Normandia

Normandia ei ole maantieteellisesti yhtenäinen alue, vaan se jakautuu kahteen hyvinkin maantieteellisesti erilaiseen Pohjois-Ranskan alueeseen. Alue jakautuu siis ns. Pariisin altaan ja Bretagnen (Amorican) ylängön kesken. Tämä geologinen jako ei ole yhtenevä Normandian alueellisen jaon kanssa, sillä rajalinja kulkee pohjoisesta etelään.

Geologinen monipuolisuus aiheuttaa myös määrätyssä mielessä maiseman moninaisuutta, kuitenkin sitä rajoittaa kostea ja lauhkea ilmasto. Tästä ilmastollisesta tosiseikasta johtuen useat niityt ja lehdot ovat useilla Normandian alueilla hyvinkin yhtenäisiä ja siten luovat tämän historiallisen maakunnan olennaisen tunnuspiirteen.

Meren rannikon maisemat ovat Normandiassa hyvinkin vaihtelevia. Pohjoisosan korkeat kalkkikiviset jyrkät rantatörmät, joiden edustalla on pienikivistä rantaa Caux’n alueella, muuttuvat etelässä Calvados’in alueella hienoiksi hiekkarannoiksi. Manchessa esiintyvät sekä hiekkarannat että kirkkaasta vedestä nousevat kohtuullisen korkeat niemenkärjet.

Herman Van Loon, Yksityiskohtainen kartta, jossa näkyvät Normandian saaret: Jersey, Guernesey, Sercq, Auregny

Pääartikkeli: Kanaalisaaret

Manneralueen lisäksi maakuntaan kuuluvat myös Normandian edustalla olevat Kanaalisaaret. Bretonit asuttivat näitä saaria aina viikinkien tuloon saakka. Ne olivat osa Normandian herttuakuntaa vuosina 993–1204. Satavuotisen sodan päättymisen yhteydessä Ranskan maa-alueen takaisinvaltaus päättyi Cherbourgiin eikä mennyt pariakymmentä kilometriä kauempana oleville saarille, jotka siis jäivät jäljelle itsenäisestä Normandian herttuakunnasta.

Hallinnollisesti saaret ovat autonomisia Britanniasta. Ne muodostavat kaksi voutikuntaa, jotka ovat säilyttäneet vanhat Normandian aikaiset lakinsa ja traditionsa. Saarilla herttuasta käytetään jatkuvasti miespuolista duc-nimitystä, vaikka jo yli 50 vuotta saaria on hallinnut nainen.^lähde?

Oman erikoisuutensa Normandian maakunnassa muodostavat myös muut Atlantin valtameressä olevat saaret. Niistä tunnetuin lienee Mont Saint-Michelin luostarisaari, josta tuli monella tapaa Ranskan kuningaskunnan symboli sekä sen kansallispyhimykseksi muodostuneen pyhimyksen että saaren vieraita valloittajia kohtaan osoittaman ankaran vastarinnan tähden.

Maalaistalo Lieuvinissa

La Haguen majakka Cotentinin niemimaalla

Normandian tärkeimmät vesiväylät ovat Seine ja siihen laskevat joet: Epte, Andelle, Eure ja Risle sekä muut lähinnä rannikon vaikutusalueella ovat joet, kuten Bresle, Touques, Dives, Orne, Vire, Sée, Sélune ja Couesnon. Ranskan pienimmäksi virraksi nimetty La Veules laskee mereen Veules-les-Roses’issa, Dieppen ja Saint-Valery-en-Caux’n välisellä alueella Seine-Maritimen departementissa.

Normandiassa ovat myös alueelliset luonnonpuistot:

• Cotentin ja Bessin suoalueet
• Boucles’in alueellinen luonnonpuisto

Normandian alueella on lukuisia löytöjä kivikaudelta etenkin Euren ja Calvados’n departementeissa. Rouenin kaupunkia lähellä sijaitsevassa Goyn luolassa olevat luolamaalaukset ovat Euroopan pohjoisimmat. Lisäksi alueella sijaitsee useita megaliitteja.

