Nomenklatuura

Nomenklatuura (ven. номенклату́ра [nəmʲɪnklɐˈturə], taustalla lat. nomenclatura 'nimilista') oli vallanpitäjien joukko Neuvostoliitossa ja muissa sosialistissa valtioissa. Nomenklatuura muodosti maan eliitin. Nomenklatuura oli suhteellisen pieni suuremmassa yhteiskunnassa hallitseva ryhmä, joka nautti etuoikeutettua asemaa. Nomenklatuuran jäsenet kuuluivat käytännössä aina kommunistiseen puolueeseen.

Nomenklatuura vastasi maan korkeimmasta hallinnosta: puoluejohto, politbyroon jäsenet ja Kremlin virkamiehet luonnollisesti kuuluivat nomenklatuuraan. Nomenklatuuraan kuului vain osa kommunistisen puolueen jäsenistä tai yhteiskunnan virkamiehistä. Suuri osa puolueen jäsenistä tai virkamiehistä ei ollut eliittiä. Alemmille puolueen jäsenille ja virkamiehille oli Neuvostoliitossa oma sanansa, 'apparatsikki' (ven. 'аппара́тчик'). Neuvostoliiton poliittisen järjestelmän tutkijan Voslenskyn mukaan Brežnevin kaudella nomenklatuuraan kuului kolme miljoonaa henkilöä. Nomenklatuura oli keskittynyt Moskovaan, ja alueellisesti siihen kuuluvia oli suhteellisen vähän. Nomenklatuuran asettuminen Moskovaan liittyi vallan keskittämiseen Moskovaan.

Nomenklatuura sai alkunsa kun keisarin ja keisarillisen Venäjän virkamiesten tilalle tulivat vuonna 1917 bolševikit. Ensimmäisen Neuvosto-Venäjän virkamiehistön muodostivat Vladimir Leninin vallankumoukselliset ja jotkut porvarilliset asiantuntijat, jotka auttoivat talouden hallinnassa. Nomenklatuura kuitenkin syntyi vasta elokuussa 1923, kun maan poliittinen johto esitti tehtäviin nimitettäviä henkilöitä jakamalla nimilistoja. Nomenklatuura vahvistui Josif Stalinin kaudella. Brežnevin kaudella nomenklatuuraan kuuluvien keski-ikä oli jo 70 vuotta.

Asema ja valta

Nomenklatuuraan kuuluvat henkilöt työskentelivät hallinnon kaikilla portailla ja pystyivät käyttämään asemaansa pönkittääkseen omaansa ja muiden taloudellista ja sosiaalista asemaa. Nomenklatuuraan kuuluvat valitsivat uudet jäsenet kommunistisen puolueen sisältä. Kommunistisen puolueen sisällä etenemisen kautta oli mahdollista päästä tehtaanjohtajaksi, sillä poliittinen johto vastasi myös taloudellisesti toiminnasta ja kaikki yritykset olivat valtio-omisteisia. Nomenklatuuran keskittynyt valta oli proletariaatin diktatuuri -ajatuksen vastaista. Työntekijät eivät varsinaisesti päässeet käyttämään valtaa yhteiskunnassa.

Edut ja elintaso

Neuvostoliiton nomenklatuuraan kuuluneet ja heidän perheensä nauttivat etuoikeuksista. Neuvostoliitossa nomenklatuuraan kuuluvat saivat tyypillisesti auton, mahdollisesti jopa autonkuljettajan sekä pääsyn yhteiskunnan eliitille varattuihin erikoisliikkeisiin, joissa oli saatavilla laadukkaampia tavaroita. Erikoisliikkeen etuja olivat lisäksi jonottomuus ja nopea palvelu. Neuvostoliitossa tällainen erikoisliike oli Berjozka, Tšekkoslovakiassa Tuzex, Puolassa Pevex ja DDR:ssä Intershop. Nomenklatuuralle tarkoitettuja neuvostoyhteiskunnan hienoimpia autoja olivat ZiL:n valmistamat limusiinit sekä GAZ:n Tšaika-limusiinit. Nomenklatuuraan kuuluville oli parempaa terveydenhoitoa ja he saivat myös viettää lomia Mustanmeren rannikolla eri kohteissa.

Kirjallisuutta
  • Michael Voslensky (1984). Nomenklatura: The Soviet Ruling Class, 1st edition, Doubleday. ISBN 0385176570.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.