Norjan maantiede

Norjan maantiede tarkoittaa Norjan valtion hallitsemia alueita ja niillä esiintyviä ilmiöitä, jotka ovat maantieteellisen tieteenalan tarkastelun kohteena. Norja on pinta-alaltaan 323 808 neliökilometriä, josta 304 055 neliökilometriä on maata[1]. Maa rajautuu lännessä Norjanmereen, etelässä Skagerrakin salmeen ja pohjoisessa Barentsinmereen. Norjan pääkaupunki on Oslo. Muita suuria kaupunkeja ovat Trondheim, Bergen, Stavanger, Kristiansand ja Tromssa.[8] Norjalla on maarajaa Venäjän, Suomen ja Ruotsin kanssa.

Norjan maantiede

Norjan kartta.
Maanosa Eurooppa
Naapurimaat Ruotsi, Suomi ja Venäjä.
Tilastot
Pinta-ala 323 808[1] km² (67.)
 – Maa 304 055[1] km²
 – Sisävesi 19 754[1] km² (6,0 %)
Rantaviiva 21 465[2] km
Rajan pituus 2 542 km
Ennätykset
Korkein kohta Galdhøpiggen, 2 469[3] m
Matalin kohta Norjanmeri[3], 0 m
Pisin joki Glomma, 604[4] km
Suurin järvi Mjøsa, 362[5] km²
Ilmasto
Ilmasto lauhkeasta tundraan[6][7]
Luonnonvarat
Luonnonvarat maaöljy, maakaasu, vesivoima, kupari, nikkeli, rautamalmi, sinkki, lyijy, kala ja puu

Norjan alue on suurimmaksi osaksi vuoristoa. Laajoja tasaisempia alueita on etupäässä vain maan kaakkoisosassa Oslonvuonon itäpuolella. Pohjoisempana Norjan ja Ruotsin rajalla on Skandien poimuvuoristo eli Kölivuoret. Norjan korkein vuori on Galdhøpiggen, joka sijaitsee Jotunheimenin vuoristossa. Norjan rannikko on mutkittelevaa, ja siinä on suuri joukko pitkiä ja kapeita vuonoja. Rantaviivan pituus vuonot ja saaret mukaan luettuna on 83 000 kilometriä, mistä saarten osuus on noin 58 000 kilometriä.[9] Uudempien mittausten mukaan rantaviivaa on kokonaisuudessaan noin 103 000 km[10]. Norjan pisin[11] ja syvin vuono on Sognevuono. Norjassa on runsaasti järviä ja jokia. Suurin järvi on Mjøsa. Suurimpia jokia ovat Glomma, Gudbrandsdalslågen eli Lågen sekä Teno.

Varsinaisen mannermaan lisäksi Norjan valtiolle kuuluvat Huippuvuoret (norj. Svalbard) ja Karhusaari, Jan Mayen ja Bouvet’nsaari. Antarktiksella ja sen läheisyydessä sijaitsevat Kuningatar Maudin maa ja Pietari I:n saari[12][13], joiden Norja katsoo kuuluvan itselleen. Kaikki tahot eivät kuitenkaan tunnusta Norjan oikeutta niihin.

Fyysinen maantiede
Vanhan vuoriston maastonmuodoissa on myös äärimmäisyyksiä: Trolltindane-vuoriston 1 100-metrinen Trollveggen-vuorenseinämä on yksi maailman korkeimmista. Negatiivisesti kaltevan seinämän yläreuna on lähes 50 metriä juurta ulompana.

Maastonmuodot

Suurta osaa Norjaa hallitsee vanha Skandien vuoristo. Norjan korkein vuori on Galdhøpiggen, joka sijaitsee Jotunheimenin vuoristossa. Se on 2 469 metriä korkea ja samalla Pohjois-Euroopan korkein vuori. Norjassa on runsaasti yli 2 000 metriä korkeita vuorenhuippuja, vaikkakin ne kaikki sijaitsevat koko maan mittakaavassa melko lähellä toisiaan, Opplandin, Sognin ja Fjordanen ja Hedmarkin lääneissä. Yli 2 000-metrisiä vuoria on Jotunheimenin, Breheimenin, Reinheimenin, Dovrefjellin ja Rondanen vuoristoissa. Näiden huippujen tarkkaa lukumäärää on hankala yksiselitteisesti kertoa, sillä se riippuu lähinnä pienimmästä topografisesta prominenssista, jolla yksittäinen huippu erotetaan muista maastonmuodoista. 2 000-metrisiä huippuja, joiden prominenssi on yli 50 metriä, on Norjassa 186. Eri tutkimuksissa on erotettu 230 huippua 30 metrin prominenssilla tai peräti yli 300 huippua 10 metrin prominenssilla. Korkeita, yli 1 000- ja 1 500-metrisiä vuoria on kuitenkin ympäri Skandien vuoristoa Pohjois-Norjaa myöten, missä korkein Lyngsalpan-vuoristossa sijaitseva huippu, Jiehkkevárri, yltää 1 833 metriin merenpinnan tasosta.[14]

