Norni
Norni on sammunut skandinaavinen kieli, jota puhuttiin Skotlannin pohjoispuolella sijaitsevilla Orkney- ja Shetlandsaarilla.[1]
| Norni | |
|---|---|
 |
|
| Oma nimi | norn (?) |
| Tiedot | |
| Alue | Shetlandsaaret, Orkneysaaret, Caithness |
| Virallinen kieli | - |
| Puhujia | hävinnyt |
| Sija | - |
| Kirjaimisto | latinalainen |
| Kielenhuolto | - |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | Indoeurooppalaiset kielet |
| Kieliryhmä |
germaaniset kielet skandinaaviset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | - |
| ISO 639-2 | gem |
| ISO 639-3 | nrn |
|
Ohje
|
|
Historia
Islannin ja fäärin kielen tapaan norni pohjautuu niihin kieliin, jonka viikingit toivat mukanaan Skandinaviasta. Enimmäkseen läntisestä Norjasta kotoisin olleet viikingit asuttivat Shetlannin ja Orkneyn saaret 800-luvulla. He olivat usein talonpoikia, jotka alkoivat viljellä maata saarilla. Orkney- ja Shetlandsaaret siirtyivät vuosien 1469–1471 tapahtumien jälkeen Tanska-Norjan hallinnasta Skotlannille.[1]
Skotlannin kruunu ja kirkko eivät suosineet nornia ja skotti korvasi kielen pikkuhiljaa. Nornin katoamisaikaa ei tiedetä tarkasti. Joskus sitä on väitetty puhutun vielä 1800-luvun alkupuolella, mutta luultavammin se katosi viimeistään 1700-luvulla.
Historiallisesta näkökulmasta Norjan vaikutusta Shetlantiin tutkiva Brian Smith on todennut, että nornia puhuttiin vielä 1800-luvulla. Hän on todennut, että joitakin kielen jäänteitä oli vielä jäljellä 1900-luvun alkuun saakka. Lisäksi monissa viitoissa paikkakuntien nimet ovat sekä englanniksi että nornin kielellä.[1] Norni on jättänyt paikalliseen skottiin lainasanoja, ja nornista on säilynyt muutamia kirjallisia katkelmia. Norni muistutti luultavasti paljon fäärin kieltä.
Myös ainakin Caithnessissa Skotlannin pohjoisrannikolla on puhuttu skandinaavista kieltä, jota on myös kutsuttu norniksi. Se kuitenkin katosi jo vuosisatoja ennen saarilla puhuttua nornia. Tämä kielimuoto tunnetaan vielä huonommin kuin saarten norni.
Kirjallisuus
Kielitieteilijä Jakob Jakobsen on julkaissut kirjan nornista vuonna 1890. Hän keräsi siihen erilaisia tekstejä, runoja, kehtolauluja ja 10 000 skandinaavista alkuperää olevaa sanaa, joita käytettiin Skotlannin murteessa. Hän myös laati vuonna 1918 etymologisen sanakirjan kielistä, joita hän nimitti Shetlannin pohjoisiksi kieliksi.[1]
Näiden lisäksi Orkneyn saarilta kotoisin oleva tutkija Hugh Marwick julkaisi 1920-luvulla kirjan Orkney norn, joka sisältää 3 000 skottilaista sanaa, jotka ovat skandinaavista alkuperää.[1]
Näyte
Isä meidän -rukous normin eri muodoilla:
- Orkneysaarten nornilla:
- Favor i ir i chimrie, / Helleur ir i nam thite,
- gilla cosdum thite cumma, / veya thine mota vara gort
- o yurn sinna gort i chimrie, / ga vus da on da dalight brow vora
- Firgive vus sinna vora / sin vee Firgive sindara mutha vus,
- lyv vus ye i tumtation, / min delivera vus fro olt ilt, Amen.
- Shetlandsaarten nornilla:
- Fy vor or er i Chimeri. / Halaght vara nam dit.
- La Konungdum din cumma. / La vill din vera guerde
- i vrildin sindaeri chimeri. / Gav vus dagh u dagloght brau.
- Forgive sindorwara / sin vi forgiva gem ao sinda gainst wus.
- Lia wus ikè o vera tempa, / but delivra wus fro adlu idlu.
- For do i ir Kongungdum, u puri, u glori, Amen
Lähteet
- Selviä norjalaisvaikutuksia vielä näkyvissä Shetlannin saarilla Pohjoiskalotin neuvosto. Viitattu 4.12.2021.