Norsueläimet

Norsueläimet
	; Deinotherium
	Paleoseeni - Nykyaika (Holoseeni); 66–0 Ma PreЄ Є O S D C P T J K Pg N
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Osaluokka:	Istukkanisäkkäät Placentalia
Ylälahko:	Afrotheria
Lahko:	Norsueläimet; Proboscidea ; Illiger, 1811[1]
Heimot [2][3]
	Elephantidae – norsut ja mammutit; †Choerolophodontidae; †Hemimastodontidae; †Amebelodontidae; †Gomphotheriidae; †Mammutidae – mastodontit; †Stegodontidae; †Barytheriidae; ; †Deinotheriidae; ; †Moeritheriidae; ; †Numidotheriidae; ; †Palaeomastodontidae; ; †Phiomiidae;
Katso myös
	Norsueläimet Wikispeciesissä; Norsueläimet Commonsissa
	Infobox OKNimi-testi OK

Norsueläimet (Proboscidea) on eläinlahko, jonka ainoa nykyään elossa oleva heimo on norsut (Elephantidae).[4] Heimoon kuuluu kolme lajia: aasiannorsu eli intiannorsu (Elephas maximus), savanninorsu (Loxodonta africana) ja metsänorsu (Loxodonta cyclotis).[5] Norsujen heimoon luetaan myös sukupuuttoon kuollut mammuttien suku (Mammuthus). Norsueläinten lahkoon luokitellaan nykyisen Elephantidae-heimon lisäksi useita esihistoriallisia heimoja,[2] joihin kuuluvia sukuja ovat muun muassa Deinotherium, Paleomastodon ja mastodontit.

Vasemmalla mammutti ja oikealla mastodontti.

Norsueläinten lähimpiä sukulaisia ovat tamaanit ja sireenieläimet,[4] ja ne kuuluvat samaan Paenungulata- ryhmään.

Norsuilla ei ole luontaisia vihollisia. Ne ovat kasvinsyöjiä ja kuluttavat syömiseen jopa 16 tuntia päivässä. Vähintään puolet norsujen ravinnosta on ruohoa. Lisäksi ne syövät lehtiä, oksia, puiden kuoria ja juuria sekä vähäisiä määriä hedelmiä, siemeniä ja kukkia.

Norsulajien tunnistaminen

Aasiannorsu on tiedetty jo pitkään erilliseksi lajiksi afrikkalaisista savanninorsusta ja metsänorsusta. Sen sijaan kahta afrikkalaista lajia pidettiin pitkään yhden lajin, afrikannorsun, alalajeina. Geenitutkimuksen varmistamalla lajierolla on merkitystä erityisesti norsujen suojelun kannalta. Kunkin lajin yksilömäärä on aiemmin luultua pienempi, mikä tekee lajeista entistäkin uhanalaisempia. Lisäksi salametsästäjät saattavat välttyä rangaistuksilta, koska kaikkien maiden lainsäädännössä metsänorsua ei ole erikseen määritelty uhanalaiseksi.

Aasiannorsu, aiemmin intiannorsu on afrikkalaisia lajeja pienikokoisempi, enimmillään noin kolmen metrin korkuinen ja 5 000 kilogramman painoinen. Aasiannorsulla vain osalla uroksista on syöksyhampaat. Aasiannorsun korvat ovat pienemmät ja iho vähemmän ryppyinen kuin metsänorsun ja savanninorsun. Sen päässä on kaksi selvästi erottuvaa kyhmyä. Aasiannorsulla on alalajista riippuen 19 tai 20 paria kylkiluita, kun afrikkalaisilla lajeilla niitä on 22 paria.

Savanninorsu eli pensasnorsu on norsulajeista suurin. Metsänorsusta se eroaa muun muassa kynsien määrän perusteella: metsänorsulla on viisi kynttä etujaloissa ja neljä takajaloissa (samoin kuin aasiannorsulla), mutta savanninorsulla on etujaloissa vain neljä ja takajaloissa vain kolme kynttä. Savanninorsun syöksyhampaat ovat isommat ja kaarevammat kuin metsänorsun ja korvat jonkin verran suuremmat.

Mammutit

Mammutit (Mammuthus) olivat pohjoisilla alueilla jääkausien aikana elänyt norsujen heimon suku, johon kuului useita lajeja. Mammutit kehittyivät noin neljä miljoonaa vuotta sitten ja katosivat muutamia tuhansia vuosia sitten. Tunnetuin laji, villamammutti (Mammuthus primigenius), kuoli sukupuuttoon noin 8000 eaa. Kooltaan mammutit olivat lajista riippuen nykyisten norsujen kokoisia tai suurempia. Suurin laji, aromammutti (Mammuthus trogontherii), kasvoi viisi metriä korkeaksi. Mammuttien syöksyhampaat kasvoivat jopa nelimetrisiksi.

Lähteet

Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Proboscidea (TSN 180674) itis.gov. Viitattu 29.6.2011. (englanniksi)
Tree of Life: Proboscidea Luettu 29.6.2011 (englanniksi)
Mikkos Phylogeny Archive Luettu 8.6.2016
Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 7, 10–21. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Elephantidae Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 29.6.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Animal Diversity Web (englanniksi)
University of California: Introduction to the Proboscidea (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[ITIS-1] Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Proboscidea (TSN 180674) itis.gov. Viitattu 29.6.2011. (englanniksi)

[tolweb-2] Tree of Life: Proboscidea Luettu 29.6.2011 (englanniksi)

[helsinki.fi-3] Mikkos Phylogeny Archive Luettu 8.6.2016

[Nurminen1987-4] Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 7, 10–21. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.

[MSW3-5] Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Elephantidae Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 29.6.2011. (englanniksi)