Nova Odesa

Kaupungin väkiluvun kehitys
1991	14 900[13]
2005	<noinclude> 14 010[2]
2013	<noinclude> 12 298
2014	<noinclude> 12 253
2015	<noinclude> 12 164[17]
2016	<noinclude> 12 080[3]
2022	<noinclude> 11 510[4]

Nova Odesa sijaitsee 22[18]–24 metriä merenpinnan yläpuolella[19] Etelä-Bugin valuma-alueella. Lähin merenrannikko on noin 73 kilometrin etäisyydellä oleva Mustanmeren rannikko, ja lähin suurempi järvi on 52,9 kilometriä kaakkoon jäävä Žovtneven varastoallas (ukr. Жовтневе водосховище, Žovtneve vodosh’ovyštše). Lähin kansainvälinen raja on 145,6 kilometrin etäisyydellä lounaassa Ukrainan ja Moldovan välinen raja. Lähimmät reittilennot liikennöivät Boryspilin kansainväliseltä lentoasemalta, jonne on matkaa 344 kilometriä, ja lähin pienempi on 32 kilometriä kaakkoon jäävä Mykolajivin kansainvälinen lentoasema.[18] Lähin rautatieasema on Mykolajivin ja Odessan välisellä rautatiellä sijaitseva Balovne, johon on kaupungista 28 kilometriä.[13][20] Kaupungin läpi kulkee Mykolajiv–Pervomaiskin alueellinen moottoritie.[3]

Joidenkin lähteiden mukaan Nova Odesan läheltä on löydetty jäänteitä sekä pronssikauden, mesoliittisen kivikauden että ajanlaskun alun jälkeisten ensimmäisten vuosisatojen asutuksista. Kylän läheltä on kaivettu esille myös skyyttien Ukrainan aroille sijoittuneita eräänlaisia hautakumpuja eli kurgaaneja, joista yhdestä niissä oli noin 1000–1200-luvulta peräisin oleva kivinen paimentolaisnainen.[21]

Joidenkin lähteiden mukaan Nova Odesan kylän perustamisen historia juontaa juurensa 1700-luvun alkuun, jolloin ensimmäiset asukkaat kyseisissä maan osissa olivat niitä uskovaisia, jotka vainojen aikana Venäjän keskialueilta pakenivat harvaan asutuille seuduille. Ensimmäisen maininnan vuoteen 1739 saakka Aleksejevski-nimeä kantavasta kylästä teki kreivi ja kenraali Burkhard Christoph von Münnich vuonna 1737 Turkkia vastaan käydyn sodan aikana. Silloin venäläisten joukkojen leiriytyessä nykyisen Trojitsken kylään havaittiin Münnichin kartalla nykyisen Nova Odesan kohdalla merkintä melko suuresta vanhauskoisten kylästä, jossa sijaitsi epäjumalantemppeli eli kapyštše roda. Asukkaiden pääasiallinen toimeentulo oli maanviljely sekä hevoseläinten ja nauta- ja lammaskarjan kasvatus.[3][22]

Nykyaikaisen Nova Odesan mailla sijaitsivat 1700-luvun puolessavälissä Zaporižžjan kasakkojen talviasumukset. Kasakoiden, turkkilaisten kansojen, moldovalaisten, valakkien, bulgarialaisten ja muiden tonavalaisten kristittyjen liittyessä tsaariarmeijaan ja osallistuessa Venäjän ja Turkin sodan taisteluihin vuosina 1768–1774 Venäjän hallitus antoi heille maata asutuksiin Etelä-Bugin ja Inhul-sivujoen vartisilta korkean ruohon peittämiltä laajoilta tulva- ja aroalueilta. Kutšuk Kainardžin rauhansopimuksella saatujen alueiden Krimin tataarien ja turkkilaisten hyökkäyksiltä suojelemista varten muodostettiin vuonna 1776 pääosin Zaporižžjan kasakoista koostunut H’ersonin piikkirykmentti. Tämä joukkoyksikkö sijoitettiin Etelä-Bugin alueille, johon se perusti useita kyliä, mukaan lukien Fedorivkan. Nimellä ”Fedorivka” kylä mainitaan vuoden 1787 väestölaskennan yhteydessä, jolloin siellä oli 56 tilaa, joissa asui 166 miestä. Nimen arvellaan tulleen zaporižžjalaiskasakka Fedorin Osadtšyin mukaan, jolla siellä ensimmäisten joukossa vuonna 1774 oli oma maatila.[21]