Skandit on ajansaatossa joutunut voimakkaasti eroosion vaikutusten alaiseksi, minkä vuoksi vuorten profiili on keskimäärin melko loiva. Silti jotkin kovaa kivilajia olevat huiput ovat säilyttäneet terävän muotonsa. Jäätiköt ovat kovertaneet jyrkkiä laaksoja ja vuonoja rannikkoalueiden kallioiseen maastoon. Epätasaisessa maastossa on myös runsaasti vuorilta virtaavia puroja ja jokia, jotka ajan saatossa ovat synnyttäneet kulku-urilleen rotkoja ja V-laaksoja.[15][16]

Jäätiköt

Norjan maapinta-alasta noin prosentti eli 2 600 neliökilometriä on jäätiköiden peitossa. Jäätiköt ovat herkkiä ilmaston vaihteluille, minkä vuoksi niiden katsotaan olevan avainasemassa muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin liittyvissä tutkimuksissa. Monien Norjassa olevien jäätiköiden systemaattiset pituuden muutoksiin liittyvät mittaukset alkoivat vuoden 1900 tietämillä. Aktiivisuus jäätiköiden tarkkailussa on sittemmin eri aikoina vaihdellut. Kuitenkin 1990-luvulla monet Norjan jäätiköistä alkoivat kasvaa, minkä vuoksi myös niiden seurantaan alettiin kiinnittää yhä enemmän huomiota.[17]

1900-luvun aikana Norjan jäätiköt ovat pääsääntöisesti sulaneet pienemmiksi. Jäätikön reunan vetäytyminen on kuitenkin ollut yksilöllistä eri jäätiköiden välillä. Suurin mitatuista jäätikön vetäytymisistä on ollut 2,5 kilometriä. Kuitenkin vuoden 1900 aikoihin alkaneista jäätikkömittauksista lähtien on koettu useita sellaisiakin aikajaksoja, jolloin jäätiköt ovat osoittaneet kasvua. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta sisämaan jäätiköt ovat pienentyneet koko mittaushistorian ajan. Sen sijaan monet lähempänä merta sijaitsevat jäätiköt ovat eri aikoina sekä kutistuneet että kasvaneet. Vuodesta 1930 vuoteen 1990 suurin osa Norjan jäätiköistä vetäytyi, mutta 1990-luvulla monet rannikoiden lähellä olevat jäätiköt alkoivat kasvaa. 2000-luvulla tapahtui huomattava muutos, kun suurin osa Norjan tarkkailun alaisista jäätiköistä pieneni nopeasti.[17]

Norjan kymmenen suurinta jäätikköä ovat:[18]

Vuonot
Unescon maailmanperintökohteeksi valittu Geirangerinvuono on yksi Storfjordenin vuonohaaroista Länsi-Norjassa.
Norjassa vesiputouksia esiintyy yleisimmin maan länsiosan pitkissä vuorijonoissa.
Vuoden keskilämpötilat Norjassa 1961–1990.

Vuonoja esiintyy paikoissa, joissa nykyinen tai entisajan jäätiköityminen on ulottunut nykyisen merenpinnan tason alapuolelle. Vuono syntyy, kun jäätikkö vetäytyy sen kaivertamasta, tyypillisesti U:n muotoisesta laaksosta, minkä jälkeen merivesi täyttää jäljelle jääneen laaksonpohjan. Tällaisten tapahtumien seurauksena on Norjankin rannikoille muodostunut lukuisia kapeita ja jyrkkäreunaisia, mereen yhteydessä olevia poukamia, jotka toisinaan voivat olla jopa yli 1 300 metriä syviä. Vuonon suulla merenpohja on kuitenkin matalammalla kuin peremmällä vuonossa. Tämä johtuu päätemoreeneista, joita muodostuu vuonojen suille jäätikön työntäessä maa-ainesta edellään pitkin laaksonpohjaa.[19]

