Novyi mir

Novyi mir (ven. Новый Мир, 'Uusi maailma') on venäjänkielinen kirjallisuuslehti, joka on ilmestynyt Moskovassa tammikuusta 1925. Sen oli tarkoitus jatkaa samoja perinteitä kuin ennen neuvostoaikaa ilmestyneet suositut kirjallisuuslehdet Mir Božy ('Jumalan maailma')[1], joka ilmestyi vuosina 1892–1906, ja sen seuraaja Sovremennyi Mir ('Nykymaailma')[2], joka ilmestyi vuosina 1906–1917. Se julkaisi lähinnä proosaa, joka noudatti kommunistisen puolueen hyväksymää linjaa. Pieni polemiikki syntyi vuonna 1945, kun Novyi Mir julkaisi Aleksandr Bekin esseen, jossa mainittiin kuusi slangitermiä sanalle "perineum".

Novyi Mir muutti poliittista asennettaan 1960-luvun alussa ja kallistui toisinajattelijoiden suuntaan. Marraskuussa 1962 lehti herätti huomiota julkaistuaan Aleksandr Solženitsynin läpimurtoteoksen Ivan Denisovitšin päivä, kertomuksen gulag-vangista. Lehti julkaisi kiistaa herättäneitä artikkeleita ja kertomuksia Neuvostoliiton ja Venäjän historiasta, kunnes Aleksandr Tvardovski painostettiin eroamaan helmikuussa 1970.

Kun päätoimittajaksi nimitettiin Sergei Zalygin perestroika-kauden alussa vuonna 1986, lehti arvosteli neuvostohallintoa yhä rohkeammin. Se julkaisi aiemmin kiellettyjen kirjailijoiden kuten George Orwellin, Joseph Brodskyn ja Vladimir Nabokovin proosaa ja runoja. Lehti kuuluu niin sanottuihin paksuihin kirjallisuuslehtiin.[3]

Muiden venäläisten kirjallisuus- ja kulttuurilehtien tavoin myös Novyi Mir on menettänyt vuodesta 1991 alkaen tilaajia, ja levikki on supistunut niin pieneksi, ettei toimittajille ja kirjoittajille voida enää maksaa palkkioita.[3]

Lehti myöntää Juri Kazakov -palkinnon vuoden parhaasta novellista.[3]