustettu Tuhatkauno on vakavamielisempi hahmo verrattuna muihin tarinoihin, jossa hän on vahvasti humoristinen henkilö. Tuhatkaunon huonokuuloisuuteen pohjautuvia kielellisiä vitsejä ei ole täysin voitu kääntää suomennoksiin, joten suomenkielisessä käännöksissä hän toisinaan vaikuttaa kuulevan dialogin kannalta epäolennaisia sanoja.

Tuhatkaunon hahmon esikuva oli Hergén mukaan sveitsiläinen fyysikko Auguste Piccard, johon Bianca Castafiore sotkee Tuhatkaunon Castafioren koruissa. Tuhatkaunon esikuvia olivat myös edellisten Tintti-seikkailujen omalaatuiset tiedemiehet, kuten Kuningas Ottokarin valtikan Nestor Halambique ja Salaperäisen tähden Kustaa Kalisteinen.

Pääartikkeli: Dupont ja Dupond

Dupont ja Dupond ovat identtisiltä kaksosilta näyttävä poliisietsiväpari, jotka eivät kuitenkaan ole sukua toisilleen.[1] Dupont ja Dupond ovat vahvasti humoristisia hahmoja. He ovat työssään täysin epäpäteviä ja tyypillisesti päätyvät pidättämään vääriä henkilöitä, mutta saavat siitä huolimatta jatkuvasti merkittäviä ja kansainvälisiä tehtäviä. Dupontin ja Dupondin erottaa vain viiksien muodosta: Dupontilla viiksien päät kaartuvat hieman ulospäin.

Dupondtit ovat saaneet sekä olomuotonsa, vaatetuksensa että kävelytyylinsä ilmeisesti esikuvansa Charlie Chaplinin kulkuri-hahmolta. Dupontilla ja Dupondilla on yleensä mustat puvut, knallit ja kävelykepit, paitsi milloin he kansainvälisissä tehtävissä pukeutuvat valepukuihin "sulautuakseen joukkoon". Tällöin valeasut ovat täysin kliseenomaisia ja herättävät paikallisissa vain huomiota ja huvittuneisuutta. Epäpätevyyden ja hölmöyden lisäksi Dupontin ja Dupondin huumori perustuu erilaisiin törmäilyihin. Tyypillinen kuvio on, että kaksikosta toinen loukkaa itsensä, jonka jälkeen toinen moittii tätä tai nauraa tälle, mutta vain pienen hetken päästä toiselle osapuolelle käy aivan vastaavasti.

Tavanomainen sattumus on Dupontin ja Dupondin knallien uppoaminen iskun seurauksena niin syvälle päähän, että Tintti tai muu ulkopuolinen joutuu kiskomaan ne irti. He myös sotkeutuvat jatkuvasti sanoissaan, varsinkin silloin kun he yrittävät puhua turhan hienosti. Dupond ja Dupont saavat usein kuulla kunniansa kapteeni Haddockilta, joka ei voi sietää heidän hölmöilyjään.

Pääartikkeli: Luettelo Tintti-sarjakuvien sivuhahmoista

Näiden ohella Tintissä on useita sivuhahmoja, jotka esiintyvät useammassa kuin yhdessä seikkailussa. Näistä merkittävimpiä ovat Khemedin emiiri Ben Kalish Ezab ja hänen ilkikurinen poikansa Abdullah, santheodoroslainen kenraali Alcazar, konnamainen merimies Allan, diivamainen italialainen oopperalaulajatar Bianca Castafiore, portugalilainen kauppias Oliveira da Figueira, roistomainen saksalaistohtori J. W. Müller, Moulinsartin linnan hovimestari Nestor, rikollispäällikkö Roberto Rastapopoulos ja vakuutusyhtiö Turman johtaja Seraphin Lampion.

Myöhempiin seikkailuihin Hergé loi useita kuvitteellisia maita. Tintti-tarinoiden valtioista yksityiskohtaisimmin kuvattu lienee Balkanin niemimaalla sijaitseva rauhanomainen Syldavian kuningaskunta, jonka esikuvana on Hergén itsensä mukaan toiminut Albania. Syldavian vihamielinen ja valloitushaluinen rajanaapuri on erilaisten sotilashallitusten hallinnoima Borduria (pääkaupunkinaan Szohôd), joka tarinassa Kuningas Ottokarin valtikka edustaa silloista natsi-Saksaa; Tuhatkaunon tapauksessa Borduria on kuitenkin muuttunut stereotyyppiseksi itäblokin kommunistidiktaaturiksi. Kuningas Ottokarin valtikassa Tintti puolustaa Syldaviaa Borduriaa vastaan, mutta Tuhatkaunon tapauksessa Syldavia onkin siirtynyt "pahojen puolelle" tavoittelemaan Tuhatkaunon kehittämää asetta.