Osana Mihail Kutuzovin johtamaa jääkäriarmeijakuntaa Fedorivkan kylän asukkaat osallistuivat Venäjän ja Turkin väliseen sotaan vuosina 1787–1791 muun muassa Otšakovin piirityksen murtamiseen. Joulukuussa vuonna 1817 keisarin asetuksella kasakkojen leirin eli stanin asunnot purettiin ja niiden paikalle perustettiin sotilaskylä. Silloin vuonna 1832 Fedorivkassa asustellut Bug-ulaanidivisioonan rykmentti tuli tunnetuksi nimellä ”Odessa”. Samana vuonna kenraaliadjutantti Pjotr Kleinmichel merkitsi kartalle paikkakunnan Nova Odesa eli erisnimen, jonka ulaanirykmentin Fedorivka mala eli pieni Fedorovka -niminen komennus- ja sotilasmajoituspaikka oli keisarin Nikolai I:n aloitteesta tästedes saanut. Vuonna 1857 Nova Odesasta tuli H’erson kuvernementin kolmannen okrugin aluekeskus. Sotilaalliset siirtokunnat lopetettiin vuonna 1859, ja Nova Odesaan jäi asumaan 2 190 ihmistä. Vuonna 1860 siitä tuli kaupunkityyppinen taajama eli kauppala, vaikka elämä jatkui entiseen tapaan kuin maaseudulla. Vasta vuonna 1879 kaupunkiin perustettiin kaksiluokkainen pieni kauppalakoulu noin 25–30 poikalapselle, jossa kulakkien, virkamiesten ja maanomistajien jälkeläiset opiskelivat. Kaupungin väestöstä 80 prosenttia ei osannut lukea ja kirjoittaa, etenkin naisten keskuudessa, jossa lukutaidottomia oli 90 prosenttia.[21]

Etelä-Bugin rannalle lähellä kaupunkia rakennettiin 1800-luvun loppupuolella rahtilaituri. Tuonaikaisen Mykolajivin kaupungin työläisten laiton sosiaalidemokraattinen kirjallisuus alkoi 1800- ja 1900-luvun vaihteessa levitä myös Nova Odesassa. Vuonna 1905 sinne perustettiin kyläkomitea ja vuonna 1907 sosiaalidemokraattinen piiri, jonka jäsenet tekivät vallankumouksellista työtä väestön keskuudessa, järjestivät kokouksia ja jakoivat laitonta kirjallisuutta. Tieto lokakuun sosialistisen vallankumouksen voitosta saapui Nova Odesaan lokakuun lopussa vuonna 1917, ja jo 14. tammikuuta 1918 neuvostot ottivat siellä paikallisvallan haltuunsa.[21]

Helmikuusta vuonna 1920 lähtien Novo-odeskaja volost oli osa Mykolajivin aluetta ja lokakuusta lähtien Odessan provinssia. Silloin 1920-luvulla sinne avattiin neljä peruskoulua. Vielä vuonna 1923 kaupunki oli osa H’ersonin maakuntaa, kun maaliskuussa uuden hallinnollisalueellisen jaon käyttöönoton yhteydessä muodostettiin Mykolajivin ujestin Nova Odesan piiri, johon kuului 11 kyläneuvostoa. Niiden hallinnollinen virastokeskus oli Nova Odesa. Pienet käsityöpajat yhdistettiin teollisuusosuuskunniksi ja valtion konepajoiksi maatalouskoneiden korjaamista varten. Samana vuonna Nova Odesassa aloitti toimintansa tiili- ja laattatehdas, höyrymylly ja neljä meijeriä.[21] Suurin tapahtuma paikkakunnan kulttuurielämässä oli ensimmäisten radioasemien perustaminen vuonna 1926. Taajama sähköistettiin, ja vuodesta 1927 lähtien opiskelu alkoi seitsemänvuotisissa peruskouluissa. Sotien välisenä aikana Nova Odesassa toimi jiddišinkielinen koulu, joka suljettiin 1930-luvun lopulla.[23] Vuonna 1929 kollektivisoinnin edistämisen yhteydessä kylään muodostettiin kuusi isoa kolhoosia nimiltään ”II–Uusi Nova Odessa”, ”Keskinäinen avunanto”, ”Ainoa tie”, ”Tie sosialismiin”, “Tuottaja” ja “Maaliskuu”, jotka omistivat 11 046 hehtaaria maata. Vuonna 1930 siellä uudistettiin kone- ja traktoriasema.[22]

Toisen maailmansodan aikainen saksalaisten ja unkarilaisten joukkojen miehitys kaupungissa alkoi 12. elokuuta 1941[23] ja päättyi joko 15.[2] tai 16.[22] maaliskuuta 1944. Sodanjälkeisille vuosille oli ominaista kolhoosien talouden palauttaminen ja vahvistaminen, jolloin vuonna 1950 alueella toteutettiin niiden yhdistämisen. Näin ollen Nova Odesan kuudesta entisestä maatalousosuuskunnasta muodostettiin kaksi laajentunutta kolhoosia, ”Kirov” ja ”Tie kommunismiin”. Sodanjälkeisinä vuosina kaupunki sai vuonna 1959 myös 450-paikkaisen elokuvateatterin, ja vuosina 1963–1964 kylään rakennettiin kuusi kaksikerroksista asuinrakennusta, joissa oli 50 asuntoa, vesihuolto ja jalkakäytävät.[22]

Vuonna 1965 Nova Odesa määriteltiin kaupunkityyppiseksi taajamaksi ja vuonna 1976 siitä tuli piirin pääkaupunki.[24]

• 
  Nova Odesan kaupungintalo
• 
  25 metrin korkuinen keinotekoinen kukkula, jolla on neuvostoliittolaisen sotilaan veistos. Kukkula tehtiin vuonna 1975 kaupungin natsimiehitykseltä vapauttajien kunniaksi
• 
  Nova Odesan ammattilyseo
• 
  Nova Odesa