Norman Kerry

Arnold Kaiser -nimisenä syntynyt Kerry syntyi Rochesterissa, New Yorkissa saksalaisten vanhempien lapseksi, ja hän vaihtoi nimensä saksalaiseen "Norman Kerryyn" ensimmäisen maailmansodan puhjetessa.

Vuonna 1916 hän ystävystyi Rudolph Valentinon, silloiseen jonkinlaista kuuluisuutta saavuttaneen näyttämötanssijan kanssa New Yorkissa. Hänen sanotaan esitelleen Valentinon tanssija Bonnie Glassille, josta tuli Valentinon partneri; Valentino puolestaan rohkaisi Kerryä tekemään itsestään tunnetun nimen elokuvien saralla. (Myöhemmin Kerry auttoi Valentinoa taloudellisesti heidän kohdatessaan uudelleen Kaliforniassa.) Kerry esiintyi elokuvissa ensimmäisen kerran vuonna 1916 Allan Dwanin ohjaamassa komediassa Aito amerikkalaista, jossa päätähtenä esiintyi Douglas Fairbanks. Hän nousi päätähden rooliin seuraavana vuonna Marshall Neilanin ohjaamassa elokuvassa A Little Princess, jossa hänen vastanäyttelijänään oli Mary Pickford. Vuonna 1918 Kerryn menestystä A Little Princess seurasi William Desmond Taylorin ohjaama Up the Road with Sallie, jossa hänen vastanäyttelijänään oli Constance Talmadge.

Kerryn ura kukoisti mykän elokuvan aikakaudella 1910-luvun jälkipuoliskon ajan ja 1920-luvun aikana hänestä tuli nopeasti naispuolisen ihailijakunnan keskuudessa suosittu matineaidoli. Musta tukka sileänä ja kiiltävänä ja siistittyine viiksineen hänet valittiin usein näyttelemään sankarillisia rivakoita hurjapäitä tai eksoottisia naistenviettelijöitä. Vuonna 1923 Kerry oli hyvin arvossa pidetty elokuvien pääroolien esittäjä sekä elokuvateattereiden lippuluukkujen vetonaula. Tänä vuonna hän esiintyi päätähtenä kahdessa suurta suosiota herättäneessä elokuvassa: valtaisassa myyntimenestyksessä nimeltä Notre Damen kellonsoittaja vastanäyttelijöinään Lon Chaney, Sr. ja Patsy Ruth Miller sekä kiistellyssä elokuvassa nimeltä Elämän valhe vastanäyttelijänään aloitteleva Mary Philbin. Elämän valheeseen Kerryn valitsi itävaltalainen elokuvaohjaaja Erich von Stroheim näyttelemään Stroheimin alter egoa "kreivi Franz Maximilian von Hoheneggia", mutta studiovastaava Irving Thalberg erotti von Stroheimin kuvauksen aikana ja korvasi hänet ohjaaja Rupert Julianilla. Vaikka elokuva oli aikoinaan kiistanalainen, sitä pidetään nykyään klassikkona.

Kerry näytteli Lon Chaneyn ja Mary Philbinin kanssa uudelleen vuoden 1925 kauhuelokuvaklassikossa Suuren oopperan kummitus, jossa näytteli myös Philbinin mielitietty Vicomte Raoul de Chagny. Elokuva oli valtaisa taloudellinen menestys sekä kriitikoiden suosiossa ja vakiinnutti hänen asemansa pääroolien näyttelijänä 1920-luvun jälkipuoliskon aikana. Vielä samana vuonna Kerry esiintyi päätähtenä elokuvassa Gorillan kasvatti vastanäyttelijänään Patsy Ruth Miller, vaikka elokuva ei päässyt lähellekään Suuren oopperan kummituksen saamaa suosiota. Vuonna 1927 Kerry esiintyi valkokankaalla jälleen Lon Chaney, Sr.:n kanssa Tod Browningin ohjaamassa kauhuelokuvassa Kädetön Alfonso Joan Crawfordin kanssa. Kerry valittiin näyttelemään sirkuksen voimamiestä huolimatta hänen todellisesta lihasmassan puuttumisestaan. Seuraavan vuosikymmenen aikana hänen vastanäyttelijöinään oli usein sellaisia tunnettuja näyttelijättäriä kuin Anna Q. Nilsson, Marion Davies, Bebe Daniels, Mildred Harris, ZaSu Pitts, Joan Crawford, Lillian Gish ja Claire Windsor.

Äänielokuvien aikakauden alussa hän ja Mary Philbin liittivät äänitettyjä kohtauksia Suuren oopperan kummitus -elokuvan vuoden 1930 uusintajulkaisuun. Säilyneessä ääniraidassa molempien näyttelijöiden tyyli on jäykkää ja kömpelöä, ja he puhuvat liioittelevaan tyyliin. Tämä jäi Philbinin ainoaksi äänielokuvaksi, ja se merkitsi myös Kerryn uran laskun alkua. Hänet valittiin esiintymään vuoden 1931 elokuvaan Bachelor Apartment, vastanäyttelijänään mykkäelokuvanäyttelijä Mae Murray. Julkaisuhetkellä elokuva kohtasi voimakasta kritiikkiä ja sekä Murrayn että Kerryn urat joutuivat äänielokuvien nopeasti heikentämään uuteen vaiheeseen. Tämän jälkeen Kerry esiintyi ainoastaan kolmessa elokuvassa ennen vetäytymistään eläkkeelle.

Myöhemmin elämässään Kerry liittyi Ranskan muukalaislegioonaan, josta hän palasi Yhdysvaltoihin vain Ranskan ollessa Natsi-Saksan joukkojen miehittämä.

Norman Kerry kuoli kotonaan Los Angelesissa, Kaliforniassa 61 vuoden iässä vuonna 1956. Hänet haudattiin Holy Crossin hautausmaalle, Culver Cityyn, Los Angelesin piirikuntaan, Kaliforniaan.

Norman Kerryllä on tähti Hollywood Walk of Famella osoitteessa 6724 Hollywood Blvd.

• Norman Kerry Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Norman Kerry Silents are Golden-sivustolla (englanniksi)
• Golden Silents (englanniksi)