Etelä-Amerikassa sijaitseva San Theodoros on satiirinen parodia tyypillisestä banaanitasavallasta, jossa vallankaappaukset ovat jokapäiväisiä ja sotilaat vaihtavat jatkuvasti puoliaan. Seikkailussa Tintti ja Picarot ulkovallat sekaantuvat San Theodorosin sisäisiin asioihin: Neuvostoliiton kaltainen Borduria kannattaa kenraali Tapiocan hallintoa, ja kapitalistinen International Banana Company taasen tukee kenraali Alcazarin johtamaa Picarot-sissiliikettä. Maan rajanaapuri Nuevo Rico on hyvin samankaltainen maa. Särkyneessä korvassa molemmat maat käyvät kilpailevien brittiläisen ja yhdysvaltalaisen öljy-yhtiön yllytyksen seurauksena keskenään sodan öljyrikkaan Gran Chapon maa-alueen hallinnasta. San Theodorosin ja Nuevo Ricon välinen sota on parodia Bolivian ja Paraguayn vuosina 1932–35 käydystä Chacon öljysodasta, jossa sotivia maita tukivat Standard Oil ja Shell.

Tintti-seikkailuissa Mustan kullan maa ja Seikkailu Punaisella merellä nähdään myös Arabian niemimaalla sijaitseva Khemed, jonka hallitsijan emiiri Ben Kalish Ezabin valtaa uhkaa jatkuvasti vallanhimoinen šeikki Bab El Ehr. Salaperäisen tähden uusitussa versiossa Yhdysvallat on vaihdettu São Ricoksi, joka nimestään päätellen sijaitsee San Theodorosin ja Nuevo Ricon tavoin Etelä-Amerikassa. Faaraon sikareissa ja Sinisessä lootuksessa esiintyy Rawhajpoutahlahin maakunta Intiassa. Sinisessa lootuksessa myös pikaisesti mainitaan Poldomoldaquen ja Poldavian kuvitteelliset valtiot. Lennossa 714 Rastapopoulosin kätyreinä toimii joukko vapaustaisteilijoita, jotka ovat kotoisin sisällissodan kouriin joutuneesta Sondonesiasta.

Tintti Amerikassa merkitsi käännekohtaa. Amerikka-kuvaus oli kylläkin edellisten tapaan vielä hyvin karrikoitu, johtuen pitkälti Hergén vähäisestä Amerikka-tietämyksestä: Amerikka oli Al Caponen, cowboyiden ja "suurten asioiden" maa. Hergé kuitenkin otti puolustavan kannan työläisten, intiaanien ja mustien oikeuksia kohtaan. Hän arvosteli lynkkayksia, intiaanien maiden viemistä ja Yhdysvaltain liike-elämän raakuutta.

Vielä käänteentekevämpi oli Kiinaan sijoittunut viides albumi, Sininen lootus. Zhang Chongren, Brysselissä opiskellut kiinalainen, oli kuullut Hergén suunnittelevan Kiinaan sijoittuvaa seikkailua, ja vetosi Hergéen, jotta tämä ei kuvaisi kiinalaisia perinteisten eurooppalaiskliseiden mukaisiksi. Zhangin opastuksella Hergé teki ensimmäistä kertaa myöhemmin leimalliseksi tullutta tarkkaa tutkimustyötä, jonka johdosta kuvaus vieraasta maasta on huomattavasti aiempia tarkempi. Kirja kritisoi voimakkaasti japanilaisten ja länsimaalaisten sekaantumista Kiinan asioihin ja kiinalaisiin kohdistettua rasismia.

Toinen maailmansota vaikutti useisiin Tintti-albumeihin, sekä itsessään että Belgian natsimiehityksen kautta. Vaikka Hergé itse oli lähellä Belgian äärioikeistolaista rexististä liikettä, oli Kuningas Ottokarin valtikka selvästi natsivastainen: Bordurian tukema Musstler (Mussolini-Hitler) pyrkii kaappaamaan vallan Syldavian kuninkaalta Muskar XII:lta. Tarina perustuu hyvin suoraan Itävallan Anschlussiin eli Saksaan liittämiseen vuonna 1938.

