Norwichinterrieri

Norwichinterrieri (engl. Norwich terrier) on brittiläinen terrierirotu.[3] Rotu on Suomessakin suhteellisen suosittu: vuonna 2005 rekisteröitiin 132 norwichin pentua.[4] Se myös muistuttaa hyvin paljon norfolkinterrieriä, ja korvien asentoa lukuun ottamatta näillä roduilla on lähes sama rotumääritelmä.[5]

Norwichinterrieri
Avaintiedot
Alkuperämaa  Englanti,  Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity 4054[1]
Rodun syntyaika 1800-luvun loppupuolella
Alkuperäinen käyttö metsästyskoira (rottien hävittäminen)
Nykyinen käyttö Seura- ja näyttelykoira
Elinikä 12–15 vuotta[2]
Muita nimityksiä norwich
FCI-luokitus Ryhmä 3
Ulkonäkö
Paino 5–8 kg
Säkäkorkeus 25–26 cm
Väritys punertava tai harmahtava, päältä joskus musta

Ulkonäkö

Norwichinterrieri kuuluu pieniin terrierirotuihin. Sen ihanne säkäkorkeus 25–26 cm ja paino noin 5–8 kg. Karvapeite on karhea ja kaksikerroksinen. Sallittuja värejä ovat kaikki punaisen, vehnänvärisen, mustan punaruskein (black & tan) tai harmahtavan sävyt. Valkoista väriä ei tulisi esiintyä. Turkki nypitään eli stripataan muutaman kerran vuodessa. Norwichinterrierillä on pystyt korvat ja suora häntä.[5] Aiemmin häntä on typistetty keskipitkäksi, mutta vuodesta 1996 typistäminen on ollut Suomessa kiellettyä.[6]

Luonne

Norwichinterrieri on pirteä, vahva ja reipas. Norwich on uskollinen omistajalleen ja kiintyykiin perheeseensä syvästi. Käyttöhistoriansa takia norwichinterrierin tulisi olla sisukas ja reipas. Pienestä koostaan huolimatta se on energinen ja vahva eikä sovi pelkästään sylikoiraksi, kuten voisi olettaa. Yleisesti ottaen rotu on haukkuherkkä. Norwichin terrierit tulevat hyvin toimeen eläinten ja lasten kanssa.[3] Entisenä metsästyskoirana sen vietti on kyllä säilynyt vahvasti, joka saattaa ilmetä eläinten jahtaamisena.

Terveys

Norwich on pitkäikäinen rotu. Rakenteesta johtuen esiintyy jonkin verran hengitysteiden ahtautta, joka ilmenee koiran äänekkäänä hengityksenä. Norwicheilla esiintyy myös epilepsiaa ja paljon allergioita. Pentuekoko on norwicheillä suhteellisen pieni, noin 2–3 pentua, ja synnytykset voivat olla hankalia. Norwichit saattavat myös lihoa helposti, joten liikuntamäärään on kiinnitettävä huomiota.[3]

Historia

Norwichia on aiemmin käytetty rotanmetsästyksessä, mutta alkuperäisessä tarkoituksessa sitä käytetään enää harvemmin. Metsästysvaistot ovat rodulla kuitenkin säilyneet hyvin. Nykyään norwichit ovat enimmäkseen seurakoiria.

Rotu on kotoisin Englannista East Anglian alueelta. 1900-luvun alussa oli useita paikallisia metsästyskoiratyyppejä. Vuonna 1932 rotu hyväksyttiin Englannissa omaksi rodukseen ja se sai nimen norwichinterrieri esiintymisalueen mukaan. Tuolloin myös luppakorvainen muunnos kuului samaan rotuun. Vuonna 1964 nämä muunnokset erotettiin omiksi roduikseen ja luppakorvainen sai nimen norfolkinterrieri. Suomeen rotu tuli vuonna 1965.[3]

Katso myös

Lähteet

Viitteet
  1. KoiraNet jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, luettu 11.1.2022)
  2. Norwich Terrier. American Kennel Club. Haettu 16.8.2021.
  3. Kennelliitto: Norwichinterrieri hankikoira.fi. Viitattu 23.11.2017.
  4. Rekisteröinnit 2005-2015 s. 3/6 kennelliitto.fi. Viitattu 23.11.2017.
  5. www.elainlaakariin.fi: Norwichinterrieri elainlaakariin.fi. Viitattu 23.11.2017.
  6. Finlex: Eläinsuojelulaki 7 § finlex.fi.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.