Novascotiannoutaja

Noutajaroduista pienin novascotiannoutaja on keskikokoinen, vahvaluustoinen, tiivis ja lihaksikas koira. Koska tolleri on jalostettu noutamaan hyytävistä vesistä, sen turkki on kaksinkertainen ja vettä hylkivä. Karva on keskipitkää, raajoista hapsuista. Turkki täytyy harjata ainakin pari kertaa viikossa. Häntä on runsas ja kaartuu selän ylle koiran ollessa valpas. Turkin väri voi olla mitä tahansa punaisen tai oranssin sävyä. Voimakasta väritystä pidetään ensisijaisena. Tavallisesti turkissa on jonkin verran valkoista rinnassa, jaloissa, kuonossa, päässä tai hännänpäässä. Tollerilla on ystävällinen, älykäs ja ehkä vähän surumielinen ilme; silmät ovat kaukana toisistaan, ne ovat mantelinmuotoiset ja väritys vaihtelee meripihkasta ruskeaan.

Novascotiannoutajan ihannekorkeus on nartuilla 45–48 ja uroksilla 48-51 cm ja paino 16–23 kg. Nartut ovat yleensä uroksia matalampia ja kevyempiä. Koiran tassu on muiden noutajakoirarotujen tavoin räpylämäinen, mikä tasapainoa parantavan hännän ohella helpottaa uimista. Iho – kirsu, silmäluomet ja anturat mukaan lukien – on mustan sijasta vaaleanpunainen tai ruskehtava.

Novascotiannoutaja eli tolleri on luonteeltaan lempeä ja aktiivinen. Se on synnynnäinen noutaja niin maalla kuin vedessäkin. Ketteryys ja pieni koko ovat välttämättömiä tälle sinnikkäälle metsästyskoiralle, jonka työskentelyolosuhteet ovat useinkin hyvin vaativia. Novascotiannoutaja on erittäin reipas, valpas ja päättäväinen. Se on tehokas ja vilkas koira, joka sopii metsästyksen lisäksi moneen muuhunkin harrastukseen, kuten mejään, tokoon, agilityyn tai vaikkapa vesipelastukseen eli VEPEen. Rotu vaatiikin päivittäin runsaasti ulkoilua, monipuolista liikkumista ja aivotyöskentelyä. Vaikka novascotiannoutaja on sekä herkkä että lempeä luonteeltaan, se osaa olla myös itsepäinen ja sen vuoksi tarvitsee selkeät rajat ja määrätietoisen koulutuksen.

Novascotiannoutajan pennut ovat pienenä aika rasavillejä ja kovin leikkisiä. Tollerit ovat erittäin seurallisia, ja ne pitävät paljon toisista koirista ja ihmisistä.

Omistajan on hyvä oppia tunnistamaan "tollerihuuto": hyvin korkea ja luja ääntely, joka koostuu ulvonnasta, vinkumisesta ja haukkumisesta. Koira saattaa tehdä tätä ääntelyä osoittaakseen innostustaan, jännittyneisyyttään tai koirasta riippuen monesta muustakin syystä.

Novascotiannoutajan työskentelytapa metsästettäessä on varsin poikkeuksellinen. Piilossa pysyttelevä metsästäjä lähettää koiran leikkimään lähelle vettä, usein heittämällä kepin tai pallon haettavaksi. Koiran temput kiinnittävät vesilintujen huomion, ja ne tulevat uteliaina lähemmäs tarkastelemaan. Kun linnut ovat tarpeeksi lähellä, metsästäjä kutsuu koiran takaisin, nousee ylös saadakseen linnut nousemaan lentoon ja ampuu. Lopuksi koira noutaa ammutut linnut. Houkutteluominaisuuteen kuuluen tollerilla tulee olla vain kohtalainen riistavietti, jotta koira jaksaa olla kiinnostunut metsästäjän heittämästä esineestä vaikka lähellä on riistalintuja.