Kiistellympi tapaus on miehityksen aikana kirjoitettu Salaperäinen tähti, joka kertoo kahdesta kilpailevasta tutkimusryhmästä tavoittelemassa Jäämerelle pudonnutta meteoriittia. Hergé pyrki valitsemaan niin sadunomaisen aiheen kuin suinkin välttääkseen sensuurin. Kuitenkin Tintin ryhmä on valittu yksinomaan akselivaltojen tai neutraalien maiden tiedemiehistä, kun taas kilpaileva ryhmä koostuu amerikkalaisista. Kilpailevan ryhmän taustalla olevalla häikäilemättömällä Blumenstein-pankkiirilla on lisäksi juutalainen nimi ja stereotyyppisen juutalaisen elkeet. Myöhemmässä versiossa pankkiirin nimi muutettiin Bohlwinkeliksi ja Amerikka-viittaukset vaihdettiin kuvitteelliseen Sao Ricon eteläamerikkalaiseen valtioon. Vaikka nimi "Bohlwinkel" pohjautuikin belgialaiseen makeiskauppaa merkitsevään bolwinkel-sanaan, myöhemmin Hergélle ilmeni, että "Bohlwinkel" oli myös suosittu sukunimi Israelissa.

Loput natsimiehityksen aikana kirjoitetut tarinat välttivät kannanottoja: Yksisarvisen salaisuus, Rakham Punaisen aarre ja Seitsemän kristallipalloa ovat epäpoliittista aarteenetsintää kaukaisissa maailmankolkissa.

Sodanjälkeiset kirjat ovat poliittisesti vähemmän kiisteltyjä. Ensimmäinen sodan jälkeen ilmestynyt kirja, Auringon temppeli, on jatkoa Seitsemälle kristallipallolle. Myöhemmissä kirjoissa tyypillisiä teemoja ovat ihmisoikeudet, antirasismi ja antitotalitarismi. Seikkailu punaisella merellä tosin toi rasismisyytöksiä, jonka johdosta Hergé uusi kirjan dialogia myöhempiin versioihin. Muita teemoja ovat muun muassa öljypolitiikka, huumeet, kansainvälinen kauppa ja aseiden salakuljetus.

Hergé sivusi natsiteemoja tarinassa Tuhatkaunon tapaus, jossa esitellyn Bordurian valtion poliisit käyttävät olkavarressaan punaisia nauhoja, joiden valkoisen kehän sisälle on sijoitettu musta, viiksiä muistuttava symboli. Myös Szohodin militaristinen asennoituminen maailmanpolitiikkaan on viittaus natseihin.

Uransa alkuaikoina Hergé teki Tintistä silloiseen poliittiseen tilanteeseen sopivan, ja toimi samoin uransa lopulla. Näin Hergé dokumentoi 1900-luvun aikana tapahtuneita muutoksia.[2]

Tintti-tarinoiden jatkumo alkoi Faaraon sikareista, jolle Hergé teki suoran jatko-osan Sininen lootus. Faaraon sikareissa Hergé teki juonesta ensimmäisen kerran yhtenäisen tarinan edellisten seikkailujen episodimaisen rakenteen sijasta, ja Sinisestä lootuksesta lähtien hän pyrki kuvaamaan hahmot ja ympäristön todenmukaisesti. Kolmeen ensimmäiseen tarinaan Tintti Neuvostojen maassa, Tintti Afrikassa ja Tintti Amerikassa ei ole tehty viittauksia myöhemmissä tarinoissa, joten niiden tapahtumia ei ole tunnustettu Faaraon sikareiden jälkeisissä kertomuksissa. Kultasaksisessa ravussa Hergé esitteli kapteeni Haddockin, Yksisarvisen salaisuudessa hän toi tarinoihin Moulinsartin kartanon ja sen jatko-osassa Rakham Punaisen aarteessa esiteltiin professori Tuhatkauno. Moulinsartin linnasta Hergé teki tarinoiden keskeisimmän tapahtumaympäristön, ja esimerkiksi Castafioren koruissa kaikki juonen tapahtumat sijoittuvat Moulinsartin tontin sisäpuolelle. Hän myös muokkasi hahmoja myöhemmissä tarinoissa; esimerkiksi Kuningas Ottokarin valtikassa hän antoi etsiväkaksikolle nimet "Dupont" ja "Dupond", vaikka edellisten tarinoiden alkuperäisissä painoksissa heiltä olivat puuttuneet nimet. Hergé myös esitteli tarinoissa kuvitteellisia maita, joissa päähahmot seikkailevat myös myöhemmissä tarinoissa.