• 
  Lillebonnen teatteri roomalaiselta ajalta
• 
  Pronssinen roomalaisjumalan pää. Löydetty Lillebonnesta, sijoitettu Musée des antiquités de Seine-Maritimeen
• 
  Orfeus esittävä mosaiikki Lillebonnesta, sijoitettu Musée des antiquités de Seine-Maritimeen

Roomalaiset valloittivat Gallian ja myös Normandian. Noin 200-luvun puolivälin paikkeilla barbaarien hyökkäykset ja ryöstöretket vaivasivat Normandian asukkaita. Vuodesta 406 germaaniset heimot vyöryivät läntiseen Eurooppaan. Tällöin saksiheimoja asettui asumaan Normandian rannikolle.

Roomalaiskauden loppuvaiheessa alkanut kristinuskon juurtuminen löi oman voimakkaan leimansa Normandiaan. Keskeisiin kaupunkeihin rakennetaan katedraaleja, maaseudulle pystytettiin eri pyhimyksille omistettuja kirkkoja.

Mont Saint-Michel, Normandian rannikolla olevaan saareen rakennettu luostarikokonaisuus.

Normandian luostarielämä alkoi todella kehittyä 500-luvulla ja näin etenkin maakunnan läntisessä osassa. Normandian aristokraatit perustivat ja rakensivat 600-luvulta useita luostareita erityisesti Seine-joen laaksoon. Nämä luostarit omaksuivat benediktiiniläisen luostarijärjestyksen.

Rollon hautamuistomerkki Rouenin katedraalissa (huom! ei aikalaistyötä).

Normandia on saanut nykyisen nimensä viikinkien eli pohjanmiesten mukaan. Normandian alueen paikannimistössä skandinaavien invaasiosta on runsaasti jälkiä. Samoin alueen sukunimistössä näkyy tuon aikakauden vaikutus.[2] Normandian rannikolle viikingit tulivat Ludvig Hurskaan hallinnon aikana (814-840). Ryöstöretket tapahtuivat kesän aikana ja talvikausiksi skandinaavit palasivat takaisin koteihinsa pohjoiseen. Vuodesta 851 viikingit aloittivat talvikausien vieton Seinen alajuoksun alueella. Vuonna 911 viikinkipäällikkö Rollo allekirjoitti Saint-Clair-sur-Eptessa Kaarle Yksinkertaisen kanssa sopimuksen. Hallitsija antoi Rollolle läänitykseksi Seinen alajuoksun vastapalvelukseksi vasallivalasta. Rollon tuli suojella Seinen alajuoksua ja Rouenin kaupunkia skandinaavien hyökkäyksiltä. Normandiaan retkiä tehneistä pohjanmiehistä suurin osa oli alkuperältään tanskalaisia, mutta mukana oli runsaasti myös norjalaisia. Viikinkien tulo ei ollut mitään massamuuttoa Normandiaan.

Rollon seuraajat käyttivät aluksi Normandian kreivin titteliä, mutta Rikhard II:n ajasta lähtien he olivat herttuoita. Normandian herttuat ylläpitivät suhteita ulkomaisiin ruhtinaisiin, eritoten Englantiin.

Piirros Vilhelm Valloittajan patsaasta Abbaye de Saint-Etienneissä Caenissa

Vuodesta 1050 Englannin kuningas Edvard Tunnustaja oli kutsunut Normandian herttua Vilhelm Valloittajaa avustamaan taistelussa voimakasta aristokratiaa vastaan. Edvardilla ei ollut suoranaista perillistä kruunulleen, ja hänen ajatuksenaan oli, että Vilhelm olisi perinyt kruunun hänen kuolemansa jälkeen. Edvard Tunnustaja kuoli 5. tammikuuta 1066, jolloin hänen lankonsa Harald Godwininpoika kruunautti itsensä kuninkaaksi. Vilhelm päätti ottaa itselleen kruunun väkivallan avulla. Vilhelmin ja Haraldin armeijat kohtasivat 14. lokakuuta 1066 Hastingsin taistelussa, jossa Haraldin joukot kärsivät tappion. Vilhelm Valloittaja kruunautti itsensä Englannin kuninkaaksi.

