Nosturialus

Keskiajan Euroopassa nosturialuksia, joita voitiin joustavasti sijoittaa koko satama-altaan alueelle, otettiin käyttöön niinkin aikaisin kuin 1300-luvulla. Vuonna 1920 muutettiin nosturialukseksi 1898 rakennettu taistelulaiva USS Kearsarge (BB-5) asentamalla siihen 250 tonnia nostava nosturi. Myöhemmin laiva sai nimekseen Crane Ship No. 1. Sitä käytettiin muun muassa nostamaan tykkejä ja muita painavia laitteita rakenteilla oleviin taistelulaivoihin. Toinen huomattava voimannäyte oli USS Squalus (SS-192) -laivan nostaminen 1939.

Vuonna 1949 J. Ray McDermott rakensi Derrick Barge Four -nimisen proomun, johon oli asennettu 150 tonnin pyörivä nosturi. Tällaisen aluksen ilmaantuminen muutti avomerirakentamisen suuntaa. Sen sijaan että öljynporauslautat rakennettiin osista, ne voitiin nyt koota rannalla suuriksi yksiköiksi. Tällaiset proomut tyydyttivät käyttäjiään Meksikonlahdella, joka on avomeriteollisuuden kehto.

Vuonna 1963 Heerema muunsi norjalaisen säiliöaluksen, nimeltään Sunnaas, nosturialukseksi, jolla oli 300 tonnin nostokyky. Näin syntyi ensimmäinen nosturialus, jolla oli laivan ulkomuoto. Sunnaas sai uudeksi nimekseen Global Adventurer. Tämäntyyppinen nosturialus soveltui edeltäjiään paremmin Pohjanmeren ankaraan ympäristöön.

Vuonna 1978 Heerema rakensi kaksi puoliksi upotettavaa nosturialusta, Hermodin ja Balderin, kummassakin yksi 2 000 tonnin ja yksi 3 000 tonnin nosturi. Myöhemmin molempien alusten nostokykyä vielä suurennettiin. Tämäntyyppinen nosturialus oli vähemmän herkkä meren aalloille, joten se kykeni työskentelemään Pohjanmerellä talvikuukausinakin. Suurempi vakavuus salli voimakkaampien nosturien käytön kuin oli mahdollista yksirunkoisissa aluksissa. Nosturien suurempi nostokyky vähensi öljynporauslautan asennusaikaa kuukausista muutamaan viikkoon. Näiden alusten menestys innoitti uusien samankaltaisten alusten rakentamista. Vuonna 1985 McDermott-telakka laski vesille DB-102:n, jossa on kaksi nosturia kummankin nostokyvyn ollessa 6 000 tonnia. Micoperi rakensi 1986 M7000:n, jossa on kaksi nosturia kummankin nostaessa 7 000 tonnia.

Kuitenkin 1980-luvun puolivälissä noususuhdanne avomeriteollisuudessa oli ohi, mistä seurasi yritysten yhteistoimintaa. Vuonna 1988 muodostettiin Heereman ja McDermottin yhteenliittymä nimeltään HeereMac. Vuonna 1990 Micoperi-yhtiö asetettiin konkurssiin. Tämä mahdollisti Saipem-yhtiön, joka 1970-luvun alussa oli suuri raskaiden nosturien valmistaja, mutta 1980-luvun lopulla vain pienehkö tekijä, ottaa haltuunsa M7000 vuonna 1995 ja nimetä se uudelleen Saipem 7000:ksi. Vuonna 1997 Heerema otti McDermott-yhtiöltä haltuunsa DB-102:n yhteisyrityksestä luopumisen jälkeen. DB-102 nimettiin uudelleen Thialfiksi ja vuonna 2000 tehdyn nostokyvyn parantamisen 2 x 7 100 tonniin jälkeen se on nykyisin maailman voimakkain nosturialus. Maailman raskaimman noston ennätys kuuluu kuitenkin Saipem 7000:lle, joka nosti 12 150 tonnia.