Norjan pisin vuono on Sognevuono, jonka suulla sijaitsevilta saarilta on noin 200 kilometrin pituinen matka vuonon äkkijyrkkien kallioiden reunustamaan viimeiseen perukkaan. Suuret vuonot eivät ole suoraviivaisia tai rajoitu yhteen lahteen, vaan ne yleensä mutkittelevat suuresti ympäristön ehdoilla sekä haarautuvat oksamaisesti lukuisiin pienempiin vuonoihin. Vuonomaisemat, joita kevään kukkivat hedelmätarhat reunustavat lumihuippuisten vuorten taustoittamina, vetävät runsaasti matkailijoita puoleensa.[20]

Manner-Norjan pisimmät vuonot ovat:

Ilmasto
Pääartikkeli: Norjan ilmasto

Norjan rannikolla vallitsee lauhkea meri-ilmasto. Atlantilta vyöryvät keskileveysasteiden liikkuvat matalapaineet tuovat sateita ja kovia tuulia. Etelässä sademäärät ovat suurempia kuin pohjoisessa. Sisämaan vuoristossa on arktinen ilmasto, talvella lunta, pakkasta ja kovaa tuulta. Oslon seudulla on maan ainoa alankoalue, ja siellä on talvisin kylmempää, mutta kesäisin lämpimämpää ja kuivempaa kuin rannikolla.[23]

Ilmastotaulukot Oslossa ja Bergenissä:

Oslon ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −1,8 −0,9 3,5 9,1 15,8 20,4 21,5 20,1 15,1 9,3 3,2 −0,5 ka. 9,6
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −6,8 −6,8 −3,3 0,8 6,5 10,6 12,2 11,3 7,5 3,8 −1,5 −5,6 ka. 2,4
Vrk:n keskilämpötila (°C) −4,3 −3,9 0,1 5,0 11,2 15,5 16,9 15,7 11,3 6,6 0,9 −3,1 ka. 6
Sademäärä (mm) 49 36 47 41 53 65 81 89 90 84 73 55 Σ 763
Auringonpaistetunnit (h/d) 1 2 4 6 7 8 8 7 5 3 2 1 ka. 4,5
Sadepäivät (d) 16 12 13 12 13 14 15 16 16 17 15 15 Σ 174
Veden lämpötila (°C) 5 4 4 6 10 14 17 17 15 12 9 6 ka. 9,9
Ultraviolettisäteily 0 1 1 3 4 5 5 4 3 1 0 0 ka. 2,3
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
−1,8
−6,8
−0,9
−6,8
3,5
−3,3
9,1
0,8
15,8
6,5
20,4
10,6
21,5
12,2
20,1
11,3
15,1
7,5
9,3
3,8
3,2
−1,5
−0,5
−5,6
S
a
d
a
n
t
a		 49
36
47
41
53
65
81
89
90
84
73
55


Lähde: [24][25]
Bergenin ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 3,6 4,0 5,9 9,1 14,0 16,8 17,6 17,4 14,2 11,2 6,9 4,7 ka. 10,5
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −0,4 −0,5 0,9 3,0 7,2 10,2 11,5 11,6 9,1 6,6 2,8 0,6 ka. 5,2
Vrk:n keskilämpötila (°C) 1,5 1,6 3,3 5,9 10,5 13,5 14,5 14,4 11,5 8,7 4,7 2,6 ka. 7,7
Sademäärä (mm) 190 152 170 114 106 132 148 190 283 271 259 235 Σ 2 250
Auringonpaistetunnit (h/d) 1 2 3 5 6 7 6 5 3 2 1 1 ka. 3,5
Sadepäivät (d) 21 17 19 17 17 16 18 19 23 24 22 22 Σ 235
Veden lämpötila (°C) 7 6 6 6 8 11 14 15 13 11 9 8 ka. 9,5
Ultraviolettisäteily 0 1 1 3 4 5 5 4 3 1 0 0 ka. 2,3
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
3,6
−0,4
4,0
−0,5
5,9
0,9
9,1
3,0
14,0
7,2
16,8
10,2
17,6
11,5
17,4
11,6
14,2
9,1
11,2
6,6
6,9
2,8
4,7
0,6
S
a
d
a
n
t
a		 190
152
170
114
106
132
148
190
283
271
259
235


Lähde: [26][27][25]

Luonto

Norjan mannerosasta 37 prosenttia on metsän peitossa. Yli puolet tästä, 23 prosenttia maa-alasta, on talousmetsää. Sitä käytetään sahatavaraksi ja sellu- ja paperiteollisuuden tarpeisiin. Metsän biomassa kasvaa, joten se toimii hiilinieluna.[28] Pääasiallinen puulaji on metsäkuusi. Rannikoilla kasvaa hieskoivua, mutta sinne on istutettu myös kuusta ja sitkankuusta 1950-luvulta asti.[29]