Tyypillinen kerrontatapa sarjakuvien jatkumossa on esitellä hahmoja, jotka ovat tehneet ensiesiintymisensä edellisissä seikkailuissa. Osasta hahmoista Hergé teki sarjan vakiohahmoja, kuten Kuningas Ottokarin valtikan Bianca Castafioresta ja Yksisarvisen salaisuuden Nestorista. Faaraon sikareiden etsiväkaksikosta Dupontista ja Dupondista, Kultasaksisen ravun kapteeni Haddockista Rakham Punaisen aarteen professori Tuhatkaunosta Hergé päätti tehdä sarjan keskeiset hahmot Tintin ja Miloun rinnalle. Ensimmäisen kerran Hergé esitteli useita edellisissä tarinoissa esiteltyjä hahmoja Seitsemässä kristallipallossa, jossa nähdään Castafioren ja Nestorin ohella myös Särkyneen korvan kenraali Alcazar. Eniten vanhoja hahmoja Hergé esitteli Seikkailussa Punaisella merellä, jossa ovat mukana Nestorin, Castafioren ja Alcazarin ohella myös Ben Kalish Ezab, Abdullah ja Bab El Ehr Mustan kullan maasta, Dawson Sinisestä lootuksesta, Oliveira da Figueira Faaraon sikareista ja Mustan kullan maasta, J. W. Müller Mustan saaren salaisuudesta ja Mustan kullan maasta, Allan Kultasaksisesta ravusta, Roberto Rastapopoulos Faaraon sikareista ja Sinisestä lootuksesta ja Seraphin Lampion Tuhatkaunon tapauksesta.

Tunnelman ja juonijatkumon pysyvyyden takia Hergé kuvasi hahmojen reaktioita edellisten seikkailujen jäljiltä; esimerkkinä Lennossa 714 Tintti hämmentyy nähdessään pääkonnan Rastapopoulosin, joka oli viime kerralla tarinan Seikkailu Punaisella merellä loppuratkaisussa lavastanut oman kuolemansa. Vastaavasti tarinan Tintti kuun kamaralla jälkeisissä seikkailussa tehdään viittauksia Tintin ja hänen kumppaneidensa kuumatkaan: Tuhatkaunon tapauksessa Bordurian pääkaupungin Szohôdin lentoaseman poliisi onnittelee Tinttiä ja Haddockia onnistuneesta kuumatkasta, ja Lennossa 714 Haddock kertoo olevansa kumppaneidensa kanssa matkalla kansainväliseen avaruuskonferenssiin Sydneyssä, koska he ovat kunniavieraita ensimmäisinä kuumatkailijoina.

Viimeinen valmiina julkaistu Tintti-tarina Tintti ja Picarot voidaan nähdä eräänlaisena jatkumon huipentumana. Tarina viedään Särkyneessä korvassa esiteltyyn San Theodorosin banaanitasavaltaan, jossa esitellään tarinan hahmoista Alcazar, Pablo, tohtori Ridgewell ja edellisissä tarinoissa vain mainittu kenraali Tapioca. Pääkonnan rooliin nousee Tuhatkaunon tapauksesta tuttu Szohôdin poliisipäällikkö Sponsz, joka tahtoo kostaa nöyryytyksensä Tintille. Bordurian diktaattorin Plekszy-Gladzin viiksistihallinto on liitossa Tapiocan hallituksen kanssa, joten Tuhatkaunon tapauksessa nähdyt Plekszy-Gladzin viiksisymbolit tekevät myös paluun. Haddockin lempijuoman, Loch Lomond -viskin valmistajalla on myös oma sivuroolinsa Tapiocan hallitusta kannattavien yritysten joukossa.

Hergéä on toisinaan syytetty sovinismista, koska naishahmot puuttuvat lähes tyystin tai ovat hyvin kliseisiä. Hergé kiisti syytökset ja sanoi, "minusta naiset eivät kuulu Tintin maailmaan, joka on miehisen ystävyyden valtakuntaa...".

