Nubialaiset

Ramses II kuvattuna taistelussa nubialaisia vastaan.

Nubialaisten historiasta ennen 500-lukua tiedetään suhteellisen vähän. Vuosina 1907–1910 tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa nubialaisilla todettiin olleen kehittynyt kulttuuri jo Egyptin esidynastisella ajalla ja tuolloinen nubialainen kulttuuri oli yhtenevä tuolloisen egyptiläisen kulttuurin kanssa. Egyptin dynastisen ajan neljännen ja kahdeksannentoista dynastian välisenä aikana Nubian alueelle muutti heimoja etelästä ja lännestä ja tämä kehitys erotti lopulta nubialaisen kulttuurin egyptiläisestä. Rooman valtakunnan hallitseman Egyptin aikana Nubiaan muutti niloottisten kansojen edustajia.[1]

500-luvun jälkeen nubialaiset kääntyivät kristinuskoon, joka säilyi alueen valtauskontona aina 1300-luvulle saakka, jolloin nubialainen kuningas kääntyi islamin uskoon. Nubian kirkko oli osa koptilaista monofysitistä kirkkoa. Arabit valloittivat Nubian vuonna 641 ja aluksi nubialaiset maksoivat baqt-nimistä veroa islamin uskoon kääntymisen sijaan. Sittemmin Nubian alue kuului Osmannien valtakuntaan ja vuonna 1848 Muhammad Ali julisti Egyptin ja Sudanin itsenäiseksi. Nubiasta tuli tuolloin välietappi Välimeren ja Afrikan välisessä kulta-, orja- ja norsunluukaupassa. Vuonna 1882 britit miehittivät Egyptin ja he rakennuttivat ensimmäisen Assuanin padon vuonna 1902. Patoa korotettiin vielä vuosina 1912 ja 1933. Kun patoa nostettiin nousevan vedenpinnan tieltä jouduttiin siirtämään useita nubialaisperheitä.[1]

Egypti ja Sudan itsenäistyivät vuosina 1952 ja 1956. Vuonna 1952 Egyptissä päätettiin rakentaa suurempi Assuanin pato, jonka muodostama tekojärvi tulisi peittämään suuren osan Nubiasta. Niinpä nubialaisia siirrettiin jälleen padon tieltä. Padon tieltä siirrettiin lopulta 120 000 nubialaista. Egyptin puolella nubialaiset asutettiin Komombon alueelle ja Sudanissa tuolloin Khashm el-Girbana tunnetulle alueelle, eli nykyiseen Wadi Halfaan. Muutamat nubialaiset kieltäytyivät uudelleenasutuksesta ja muuttivat sen sijaan historiallisten alueidensa lähistön korkeammille alueille.[1]

Nubialainen mies kamelin selässä.

Maanviljely on nubialaisten elinkeinoista merkittävin. Rahakasvien viljely on yleistynyt nykyajalla. Egyptin puolella nubialaiset viljelevät sokeriruokoa ja Sudanin puolella etenkin puuvillaa. Historiallisesti merkittävä viljelykasvi on ollut taateli, mutta nykyisin sitä ei juurikaan enää viljellä. Historiallisesti maanviljelykseen sopivaa maata on ollut Nubian alueella suhteellisen vähän, minkä takia oli tavallista että miehet matkustivat töihin kaupunkeihin sillä välin, kun naiset hoisivat viljelyksiä. Uskonnoltaan suurin osa nubialaisista on nykyisin sunnalaisia muslimeja. Uskonnon harjoittamiseen liittyy myös joitakin animistisia piirteitä.[1]