Nubia

Nubia on Ylä-Egyptin eteläpuolella sijaitseva alue. Nubia ulottuu pohjois–eteläsuunnassa Niilin ensimmäisestä kataraktista Assuanin kaupungin kohdalla Sudanin pääkaupunkiin Khartumiin ja itä–länsisuunnassa Punaiseltamereltä Libyan aavikkoon. Nubia jaetaan Ylä-Nubiaan ja Ala-Nubiaan, joiden raja on Niilin ensimmäisen ja toisen kataraktin välissä.[1]

Nykyinen Egypti ja Sudan. Nubia sijaitsee nykyisten Assuanin (Aswan) ja Khartumin (Khartoum) kaupunkien välissä

Nubiassa sijaitsi kuningaskuntia jo hyvin varhain. Alue oli usein egyptiläisten vallan alla, mutta 700-luvulla eaa. Nubia perusti Egyptiin sadaksi vuodeksi nubialaisdynastian.

Nimet

Nimi ”Nubia” otettiin käyttöön vasta roomalaisten aikana. Nimen alkuperä on epävarma. Jotkut yhdistävät sen muinaisegyptiläiseen sanaan nwb, ’kulta’. Joidenkin mukaan nimi tulee nimestä Noubades, jota kreikkalaiset käyttivät Pohjois-Nubiaan muuttaneista ihmisistä.[2] Muinaiset egyptiläiset kutsuivat Ylä-Nubiaa Kušiksi ja kreikkalaiset Etiopiaksi. Ala-Nubiaa kutsuttiin Wawatiksi.[1]

Historia

Tietoa muinaisesta Nubiasta on saatu etupäässä arkeologisista kaivauksista sekä nubialaisten monumenttien ja kalliotaiteen tutkimuksista. Tietoa on saatu myös aikalaiskansojen, kuten egyptiläisten, roomalaisten ja kreikkalaisten, kirjoituksista sekä Egyptin nubialaisfaaraoiden teksteistä. Nubialaiset kehittivät oman kirjaimistonsa noin vuonna 200 eaa., mutta meroën kieltä ei vielä osata täysin tulkita.[2]

Ihmisiä alkoi muuttaa nykyisen Saharan aavikon alueelta Nubiaan kohti Niiliä noin vuonna 5000 eaa. He olivat alun perin paimentolaisia ja metsästäjiä mutta siirtyivät kalastajiksi ja maanviljelijöiksi. Ajan kuluessa Nubiaan muutti afrikkalaista väestöä myös etelästä.[2]

Nubiasta löydettiin rikkaat kultaesiintymät. Siitä tuli myös tärkeä kauppareitti, jonka kautta Saharan eteläpuolisesta Afrikasta vietiin hajusteita, norsunluuta ja eebenpuuta Egyptiin ja Välimeren maihin.[2]

Ala-Nubiassa syntyi yksi historian varhaisimmista valtioista, jonka Egyptin ensimmäinen dynastia kukisti noin vuonna 2950 eaa. Tätä nubialaista kulttuuria kutsutaan arkeologiassa A-ryhmäkulttuuriksi. Seuraavien 500 vuoden ajalta ei ole löydetty arkeologisia jäänteitä alanubialaisista.[1]

Egyptin faarao Sneferu hyökkäsi Nubiaan noin vuonna 2575 eaa. ja perusti egyptiläisen etuvartioaseman Buheniin. Niilin länsipuolelle avattiin gneissilouhoksia. Kuudennen dynastian aikana Assuanin egyptiläiset maaherrat alkoivat käydä kauppaa Nubian kanssa ja tekivät sinne joskus hyökkäyksiä. Maaherroista tunnetuin oli Harkhuf, joka tunkeutui kauas toisen kataraktin tuolle puolen maahan, jonka nimeksi hän antoi Yam. Sieltä hän vangitsi pygmin, jonka hän toi faarao Pepi II:lle. Harkhufin kauden lopulla Nubian päälliköt olivat liittoutuneet ja vaaransivat Assuanin retkikunnat. Uusi väestö kansoitti Ala-Nubian, ja Kerma-kulttuuri asutti Ylä-Nubian. Egyptin ensimmäisen välikauden aikana moni nubialainen palveli Egyptissä palkkasoturina.[1]

Egyptin 12. dynastian faarao Senusret I valloitti Nubian noin vuonna 1915 eaa. ja nimesi toisen kataraktin eteläpuolisen alueen Kušiksi. Senusret III yritti valloittaa Sain saaren noin 1826 eaa. mutta epäonnistui ja perusti linnakkeen Semnaan. Hän kielsi kušilaisia menemästä linnakkeen pohjoispuolelle paitsi käydessään kauppaa Ikenissä (Mirgissassa).[1]