Saatuaan itselleen myös laillisen kuninkaan arvovallan Vilhelm Valloittaja käytti sitä koko valtakautensa ajan Normandian herttuakunnan hyväksi. Normandian aristokratian haltuun siirtyi suuret määrät englantilaista maaomaisuutta. Vilhelmille tuli Englannin kuningaskunta ja Normandian herttuakunta siirtyi Robert II:lle. Normandian herttua Robert II osallistui ensimmäiseen ristiretkeen Pyhälle maalle. Kun hän palasi takaisin, hänen veljensä Vilhelm oli kuollut ja toinen veli Henri Beauclerc oli anastanut vallan Englannissa. Henri voitti veljensä Robert II:n vuonna 1106 Tinchebrayn taistelussa. Henri I Beauclercistä tuli myös Normandian herttua 15. lokakuuta 1106.

Musta surma koetteli Normandiaa vuodesta 1348 lähtien ja sai aikaan vakavia epidemioita maakunnan alueella. Yhdistyneenä sodan ja nälän aiheuttamiin vaikeuksiin rutto sai aikaan suurta tuhoa alueen väestön keskuudessa.

Satavuotinen sota kosketti Normandiaa. Elokuussa vuonna 1415 Englannin kuningas Henrik V rantautui Seinen suistoon tarkoituksenaan Ranskan valloittaminen. Hänen armeijansa voitti ranskalaiset joukot Azincourtin taistelussa. Henrik V valloitti koko Normandian. Normandian englantilainen miehitys päättyi vuonna 1450 Formignyn taisteluun.

Protestanttinen uskontunnustus tuli Normandiaan hyvin varhaisessa vaiheessa. Protestantit olivat erityisesti alempaa aristokratiaa, Caenin ja muiden kaupunkien porvareita sekä tekstiiliteollisuuden työntekijöitä. Protestantismin osuus Normandiassa väheni 1500-luvun lopulla. Vuonna 1665 on arvioitu Normandian olleen pohjoisen Ranskan maakunnista kaikkein protestanttisin, heitä olisi ollut kaikkiaan noin 200 000 henkeä ja he muodostivat Normandian teollistuneimman väestönosan. Protestanttien vainojen aikana heitä pakeni Englantiin tai Alankomaihin. Protestanttien paon seurauksena vauraasta Normandiasta tuli huonosti toimeentuleva maakunta.

Charlotte Corday oli syntyperältään normandialainen.

• Vuosien 1788-1789 surunvalittelukirjeet tuovat selvästi esille normandialaisten vaikeudet ja odotukset. Ammattikunnat ja erilaiset tietullit kohtasivat voimakasta vastustusta. Huonot sadot, tekninen kehitys ja vuoden 1786 kauppasopimuksen seuraukset heikensivät maakunnan taloutta. Vaikeinta maakunnan asukkaiden oli hyväksyä voimakkaasti kohonneita raskaita veroja.
• Kesällä 1789 ilmassa oli suurta pelkoa sillä ihmisten keskuudessa kiersi huhu aristokraattien salaliitosta vallankumouksen murskaamiseksi.
• Vuonna 1790 perustettiin Normandian viisi departementtia.
• Charlotte Corday murhasi Marat’n ja federaatiota kannattavat mielipiteet saivat kannatusta myös Normandiassa ja estivät samalla massojen nousun kapinaan.
• Terrori vaikutti myös Normandiassa. Kristinuskon katoamiselle hurrattiin Normandiassa, Rouenin katedraali muutettiin tilapäisesti "Järjen temppeliksi".
• Vuodesta 1795 lähtien kuningasmielisyys kuitenkin nosti uudelleen päätään maakunnan luoteisessa osassa.
• Keisarikunnan aikana mannermaasulku, väenotto ja huonot sadot vuonna 1811 lisäsivät normandialaisten tyytymättömyyttä.

