Noodasjärv

Järvi on 1,7 kilometriä pitkä, 400 metriä leveä ja sen pinta-ala on 29 hehtaaria. Järvi on muodostunut mäkiseen maastoon viime jääkauden loppuvaiheessa mannerjäätikön sulamisvesien kuluttamaan jäätikköjokilaaksoon, joka alkaa Holstassa järveltä kuusi kilometriä etelään päin. Laakso loppuu ja aukeaa pohjoisessa tasaiselle peltoalueelle, jossa sen laskujoelle on annettu länteen johtava suunta. Järvi on luodattu ja sen keskisyvyys on 2,1 metriä ja suurin syvyys 3,2 metriä. Järven tilavuudeksi on arvioitu 0,000566 kuutiokilometriä eli 0,566 miljoonaa kuutiometriä. Siinä ei ole saaria. Järven rantaviivan pituus on 3,8 kilometriä ja sen rannat ovat pääasiassa metsää ja suota. Sen eteläpään rannat kohoavat korkeina molemmilla puolilla järveä, mutta pohjoispään rannat ovat matalia. Eteläosassa sen itäpuolella kohoaa Tobornan mäki 25 metrin korkeuteen ja länsipuolella Jaanimägi 40 metrin korkeuteen. Jaanimäen laella sijaitsee Noodasküla ja Toborna mäen koillispuolella Sooküla.[1][2]

Järven nimenä ovat seudun asukkaat käyttäneet yleisesti muotoja Noodasjärv tai Nadasi järv. Nimi liittynee nuotanvetoon. Myös viereinen kylä on ollut noodas-alkuinen. Sen nimi on kirjoitettu muodoissa Nodast Rein (vuonna 1630), Nohdast (vesimylly), Nodas Rein (1630), Nodatz Rein (1638), Nådas (1684) ja Nordakas (1688). Järvinimen kirjoitusasuina on käytetty Nottaga (vuonna 1627), Nodaga jerw (1638), sekä Nodas Puta Jerw tai Puta tai Nåddas Jervi (1684). Viimeiset nimet ovat ruotsinvallan aikaisia. Noodasjärvellä on vuonna 1952 suoritettu järvenlasku ruoppaamalla Iskna jõen alajuoksua voimakkaasti. Vedenpinta aleni metrillä ja teki järvestä pienemmän.[3][4]

Järvi on Vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) (vir. Veepoliitika Raamdirektiivi, (VRD)) luokituksen (VRD 2) mukaan veden kovuuden osalta keskikova järvi, jonka vesimassa ei lämpötilakerrostu (vir. keskmise karedusega kihistumata veega järv). Järvi luokitellaan limnologisesti hypertrofiseksi järveksi, kun veden ravinnepitoisuudet ovat erittäin korkealla (vir. hüpertroofne tai liigtoiteline, HY). Silloin on järven biomassa suuri sekä mikrobitason että vesikasvillisuuden osalta.[2]

Järvenlaskun seurauksena järven matalat rannat etenkin järven kapealla osuudella soistuivat. Eteläpään muut rannat ovat kuitenkin hiekkaa tai soraa, kun järven pohjoisrannoilla pohjan maa-aines on mutaa. Järvi syvenee tasaisesti kohti keskustaa ja siellä on järvenpohja kovaa maata, jonka päällä on ohut mutakerros. Järven läpi virtaa Iskna jõgi, jonka vuoksi sen vesi vaihtuu 26 kertaa vuodessa eli veden laskennallinen viipymä järvessä on 14 vuorokautta. Vedenväri on kellertävän vihreää ja sen näkösyvyys on 0,9–1,0 metriä. Järven matala rakenne ei suori lämpötilakerrostumista. Vuonna 1957 suoritettu vesikasvillisuuden inventointi tuotti 30 kasvilajia. Lajimäärä on runsas ja myös kasvuston biomassa on suuri. Järvessä elää runsaana särki ja sen seurana on myös ahven, lahna, hauki, salakka, kiiski, suutari, pasuri, sorva, ruutana, made, säyne, mutakala ja törö. Myös säynettä ja turpaa tavataan harvinaisina.[3]

Noodasjärv kuuluu Iskna jõen valuma-alueeseen, joka on Võhandu jõen sivujoki. Iskna jõgi alkaa 12 kilometrin päässä Vaskna järvestä. Järveen tulee ympäristöstä muitakin ojia: länsipuolelta tulevat Hansiorgin oja ja Liinumäen oja, ja itäpuolelta tulevat Toborna mäen ojat, Sookülan ojat, Pruusa oja, Ragsilla oja sekä pohjoisesta Tammsaaresta alkava kraavi. Järven valuma-alueen laajuus on 54,8 neliökilometriä. Iskna jõgi jatkaa matkaansa järven pohjoispäästä leveänä ja suoraksi kaivettuna kanavana. Se yhtyy alempana Võhandu jõgeen kilometrin verran itään Kääpan taajamasta. Võhandu jõgi laskee Kuumajärveen, joka on Peipsijärven keskiosan nimi. Peipsijärven alue muodostaa Narvanjoen vesistöalueen keskiosan. Peipsijärven pohjoispäästä alkava laskujoki Narvanjoki jatkaa vesireittiä pohjoiseen päin ja laskee lopuksi Suomenlahteen.[1][2]