Novalis

Novalis sai kasteessa etunimet Georg Friedrich Philipp. Nuorempaa veljeä alettiin myöhemmin kutsua Georgiksi, joten Novalis kutsui itseään nimellä Philipp Friedrich, Friedrich tai vain Fritz. Eräässä vaiheessa hän käytti myös nimeä Friedrich Leopold, millä hän ilmeisesti halusi kunnioittaa runoilija Friedrich Leopold zu Stolberg-Stolberg‎ia (1750–1819). Novaliksella tiedetään myös olleen mielikuvitusnimet Kurt ja Albert.

Kun fragmenttikokoelmaa Blüthenstaub oltiin julkaisemassa Athenäum-lehdessä, kirjailija valitsi itselleen pseudonyymin Novalis, joka oli hänen "vanha sukunimensä". Hänen esivanhempansa olivat nimittäin käyttäneet Großenrode-tilan (Magna Novalis) nimen mukaisesti itsestään nimeä "von Rode" ja "de Novali".

Friedrich oli yksitoistalapsisen perheen toinen lapsi. Kun hänen isänsä vapaaherra Heinrich Ulrich Erasmus von Hardenberg nimitettiin vuonna 1784 kuurinsaksilaisten suolanvalmistuslaitosten johtajaksi, perhe muutti Oberwiederstedtistä Weißenfelsiin.

Käytyään Luther-lukion Eislebenissä Friedrich von Hardenberg kirjoittautui oikeustieteen opiskelijaksi Jenan yliopistoon, jossa hän tutustui Friedrich Schilleriin ja kuului tätä vaikean sairauden aikana vuonna 1791 hoitaneisiin opiskelijoihin. Hän kuului Schillerin tavoin amicistiveljeskuntaan. Vuonna 1791 julkaistiin Hardenbergin runo Klagen eines Jünglings, joka on osoitus Schillerin vaikutuksesta kirjailijan persoonaan.

Syksyllä Hardenberg muutti Leipzigiin ja opiskeli Leipzigin yliopistossa oikeustieteen ohella filosofiaa ja matematiikkaa. Hän tutustui siellä Friedrich Schlegeliin. Suhde erääseen leipzigilaiseen porvaristyttöön päättyi isän väliintuloon, minkä seurauksena Friedrich siirtyi opiskelemaan Wittenbergin yliopistoon, ja josta hän valmistui oikeustieteestä vuonna 1794 parhain arvosanoin.

Samana vuonna hän sai vakuutusmatemaatikon viran Tennstedtistä. Tällä seudulla hän tapasi tuolloin 12-vuotiaan Sophie von Kühnin ja meni tämän kanssa 15. maaliskuuta 1795 kihloihin vanhempien tietämättä. Tammikuussa 1796 hän siirtyi kirjuriksi Weißenfelsin suolanvalmistuslaitoksille. Sophie kuoli kuitenkin 19. maaliskuuta 1796.

Vuoden 1797 lopulla Hardenberg lähti Freibergin teknilliseen yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa, kemiaa, geologiaa, mineralogiaa ja kaivostoimintaa. Hän meni vuonna 1798 kihloihin toisen kerran kaivospäällikön tyttären kanssa, mutta tämäkään suhde ei johtanut avioliittoon. Vuoden 1799 lopulla hän sai asessorin viran Weißenfelsin laitoksilta sekä nimityksen johtokuntaan. Ura huipentui nimitykseen Thüringenin piirin hallintopäälliköksi joulukuussa 1800, mutta hän ei voinut ottaa virkaa vastaan, sillä hän oli sairastunut elokuussa keuhkotautiin, joka koitui lopulta hänen kuolemakseen.

Novalis kuului romantiikan perustajiin, ja juuri hän ajoi tämän sanan käyttöönottoa. Novalis kirjoitti runojen lisäksi päiväkirjaa sekä kirjeitä. Kiehtovaa hänen teoksissaan on muun muassa niiden fragmentaarisuus. Tästä on saanut nimensä suomen kielellä julkaistu Fragmentteja, kokoelma Novaliksen teoksia.

Novaliksen kuusi enimmäkseen proosamuotoon kirjoitettua runoa otsikolla Hymnen an die Nacht (Hymnejä yölle) on saksalaisen varhaisromantiikan keskeisimpiä teoksia. Muuta keskeistä tuotantoa ovat esimerkiksi Novaliksen kirjoittamat hengelliset laulut, jotka otettiin luterilaisten piirissä myös kirkolliseen käyttöön.

Moniosaisia Novaliksen koottuja teoksia saksaksi:

• Schriften. Die Werke Friedrich von Hardenbergs. Stuttgart: Kohlhammer, 1960-
• Werke, Tagebücher und Briefe Friedrich von Hardenbergs. München; Wien: Hanser, 1978.
• Novalis Werke. München: Beck, 1987.

• Lisää luettavaa aiheesta Novalis on Wikiaineistossa
• Sitaatteja aiheesta Novalis Wikisitaateissa
• Gjesdal, Kristin: Georg Friedrich Philipp von Hardenberg (Novalis) The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Teoksien verkkojulkaisuja, Gutenberg-projekti
• Kattava Novalis-linkkikokoelma Freie Universität. Päivitetty 17.12.2008.