Claude Monet, Impressio, auringonnousu, 1872, maalattu Le Havren satamassa.

Koko läntistä Eurooppaa voimakkaasti 1800-luvulla ravistellut teollistuminen ja myötä tapahtunut yhteiskunnallinen rakennemuutos vaikuttivat Normandiassa sen itäosissa eli Rouenin alueella ja nykyisellä Haut-Normandien alueella. Rautatieyhteys Pariisista Roueniin avattiin 3. toukokuuta 1843 ja se toimi monella tavoin teollistumisen symbolina. Laivanrakennustelakat, tekstiilitehtaat ja metallipajat moninkertaistuivat nykyisen Seine-Maritimen departementin alueella, siis Le Havressa, Elbeufissä ja Louviersissa.

Lyhyesti voidaan teollistumisen aikakaudella todeta seuraavat keskeiset tapahtumat:

• Vuosina 1792-1815 tapahtunut teollisuuden uudistuminen.
• Afrikan mustien orjakaupan päättyminen.
• Höyrylaivojen ilmestyminen Seinelle.
• Rautatie Pariisista Roueniin ja sen pidentäminen Le Havreen 1848.
• Tekstiiliteollisuuden koneistaminen ja vesivoiman käyttöönotto.
• Sosiaaliset seuraukset: proletarisoituminen, työttömyys, maaltapako sekä muuttoliike etenkin Yhdysvaltoihin.

Teollistumisen aikakauteen liittyi Normandiassa myös voimakas taiteen uudistumisen ja kehittymisen kausi. Tätä kuvaa parhaiten taidemaalari Claude Monet'n asettuminen Giverneyn kaupunkiin sekä hänen lukuisat maalauksensa eri puolilta Normandiaa.

Ensimmäisen maailmansodan melskeistä Normandia selvisi huomattavan vähäisin vaurioin, sillä pääsääntöisesti sotatoimet tapahtuivat muualla Ranskassa, varsinkin maan pohjoisessa osassa. Tietenkin normandialaiset miehet osallistuivat sotatoimiin muiden ranskalaisten tavoin.

Normandian maihinnousuun osallistuneiden amerikkalaissotilaiden hautausmaa Colleville-sur-Merissä, Calvadosissa.

Toisen maailmansodan aikana maakunta oli saksalaisten miehittämä. Sodan aikana saksalaiset linnoittivat rannikon perusteellisesti estämään mahdollisia hyökkäysyrityksiä. Sodan loppupuolella Normandian maakunnasta tuli aloituspiste liittoutuneiden käynnistämälle Euroopan takaisinvaltaukselle ja natsien hallinnon lopettamiselle. Normandian maihinnousu alkoi 6. kesäkuuta 1944. Siihen osallistui noin 400 000 miestä ja tuhansia laivoja. Maihinnousu aloitti taistelun Normandiasta. Viimeiset saksalaiset antautuivat 12. syyskuuta Normandiassa.

Sodanjälkeisen historian suurin työ on ollut maakunnan jälleenrakentaminen.

Vuonna 1956 perustetut hallintoalueet ovat olleet koko olemassaolonsa ajan piikki normandialaisten lihassa, sillä maakunta jaettiin kahteen osaan Ylä- ja Ala-Normandiaan.

Nykyisin historiallisen Normandian maakunnan alueella asuu kaikkiaan noin 3,16 miljoonaa asukasta ja näin asukastiheys on hyvin lähellä koko Ranskan valtion asukastiheyttä eli noin 110 asukasta neliökilometrillä. Anglo-normandisten saarten asukasluku on hivenen yli 150 000 eli lähes 780 asukasta neliökilometrillä.