Novascotiannoutaja on oppivainen ja älykäs rotu, ja sille on verratten helppo opettaa erilaisia temppuja, kunhan osaa motivoida koiraa oikein. Tolleri osaa olla tarkka siitä, että saa tehtävästään oikeanlaista palkkaa.

12-viikkoinen tollerin pentu

Novascotiannoutajan eli tollerin synty ajoittuu 1860-luvun Kanadaan, Nova Scotian niemimaalle, jossa sikäläiset metsästäjät olivat tarkkailleet kettujen tapaa saalistaa lintuja houkuttelemalla ne lähietäisyydelle. Houkutteleminen perustuu osaksi ketun syöksähtelevään liikkumiseen rannalla sekä osaksi sen ulkonäköön, erityisesti punaiseen väriin ja tuuheana heiluvaan häntään. Siitä metsästäjät saivat ajatuksen koirasta, joka kettujen tapaan houkuttelisi lintuja lähelle rantaa. Tollerin alkuperää ei tunneta tarkkaan, mutta todennäköisintä on, että tolleri on kehittynyt läheisen Newfoundlandinsaaren noutajien sekä eurooppalaisilta kauppiailta saatujen spanieleiden kautta. Joidenkin uskomuksien mukaan myös joku farmicolliekin on laittanut geeninsä mukaan sekoitukseen.

Novascotiannoutaja on elänyt kertomuksissa jo pitkään, mutta virallisesti rotua on tunnustettu vasta hieman yli 60 vuotta. Kanadassa ensimmäiset novascotiannoutajat rekisteröitiin vuonna 1945. Vasta vuonna 1982 rotu sai FCI:n hyväksynnän, jolloin ensimmäiset tollerit saapuivat Tanskaan. Suomi vastaanotti ensimmäiset novascotiannoutajat kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1985. Tollerin erityinen ominaispiirre on sisällytetty rodun englanninkieliseen nimeen Nova Scotia Duck Tolling Retriever (suom. Nova Scotian sorsia houkutteleva noutaja), sillä "to toll" on Keski-Englannissa merkinnyt houkuttelua.

Tollereilla esiintyy niin perinnöllisiä kuin perinnöllisiksi epäiltyjä sairauksia samoin kuin muissakin noutajaroduissa. Lonkka- ja kyynärnivelten sairaudet ja silmäsairaudet ovat yleisimpiä tollereilla, näistä esimerkkinä HD eli lonkkanivelen kasvuhäiriö ja kyynärnivelen dysplasia OD, joka on luutumishäiriöistä johtuva sairaus. Ilmenneitä silmäsairauksia ovat muun muassa PRA eli verkkokalvon etenevä surkastuma, joka on hyvin yleinen. Sitä esiintyy lähes joka tollerin suvussa joko sairastajina tai kantajina. HC:tä eli harmaakaihia on myös tavattu, kuten myös RD:tä eli verkkokalvon kehityshäiriötä, mutta näitä vähemmässä määrin. Myös erilaiset autoimmuunisairaudet, jossa kehon oma puolustusjärjestelmä alkaa virheellisesti hyökätä omaa elimistöä vastaan, ovat tulleet tutuiksi, mutta näiden sairauksien periytyvyydestä ei ole vielä tietoa tarpeeksi. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi hypothyroidismi eli kilpirauhasen vajaatoiminta sekä hemolyyttinen anemia, jossa elimistö tuhoaa itse punasoluja. Muita yksittäistapauksina ilmenneitä sairauksia ovat epilepsia ja erilaiset ihmisillekin tutut sairaudet kuten sydänviat, maksa- ja munuaissairaudet sekä syövät.

• Kooikerhondje
• Kultainennoutaja
• Punainenlintukoira
• Tumbler

• Kennelliiton rotumääritelmä (pdf)
• Novascotiannoutajat-Nova Scotia Duck Tolling Retrievers ry
• Nova Scotia Duck Tolling Retriever Club (USA) (englanniksi)
• Tolleritietoa, historiaa jne. (englanniksi)
• Tollerit koirarodut.suntuubi.com sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)