Norjan uhanalaisten lajien listalla vuodelta 2006 on 31 nisäkästä, 78 lintua, 44 kalaa sekä viisi matelijaa ja sammakkoeläintä. Kaikkiaan uhanalaisia lajeja (kasvit, hyönteiset ja sienet mukaan lukien) on 1 988.[30] Suurimmassa vaarassa ovat susi ja naali.[31] Erilaiset luonnonsuojelualueet kattavat lähes 15 prosenttia Manner-Norjasta ja vielä suuremman osan Huippuvuorista.[32]

Manner-Norjassa on 34 kansallispuistoa, Huippuvuorilla seitsemän. Lähes 85 prosenttia kansallispuistoista on vuoristossa. Niissä on merkittyjä vaellusreittejä ja eritasoisia yöpymismahdollisuuksia, joiden sijoittelulla pyritään ohjaamaan kävijät pois kaikkein haavoittuvimmilta alueilta.[33]

Kulttuurimaantiede

Norja rajoittuu lännessä Norjanmereen, etelässä Skagerrakin salmeen ja pohjoisessa Barentsinmereen. Norjan pääkaupunki on Oslo. Muita suuria kaupunkeja ovat Trondheim, Bergen, Stavanger, Kristiansand ja Tromssa.[8] Norjan asutus on keskittynyt rannikon kaupunkeihin, koska monet tulonlähteet ovat keskittyneet merelle tai rannalle (kalastus, öljy, laivanrakennus, merenkulku). Sisämaa on ollut aina harvaan asuttua, sillä sen ilmasto on ankara ja maasto vaikeakulkuista.[15]

Suurin osa Norjan maapinta-alasta sijaitsee Pohjois-Eurooppaan kuuluvan Skandinavian niemimaan Atlantin ja Jäämeren puoleisella rannikkoalueella, kun taas niemimaan itäpuolta hallitsee lähinnä Ruotsi. Norjan kanssa maarajaa jakavat Ruotsi, Suomi ja Venäjä. Pisin on Ruotsin vastainen raja, joka pääasiassa myötäilee Kölivuoristoa. Norjan ja Suomen välisestä rajasta vajaa puolet myötäilee jokia. Norjan manneralue sijaitsee suurin piirtein 57. ja 81. pohjoisen leveyspiirin sekä 4. ja 32. itäisen pituuspiirin välisellä alueella.

Maantieteelliset alueet
Norjan maantieteelliset pääalueet.

Norjan maantieteellisiä alueita ovat:

Läänit
Norjan läänit
Pääartikkeli: Norjan läänit

Läänien numerot viittaavat oikealla olevaan karttaan.

  1. Østfoldin lääni
  2. Akershusin lääni
  3. Oslon lääni
  4. Hedmarkin lääni
  5. Opplandin lääni
  6. Buskerudin lääni
  7. Vestfoldin lääni
  8. Telemarkin lääni
  9. Itä-Agderin lääni (Aust-Agder)
  10. Länsi-Agderin lääni (Vest-Agder)
  11. Rogalandin lääni
  12. Hordalandin lääni
  13. –
  14. Sognin ja Fjordanen lääni (Sogn og Fjordane)
  15. Møren ja Romsdalin lääni (Møre og Romsdal)
  16. Etelä-Trøndelagin lääni (Sør-Trøndelag)
  17. Pohjois-Trøndelagin lääni (Nord-Trøndelag)
  18. Nordlandin lääni
  19. Tromssan lääni (Troms)
  20. Finnmarkin lääni

Kunnat ja kaupungit
Pääartikkeli: Luettelo Norjan kunnista, Luettelo Norjan kaupungeista, Norjan väestö

Seuraavassa taulukossa on lueteltu Norjan 10 suurinta kuntaa.

# Kunnan nimi Väkiluku
(2.2.2014)[34]		 Lääni
1 Oslo &&&&&&&&&0640313.&&&&00640 313 Oslo
2 Bergen &&&&&&&&&0271949.&&&&00271 949 Hordalandin lääni
3 Trondheim &&&&&&&&&0179692.&&&&00179 692 Etelä-Trøndelagin lääni
4 Stavanger &&&&&&&&&0129191.&&&&00129 191 Rogalandin lääni
5 Bærum &&&&&&&&&0116677.&&&&00116 677 Akershusin lääni
6 Kristiansand &&&&&&&&&&084476.&&&&0084 476 Länsi-Agderin lääni
7 Fredrikstad &&&&&&&&&&076807.&&&&0076 807 Østfoldin lääni
8 Tromssa &&&&&&&&&&070358.&&&&0070 358 Tromssan lääni
9 Sandnes &&&&&&&&&&070046.&&&&0070 046 Rogalandin lääni
10 Drammen &&&&&&&&&&065473.&&&&0065 473 Buskerudin lääni
Katso myös