Maakunnan nykyiset keskeiset suuret ja matkailun kannalta mielenkiintoiset kaupungit ovat:

• Rouen (390 000 asukasta), Ylä-Normandian hallintokaupunki
• Le Havre (250 000 asukasta), suuri satamakaupunki
• Caen (200 000 asukasta), Ala-Normandian hallintokaupunki ja historiallinen pääkaupunki
• Cherbourg (90 000 asukasta)
• Évreux (51 198 asukasta)
• Dieppe (35 694 asukasta)

Pienemmistä paikkakunnista historiallisesti ja kulttuurisesti merkittäviin kuuluvat ainakin:

• Honfleur (15 933 asukasta)
• Bayeux (14 961 asukasta)
• Coutances (9 546 asukasta)
• Avranches (9 226 asukasta)
• Deauville (4 520 asukasta)
• Arromanches (552 asukasta)
• Le Mont-Saint-Michel (50 asukasta)

Kuitenkin Normandiassa koetaan myös voimakkaana maaltapako ja maaseudun autioituminen. Maakunnan keskuksiin muuttaa jatkuvasti uutta väestöä maaseudulta, mutta valtakunnan talouden ja politiikan keskus Pariisi vetää muuttajia läheisyydellään ja tarjoamillaan mahdollisuuksilla.

Normandiassa on jo vanhastaan laaja tieverkko ja alueella on kaikkiaan 15 valtatietä.

Alueella on maantieteellisesti ollut aina hyvin merkittävä ja niin myös seuraavat moottoritiet:

• A13, Pariisi – Normandian Cean’in moottoritie, joka on ensimmäinen Ranskassa rakennettu moottoritie
• A28 moottoritie Rouen’istä Alençon’iin
• A88 moottoritie Caen’istä Sées’iin
• A84 moottoritie Caen’ista Rennesiin

Normandialla on yli 600 km pitkä rannikkokaistale Englannin kanaalin rannikolla. Se on maailman vilkkaimmin kuljettu meriliikenneväylä. Maakunnan satamaverkko on kolmanneksi suurin koko Euroopassa ja suurin Ranskan satamaverkostoista,^lähde? ja sen muodostavat kaksi suurta kansainvälistä satamaa Le Havre ja Rouen sekä pienemmät Cherbourgin, Gaen’in ja Dieppen satamat. Puolet Ranskan kansainvälisestä meriliikenteestä ja 60 % konttiliikenteestä tapahtuu näiden satamien kautta.^lähde?

Kanaalin saarten huoltoyhteydet hoidetaan Granvillen, Garteret’in ja Diéletten satamista Jerseyn saarelle Goreyn ja Saint-Hélier’n satamien kautta, Guernseyn saarelle Sint-Piere-Portin sataman kautta.

Normandiassa on viisi kansainväliselle liikenteelle tarkoitettua lentokenttää, ja jotkut toimivat esimerkiksi Pariisin lentokenttien varalaskupaikkoina.

• Caen – Carpiquet'n lentokenttä
• Cherbourg – Maupertus'in lentokenttä Maupertus-sur-Mer'issä
• Le Havren lentokenttä
• Deauville Saint-Gatien kansainvälinen lentokenttä Saint-Gatien-des-Bois'ssa
• Rouen-Vallée de Seinen lentokenttä Boos'issa

Normandian maakunnassa on Ranskassa poikkeuksellinen tilanne, sillä sen alueella on kaksi virallista jokapäiväisesti käytettyä kieltä: ranska Ranskalle kuuluvalla mantereella ja englanti Englannin kruunulle kuuluvilla saarilla. Kumpikin näistä kielistä on saanut paljon ilmaisuun ja sanastoon liittyviä vaikutteita paikallismurteista, esimerkkinä Jerseyn saarella puhutussa ranskassa on lukuisia varsinaisessa ranskan kielessä tuntemattomia käsitteitä ja ilmauksia.

Keskeisin maakunnallinen murrekieli Normandiassa on normanni, joka käsittää useita kielellisiä ala-alueita. Nykyään normannia puhutaan yleisimmin Contexin ja Cauxin alueilla sekä kanaalin saarilla, joissa niitä kutsutaan nimillä jersias ja gernesias.