Kun egyptiläisten kontrolli heikkeni, Kuš valloitti Buhenin ja eteni vuoteen 1650 eaa. mennessä Assuaniin asti. Samoihin aikoihin kun hyksot valloittivat Egyptin, kušilaiset hyökkäsivät Ylä-Egyptiin ja veivät mukanaan pääkaupunkiinsa Kermaan monia egyptiläisten monumentteja. Kušilaisten prinssien ja hyksojen välillä oli yhteyksiä, sillä Kerman haudoista on löydetty hyksojen sinettejä. Kun thebalaisen 17. dynastian faarao Kamose hyökkäsi hyksojen kimppuun, hyksojen hallitsija Apopis I yritti liittoutua kušilaisten kanssa. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, sillä egyptiläiset vangitsivat viestinviejän.[1]

Kun thebalaiset alkoivat ajaa hyksoja pois Egyptistä, he hyökkäsivät myös Nubiaan faarao Ahmosen aikana. Amenhotep I (1514–1493 eaa.) valloitti Kerman ja hävitti Kušin kuningaskunnan, jolloin Nubiasta tuli Egyptin siirtomaa ja Kušin varakuninkaasta sen johtava upseeri. Thutmosis I laajensi Egyptin valtaa Kanisa-Kurgisiin neljännen kataraktin yläpuolelle. Egyptiläiset toivat Nubiasta etupäässä kultaa. Nubian niin sanottu C-ryhmäkulttuuri sulautui asteittain egyptiläisiin, kunnes se oli kokonaan kadonnut 18. dynastian keskivaiheilla. Ramses II rakennutti 1200-luvulla eaa. Nubiaan useita temppeleitä. Kuivuus johti Ala-Nubian väestön vähenemiseen 19. ja 20. dynastian aikana. Myöhäisen 20. dynastian sisällissodissa Kušin varakuningas oli tärkeässä roolissa. Kun Herihor otti Ylä-Egyptin hallintaansa, Nubia irrottautui Egyptistä ja kävi pitkän sodan Thebaa vastaan.[1]

Nubialaisia pyramideja Meroëssa

Kušissa nousi uusi kuningaskunta noin vuonna 800 eaa., ja sen hallitsija Kashta valloitti Ylä-Egyptin. Piye hyökkäsi Ala-Egyptiin vuonna 730 eaa. Kušilaiset palvoivat Amonia ja pitivät libyanisoituneita alaegyptiläisiä kulttuurisesti rappeutuneina mutta tunsivat sukulaisuutta thebalaisiin, jotka myös palvoivat Amonia. Kušilaishallitsija Sabako valloitti koko Egyptin noin vuonna 715 eaa. ja perusti Memfisiin Egyptin 25. dynastian, jota kutsutaan nubialaisdynastiaksi. Vuonna 701 Sabako tuki heprealaiskuningas Hiskian kapinaa Assyriaa vastaan. Assyrialaiset valloittivat Egyptin vuonna 671 eaa. ja karkottivat prinssi Taharqan Memfiistä. Taharqa valloitti maan takaisin, mutta vuonna 663 assyrialaiskuningas Assurbanipal löi hänet ja hänen seuraajansa Tanutamunin sekä ryösti Theban.[1]

Egyptiläiset ryöstivät Kušin pääkaupungin Napatan vuonna 592 eaa. Kušin pääkaupunki siirrettiin Meroëen, missä Kušin kuningaskunta oli olemassa vielä 900 vuotta.[1]

Kun Nubia oli erotettu Egyptistä, sen kulttuuri afrikkalaistui. Kuningatar Amanishakhete ja hänen seuraajansa ajanlaskun ajan tienoilla hidastivat egyptiläisen kulttuurin katoamista mutta vain väliaikaisesti. Vuonna 23 eaa. Gaius Petroniuksen johtama roomalainen armeija hävitti Napatan.[1]

200-luvulla jaa. itäisen aavikon blemmyit olivat tuhonneet Ala-Nubian meroiittisen kulttuurin, ja Meroën tuhosi aksumilainen retkikunta vuosien 320–350 välillä. Meroën kulttuuria seurasi nobatialainen kulttuuri. Noin vuonna 540 nobatialaiset kääntyivät kristinuskoon ja pian sen jälkeen heidän kuninkaansa Silko löi blemmyit ja Ylä-Nobatian kansat. Sen jälkeen Nobatian pääkaupunki siirrettiin ilmeisesti Farasiin, kunnes se yhdistyi 500-luvulla Mukurran kanssa Dongolan kuningaskunnaksi. Dongolan eteläpuolella oli Alwan kuningaskunta, joka kristillistyi vuonna 580. Muslimiarmeija valloitti Dongolan vuonna 652 ja määräsi kuningaskunnan maksamaan veroa Egyptille. Dongola pysyi kristittynä 1300-luvulle asti, kunnes mamelukkien armeija valloitti sen. Alwan pääkaupunki Soba kesti 1500-luvulle, kunnes sen valloitti Sennarin Funj-dynastia.[1]

Katso myös

Lähteet
  1. Nubia Encyclopædia Britannica. Viitattu 3.3.2018.
  2. The History of Ancient Nubia The Oriental Institute, Chicagon yliopisto. Viitattu 4.3.2018.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.