Lähteet

Viitteet
  1. Areal av land og ferskvatn Statistisk sentralbyrå. Viitattu 5.3.2021. (norjaksi)
  2. http://www.pohjola-norden.fi/filebank/254-Norden_fakta_su.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. The World Factbook.
  4. http://www.ssb.no/a/aarbok/kart/i.html
  5. http://books.google.fi/books?id=q33WekTp7tgC&pg=PA145&hl=fi
  6. Brief Guide to Koeppen Climate Classification System FAO. Viitattu 19.6.2010.
  7. FLUXNET Sites and Climate (Koppen-Geiger Classification) Fluxnet / NASA. Viitattu 19.5.2012.
  8. Norway: largest cities and towns and statistics of their population[vanhentunut linkki] World Gazetteer
  9. https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/no.html (Arkistoitu – Internet Archive)(englanniksi)
  10. Norge er lengre enn du tror - Norskekysten er 18.000 kilometer lengre enn hva man tidligere har antatt, viser nye målinger fra Statens kartverk; VG Nett 24.11.2011
  11. Sognefjord (Maailman toiseksi pisin vuono) The Sognefjord. visitnorway.com, Innovation Norway. Viitattu 1.1.2009. (englanniksi)
  12. Norway documents continental shelf off Bouvet Island and Dronning Maud Land Ministry of Foreign Affairs, Norway (englanniksi)
  13. Lov om Bouvet-øya, Peter I's øy og Dronning Maud Land m.m. (bilandsloven) (norjaksi)
  14. Morten Helgesen & Julia Helgesen: Norges Fjelltopper over 2000 meter, s. 12. Glittertind Forlag AS, 2013. ISBN 978-82-997013-7-2. (norjaksi)
  15. Norway Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.6.2013.
  16. I. B. Ramberg: The Making of a Land: The Geology of Norway, s. 549. Geological Society, 2008. ISBN 9788292394427. Google books (viitattu 2.6.2013).
  17. Liss M. Andreassen, Hallgeir Elvehøy & Bjarne Kjøllmoen: Major changes in Norway’s glaciers Major changes in Norway’s glaciers. Cicero. Viitattu 27.12.2012. (englanniksi)
  18. Norjan suurimmat jäätiköt (Arkistoitu – Internet Archive) Norges vassdrags- og energidirektorat (norjaksi)
  19. Atle Nesje: Vuonot ja niiden synty What is a Fjord, and how is it formed.... Fjords.com. Viitattu 05.03.2011. (englanniksi)
  20. Dr. Robert R. Coenraads, John I. Koivula, Dr. Armstrong Osborne, Diane Robinson, Phil Rodwell, Barry Stone, Robyn Stutchbury: Geologica, s. 325. Norjan kuuluisat vuonot. Ullmann, 2009. ISBN 978-3-8331-4381-6.
  21. Hardangerfjorden Norwegian Fjords. Arkistoitu 6.10.2008. Viitattu 8.7.2013. (englanniksi)
  22. Sognefjord (Maailman toiseksi pisin vuono) The Sognefjord. visitnorway.com, Innovation Norway. Viitattu 1.1.2009. (englanniksi)
  23. Country Guide Norway BBC Weather
  24. Weather Information for Oslo World Weather Information Service. World Meteorological Organization. Viitattu 6.7.2009.
  25. Bergen, Norway World Climate Guide. Viitattu 21.06.2011. (englanniksi)
  26. World Weather Information Service: Bergen. Selite= Normaalijakson 1961-1990 tiedot, Viitattu 2013-06-01, Julkaisija: Maailman ilmatieteellinen järjestö, wmo.int. (englanniksi)
  27. Information for Bergen, Norway (Normaalijakson 1961-1990 tiedot) Hong Kong Observatory, weather.gov.hk. Arkistoitu 17.2.2015. Viitattu 10.8.2013. (englanniksi)
  28. Norway: Forests and forestry (Arkistoitu – Internet Archive) Boreal Forest
  29. Norway About Forestry in Northern European countries Metla
  30. Threatened Species Environment.no
  31. Arctic fox, Norway (Arkistoitu – Internet Archive) Environment.no
  32. Protected areas Environment.no
  33. National parks in Norway Visit Norway. Viitattu 27.5.2013.
  34. Folkemengde og kvartalsvise befolkningsendringar. Fylke og kommunar Statistisk sentralbyrå. Viitattu 11.5.2014. (norjaksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.