Normandian maakunnan paikannimistö perustuu pääsääntöisesti gallialais-roomalaiseen perinteeseen, mutta skandinaavisella perinnöllä on kuitenkin oma osuutensa, etenkin eräillä viikinkien muuttoliikkeelle altistuneilla seuduilla. Tällaisia paljon käytettyjä skandinaavisia nimipäätteitä ovat esimerkiksi:[2]

• bec, joka tulee sanasta bekkr (puro, vrt. ruotsin bäck): Caudebec-en-Caux, Bricquebec, Carbec, Foulbec, Beaubec-la-Rosière.
• beuf (mökki): Elbeuf, Quillebeuf, Quittebeuf, Daubeuf-près-Vatteville.
• bu, but (kylä, vrt. ruotsin by'): Carquebut.
• dalle (laakso, vrt. ruotsin dal): Dieppedalle, Oudalle.
• fleur, tulee sanasta floth (vrt. ruotsin flöd) (rannikkovirta): Harfleur, Honfleur, Barfleur, Fiquefleur-Équainville.
• hou, tulee sanasta holmr (saareke): Tatihou, Quettehou, Jéthou, Brecqhou, Écréhou.
• hougue, tulee sanasta haugr (kukkula, mäki, vrt. ruotsin hög): Saint-Vaast-la-Hougue ja lukuisat sivussa olevat paikat kanaalin saarilla.
• lon, tulee sanasta lundr (puu, metsä, vrt. ruotsin lund): Bouquelon, Écaquelon, Catelon, Yquelon.
• mare, tulee sanasta mara (suo, lammikko): Roumare, Sausseuzemare.
• tot, tulee sanasta toft (koti): Yvetot, Routot, Colletot, Fourmetot, Valletot, Criquetot, Bouquetot, Hautot, Vergetot, Martot.

Oman lukunsa muodostavat kanaalin saaret, joiden nimet ovat alkuperältään normannia: (e)y (saari, ruotsin ö) : Jersey (normanniksi Jèrri), Guernesey (normanniksi Guernési/Dgèrnésy), Aurigny (normanniksi Aoeur'gny),

Normanniranskan erikoisuus on, että sananalkuinen 'h' ääntyy: Harfleur, Honfleur, 'c' on säästynyt palatalisoitumiselta a:n edellä ch:ksi kuten muualla ranskassa (Caen, Camembert) ja nimet, jotka ovat yhdyssanoja, noudattavat skandinaavista sanajärjestystä (Abbeville, Équainville).

Normandian kulinaariset erikoisuudet rakentuvat luonnollisesti omenien, siiderin, Calvadoksen, meijerituotteiden sekä lihan varaan. Kaikkea tätä täydentävät luonnollisesti runsaat meren antimet. Helppoja alueen erikoisuuksia ovat esimerkiksi:

• Normandialainen aukko on pienestä snapsilasista keskellä ateriaa ruokahalun lisäämiseksi yhdellä kulauksella otettava taskulämmin Calvados-ryyppy.
• Omelett de la mère Poulardin (Pulardin muorin omeletti) on Mont-Saint-Michel luostarisaaren erikoisuus, jossa valkuaiset ja keltuaiset vatkataan erikseen ennen paistamista.
• Honfleurin marinoidut sillit, jotka kypsennetään saviastiassa valkoviinin, viinietikan, sipulien ja porkkanoiden kanssa.

Normandian vaakunassa on "punaisella pohjalla kaksi päällekkäistä, kultaista leopardia sinisin varustein". Kanaalin saarten vaakuna on muuten samankaltainen, siinä on kuitenkin päällekkäin kolme leopardia/leijonaa. Myös Englannin hallitsijalla on vaakunassaan vastaavat kolme kultaista leijonaa/leopardia, kyseessä on keskiaikainen symboliikka ja sen historia.

