NR-23

NR-23 on neuvostoliittolainen monissa Neuvostoliiton ja Varsovan liiton lentokoneissa käytetty konetykki. Sen suunnittelijat olivat A. E. Nudelman ja A. A. Rihter, jotka suunnittelivat sen korvaamaan sodanaikaiset NS-23 ja VJa-23 -tykit. Se otettiin käyttöön vuonna 1949.

NL-37 -konetykki ja kaksi NR-23 -konetykkiä

NR-23 on yksiputkinen kaasutoiminen 23 mm konetykki. Se on samankaltainen kuin NS-23, mutta mekaaniset parannukset nostivat sen tulinopeutta yli 50 prosentilla. Teoreettinen tulinopeus on 850 laukausta minuutissa, mutta USAF:n tekemissä sotasaalis-aseiden testeissä tulinopeudeksi todettiin vain 650 laukausta minuutissa. Paranneltu, hiukan raskaampi versio, tyyppimerkinnällä AM-23, oli käytössä pommikoneiden tykkitorneissa. Se on toiminnaltaan samankaltainen, mutta painaa 43 kg ja pystyy huomattavasti suurempaan tulinopeuteen (1 200–1 300 laukausta minuutissa). Kiinan kansantasavalta valmistaa kopioita aseen molemmista versioista Type 23-1 (NR-23) ja Type 23-2 (AM-23) nimillä.

NR-23:a käytettiin hävittäjälentokoneissa, kuten MiG-15, Lavotškin La-15, MiG-17 ja joissain MiG-19 -malleissa. AM-23:a käytettiin Antonov An-12, Iljušin Il-28, Mjasištšev M-4, Tupolev Tu-14, Tupolev Tu-16, Tupolev Tu-22, Tupolev Tu-95/Tu-142 ja Tupolev Tu-98 -prototyypin tykkitorneissa.

Kun otetaan huomioon asetta käyttäneet maat ja lentokonemallit, niin se on luultavasti ollut kaikkein käytetyin lentokonetykki aikanaan. 1960-luvun puolivälissä tykki korvattiin Neuvostoliiton käytössä kaksiputkisella Grjazev-Šipunov GŠ-23L:llä. NR-23:n mekanismia kehitettiin valmistettaessa voimakkaampi 30 mm NR-30 -tykki, jota käytettiin MiG-19-koneessa ja joissakin MiG-21-malleissa.

Tätä tykkiä saatettiin käyttää myös Almaz-sarjan sotilasavaruusasemissa.