Toisen maailmansodan aikaan paperin hinta Keski-Euroopassa nousi huomattavasti ja Tintin ranskalainen kustantaja Casterman hankki uuden offsetpainokoneen. Kustantaja pyysi Hergéä tekemään uudet albuminsa 62-sivuisiksi paperin kulutuksen vähentämiseksi. Aikaisemmat kirjathan olivat olleet 120–140-sivuisia. Uusi painokone mahdollisti nelivärisyyden, joten uudeksi Tintti- ja sarjakuvaformaatiksi yleensäkin tuli 62-sivuinen nelivärinen albumi.

1930-luvulla julkaistuilla Tintin seikkailuilla oli menekkiä 1940-luvullakin. Hergé palkkasi jo sodan aikana piirtäjiä vanhojen albumien muutostöitä tekemään. Tästä piirtäjäryhmästä kehittyi vuonna 1950 perustettu Studios Hergé -osakeyhtiö. Piirtäjäryhmään kuuluivat muun muassa Bob De Moor, Roger Leloup ja Edgar P. Jacobs, jotka itsekin ovat luoneet menestyksekkäitä sarjakuvahahmoja. Viimeksi mainittu on kuvattu Faaraon sikareiden kannessa muumioituna egyptologina.

Mustan saaren salaisuus on kohdannut vuosien varrella eniten muutoksia: se on piirretty uudelleen kolmeen kertaan. Ensimmäinen mustavalkoinen 124-sivuinen albumi ilmestyi vuonna 1938, ja 62-sivuiseksi ja neliväriseksi seikkailu muuttui vuonna 1943. 1960-luvulla seikkailu piirrettiin jälleen kokonaan uudelleen Tintin brittiläisen kustantajan pyynnöstä. 1950-luvun viimeisinä vuosina Tintti löi itsensä läpi saarivaltiossa ja koska Mustan saaren salaisuus tapahtuu Britteinsaarilla olisi albumi ollut omiaan siellä julkaistavaksi. Vuoden 1943 versiossa oli kuitenkin runsaasti Isoa-Britanniaa koskevia asiavirheitä, joten Hergé suostui kustantajan pyyntöön ja uusi versio ilmestyi ranskaksi vuonna 1965 ja englanniksi vuonna 1966.

Jotta yksityiskohdat uuteen Mustan saaren salaisuuteen tulisivat varmasti oikein, Hergé lähetti kollegansa Bob de Moorin Britteinsaarille kokoamaan aineistoa. Erityisesti de Moorin tuli tutustua Sussexin kallioiden erityismuotoihin, rekisterikilpiin ja rautatiesiltoihin. Hän vieraili muun muassa Scotland Yardissa, paloasemalla ja Edinburghin poliisin räätäliosastolla, josta hän sai mukaansa täydellisen skottipoliisin univormun. Englantilaisen ja skotlantilaisen poliisin virka-asut kun poikkesivat hieman toisistaan.

Uudelleenpiirtämisen yhteydessä Hergé ajanmukaisti monta yksityiskohtaa, mutta tarinan juoni jäi entiselleen. Belgialaisen tutkijan Benoît Peetersin silmään on erityisesti jäänyt palolaitos. Hergé vaihtoi palokärryjen tilalle nykyaikaiseen paloauton. Paloaseman lukkoa ei kuitenkaan ole uusittu ja se on edelleen avattava 1930-luvun suurella avaimella. Ajanmukaistaminen toi mukanaan pieniä anakronismeja.

Vuonna 1996 Ranskassa julkaistiin uudelleen myös vuoden 1943 Mustan saaren salaisuus. Tintin seikkailujen digitalisointi aloitettiin tästä albumista. Alkuperäisten painofilmien käsittelyn yhteydessä on korostettu ajan haalistamia mustia viivoja. Hergéhän on niin sanotun selkeän viivan koulukunnan perustaja, joten viivojen korostus on ollut taiteelliselta kannalta erittäin olennainen.

Vielä 1980-luvulla sarjoja korjailtiin uusissa painoksissa. Tintti Amerikassa -albumin ensimmäisessä suomenkielisessäkin painoksessa oli vielä tummaihoisia sivuhahmoja, jotka myöhemmissä painoksissa on muutettu valkoihoisiksi.

• Tintti ja nollapiste, Hergén hylkäämä sarjakuva-albumiprojekti, jonka käsikirjoitus ei ollut hänen
• Tintti Haijärvellä, samannimisestä animaatioelokuvasta tehty sarjakuva-albumi, joita kumpaakaan Hergé ei ollut tekemässä
• Un jour d'hiver, dans un aéroport, Hergen keskeneräinen kolmisivuinen luonnos [6]