Vaakunoiden synty on hivenen epäselvä, mutta se sijoittuu kuitenkin Plantagenêt-suvun hallitusaikaan, jolloin Normandian herttuan ja Englannin kuninkaan roolit samaistuivat. Tällöin oli vuorotellen ja eri henkilöillä käytössä vaakunoita, joissa leopardien/leijonien lukumäärä vaihteli yhdestä kolmeen. Usein kuitenkin katsotaan, että juuri Rikhard Leijonamieli lisäsi kolmannen leijonan vaakunaansa kun hän palasi vankeudesta takaisin kotimaahansa. Tämän kolmannen leijonan hän olisi ottanut vaakunaansa äitinsä Eleonora Akvitanialaisen vaakunasta, jossa oli yksi leijona. Pohjana olisi ollut Rikhardin isän kaksileijonainen vaakuna, jota Rikhardkin oli aiemmin käyttänyt. Nämä arvelut ovat kuitenkin hypoteesejä, joita tutkijat ovat rakentaneet käytössä olevien kuvien ajoituksen avulla, sillä kirjalliset lähteet asiasta puuttuvat.

Normandian vaakunaan perustuva lippu

Normandian lippu, jossa pyhän Olavin risti

Normandian alueella on nykyisin käytössä neljä erilaista lippua. Lisäksi kanaalin saarista jokaisella on käytössään oma lippunsa.

1. Kaikkein yleisin neljästä käytössä olevasta lipusta on Normandian vaakunaan pohjautuva punainen lippu, jossa on päällekkäin kaksi kultaista leijonaa/leopardia. Tätä käyttävät niin suurin osa yrityksistä, kaupungin- ja kunnantaloista, kuin myös muista Normandian alueellisista organisaatioista kuten kaksi alueneuvostoa. Leijonalipun käyttö on yleistä koko historiallisen maakunnan alueella. Tämän lipun suosio perustuu eittämättä sen yhteneväisyyteen maakunnan vanhan vaakunatunnuksen kanssa.
2. Paljon vähemmän käytetty lippu on edellisen muunneltu versio, jossa on kahden leijonan/leopardin sijasta kolme vastaavaa eläintä päällekkäin. Tämän lipun kannattajat eivät pelkää lipun sekoittumista Kanaalin saarten tai Englannin tunnuksiin, joissa myös on kolme leijonaa/leopardia.
3. Pyhän Olavin ristillä varustettu lippu on saamassa yhä laajemman kannattajajoukon. Tässä lipussa on punaisella pohjalla punainen pyhän Olavin risti, jota ympäröi kultainen (keltainen) alue. Lippu muistuttaa ulkoasultaan suuresti Skandinavian maiden ristilippuja. Normandian alueellisen identiteetin kannattajat loivat tämän lipun 1970-luvulla. Lipussa yhdistyvät Normandian perinteiset vaakunavärit punainen ja kulta ja maakunnan pohjoinen viikinkiperinne. Lippua käyttävät Normandian kulttuuri- ja alueellisesti toimintaansa painottavat järjestöt, jotka korostavat viikinkien tuoman perinnön merkitystä. Myös jotkut yritykset ja kunnat ovat ottaneet lipun käyttöönsä.
4. Eräänlaisena muunnoksena edellisestä pyhän Olavin ristin lipusta käytetään samaa lippua, jonka vasempaan yläkulmaan on sijoitettu Normandian vaakunan kaksi kultaista leijonaa/leopardia. Käyttäjien mielestä se voidaan näiden vaakunaeläinten avulla helpommin tunnistaa Normandia alueelliseksi tunnukseksi.

Mikään edellä mainituista lipuista ei ole erityisessä virallisessa asemassa, sillä siihen liittyvää säädöstä ei ole koskaan tehty. Koskaan ei myöskään ole tiedusteltu asukkaiden mielipidettä alueen lipusta. Ainoa näyttö on eri lippujen suosio ihmisten käytössä.

Normandialla on myös kaksi maakuntalaulua:

1. Frédéric Bérat'n sanoittama ja säveltämä Ma Normandie on yleisemmin laulettu silloin kun Manner-Normandiassa maakuntalaulua tarvitaan. Jerseyn saarella se on saaren virallinen tunnushymni.
2. Alfred Rosselin laulu Sus la m'e (suom. Merellä) on eritoten Contentin alueella suosittu maakuntalaulu. Tämä laulu on kirjoitettu Normandian omalla murteella.