Norrskensflammanin pommi-isku

Attentaatin taustalla oli Suomen talvisodan aikana Ruotsissa voimistunut kommunisminvastainen ilmapiiri, muun muassa maassa ilmestyneiden kommunististen lehtien julkaisua ja levittämistä yritettiin estää. Tammi-helmikuun 1940 aikana Norrbottenissa perustettiin niin sanottu "kuuden miehen komitea", jonka tarkoituksena oli tukahduttaa kommunistien toiminta läänin alueella. Se koostui oikeistolaisista toimittajista ja yhteiskunnallisista vaikuttajista, joista osa oli mukana myös talvisodan aikana vapaaehtoisapua Suomeen toimittaneessa paikallisessa liikkeessä, jolla oli yhteyksiä valtakunnalliseen Suomen komiteaan.[2] Kommunistien lehtien julkaisua yritettiin vaikeuttaa muun muassa rajoittamalla sanomalehtipaperin toimittamista sekä tarjoamalla niiden tekniselle henkilökunnalle työpaikkoja muista sanomalehdistä. Osa komiteassa mukana olleista henkilöistä ja sen taustavaikuttajista vetäytyi toiminnasta, kun pommi-iskua alettiin suunnittelemaan. Heidän joukossaan olivat muun muassa professori Andreas Lindblom ja kansanpuolueen johtohahmoihin kuulunut Paul Wretlind, joita myöhemmin kuultiin todistajina attentaatin tekijöitä vastaan käydyssä oikeudenkäynnissä.

Maaliskuun 3. päivän vastaisena yönä viisi miestä tunkeutui Norrskensflammanin kirjapainoon. Sisään he pääsivät poliisiratsian yhteydessä takavarikoidulla avaimella. Miehet asettivat kirjapainon tiloihin pommin, joka räjähtäessään kolmen aikaan aamuyöllä sytytti tuhoisan tulipalon. Vaikka palokunta ehti paikalle muutamassa minuutissa, ei rakennusta pystytty pelastamaan. Kolmannessa kerroksessa sijainneiden huoneistojen viisi asukasta onnistuivat pelastautumaan hyppäämällä palokunnan levittämiin palopurjeisiin, mutta viisi toisessa kerroksessa asunutta henkilöä kuoli. Kuolonuhrit olivat lehden taloupäällikkönä toiminut Artur Hellberg, hänen vaimonsa ja kahdeksanvuotias tyttärensä sekä toisessa huoneistossa asunut nainen ja 12-vuotias poika.[1]

Tapauksen jälkeen väitti Nya Dagligt Allehanda -lehti kommunistien itse sytyttäneen tulipalon. Toinen oikeistolainen lehti Norrbottens-Kuriren piti tapausta onnettomuutena, jossa mikään ei viitannut tahallisuuteen. Poliisi päätyi kuitenkin tutkimuksissaan siihen, että tulipalo oli ulkopuolisten sytyttämä ja vangitsi huhtikuussa viisi epäiltyä. Vangitut olivat kolme armeijan vänrikkiä, yksi varusmies sekä Norbotten-Kuriren -sanomalehden toimittaja Gunnar Hedenström. Muutamaa päivää myöhemmin pidätettiin myös Luulajan poliisipäällikkö ja kaupunginviskaali Ebbe Hallberg sekä armeijan kapteeni Uno Svanbom.[1]

Oikeus ei tuominnut heitä murhapoltosta, vaan rangaistukset annettiin ilkivallan perusteella. Hovioikeus tuomitsi iskun toteuttaneet vänrikit kuuden vuoden pakkotyöhön, ja mukana ollut varusmies sai kahden vuoden pakkotyötuomion. Suunnittelijoina toimineet Hedenström, Hallberg ja Svanbom saivat seitsemän vuotta pakkotyötä. Tuomituista Hallberg kuoli pian Tukholmassa Långholmenin keskusvankilassa, muut pääministeri Per-Albin Hanssonin hallitus armahti vuonna 1944.[2]