Nokian vesikriisi

Nokian vesikriisi alkoi keskiviikkona 28. marraskuuta 2007, kun Nokian kaupungin jätevedenpuhdistamossa avattiin puhtaan juomaveden ja kiintoaineksesta puhdistetun jäteveden yhdistävä venttiili, jonka kautta juomaveteen pääsi sekoittumaan yli 400 000 litraa jätevettä.[2] Onnettomuuden seurauksena tuhansia ihmisiä sairastui vatsatautiin, ja heistä otetuista näytteistä löydettiin ainakin kampylobakteeria, norovirusta, rotavirusta, Giardia-alkueläimiä ja salmonellaa[3] sekä yksittäisiä Clostridium difficile -löydöksiä.[4] Vesinäytteistä löydettiin niin ikään kampylobakteeria, norovirusta, salmonellaa ja ensimmäistä kertaa Suomessa myös Giardiaa[5] sekä astroviruksia ja adenoviruksia. Lisäksi vesinäytteissä oli tavanomaiseen nähden runsaasti heterotrofisia ja koliformisia bakteereja, Escherichia colia ja suolistoperäisiä enterokokkeja.[4] Yhdellä potilaalla saattoi olla seitsemän erilaista taudinaiheuttajaa yhtä aikaa.[6]

Nokian Kullaanvuoren jätevedenpuhdistamossa käytetään kiintoaineksesta puhdistettua jätevettä laitteiden puhdistamiseen. Onnettomuuden mahdollistaneen venttiilin kautta oli putkistoon otettu tähän samaan tarkoitukseen myös puhdasta juomavettä.[7] Venttiili oli auki 28.–30. marraskuuta, ja se päästi jätevettä virtaamaan väärään suuntaan eli vesijohtoverkostoon. Huoltotöitä tehnyt jätevesipuhdistamon työntekijä avasi yhdysputken venttiilin tiettävästi vahingossa.[8] Vesilaitos huomasi heti epäpuhtaudet mutta oletti niiden johtuvan veden virtaussuunnan vaihtumisesta,[9] kun vettä oli alettu ottaa Tampereen vesijohtoverkosta.[10] Huomattuaan vuodon 30. marraskuuta kaupunki tiedotti asiasta mutta aluksi vain internetsivuillaan ja paikallisissa tiedotusvälineissä. Tieto annettiin myös kouluihin, mutta asiaan ei osattu reagoida nopeasti. 2. joulukuuta tapauksesta jaettiin saastuneeksi oletetun alueen koteihin tiedote.[2]

Tiedote vesijohtoverkoston tehokloorauksesta tammikuussa 2008.

Kaupungin asukkaille jaettiin rekkalasteittain pullovettä käyttökelvottoman johtoveden tilalle. Keskiviikkoyönä 5. joulukuuta myös kaupungin päävesijohto rikkoutui, mikä pahensi Nokian kaupungin vedenjakelun ongelmia entisestään, kun putkirikko sysäsi mahdollisesti myrkyllisen kiintoaineen liikkeelle. Keskiviikkoaamuna vedenkäyttörajoitukset ulotettiin koko kaupungin alueelle ja hanaveden käyttö myös peseytymiseen kiellettiin.[2] Puolustusvoimat aloitti Nokialla veden jakelun säiliöautosta 6. joulukuuta SPR:n ja vapaaehtoisen pelastuspalvelun avustamana.[11]

• Putkistoa alettiin puhdistaa 9. joulukuuta 2007.[12] Juomavettä oli keitettävä.[13]

• 14. joulukuuta 2007 Sosiaali- ja terveysministeriön ylitarkastaja Jari Keinäsen mukaan Nokian vesiepidemia oli eurooppalaisittain huomattavan mittava.[14] Tampereen poliisi käynnisti vesikriisin syistä rikostutkinnan.[2]

• 14. joulukuuta 2007 Onnettomuustutkintakeskus ilmoitti ottavansa Nokian vedensaastumisonnettomuuden tutkintaan. Onnettomuutta tutkittiin ilmoituksen mukaan vähintään suuronnettomuuden vaaratilanteena. Tutkintalautakuntaan kuuluivat lautakunnan puheenjohtaja, komisario Pekka Aho sekä lautakunnan jäsenet, filosofian lisensiaatit Hannu Rantanen ja Tarja Wiikinkoski.[15]

• 17. joulukuuta 2007 Nokian kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Seppo Kallio totesi, että onnettomuuden aiheuttanutta putkea ja venttiiliä ei ollut missään suunnitelmassa tai piirustuksessa.[16]

• 18. joulukuuta 2007 kahden nokialaisen epäiltiin kuolleen saastuneen veden aiheuttamaan vatsatautiin. 52- ja 81-vuotiaille naisvainajille tehtiin lääninoikeuslääkäri Sirkka Goeblerin mukaan ruumiinavaus.[17]

• 19. joulukuuta 2007 Nokian saastunut vesi aiheutti mahdollisesti jo kolmannen kuoleman. Poliisi epäili 45-vuotiaan nokialaisen miehen kuolleen saastuneen veden aiheuttamaan vatsatautiin.

Yliopistollisen sairaalan infektiolääkäri Jukka Lumio kertoi, että oikeuslääketieteellinen kuolemansyynselvitys tehtäisiin nyt kaikille vesikriisin aikana kuolleille nokialaisille.[18]

• 19. joulukuuta 2007 poliisi ilmoitti tutkivansa tapausta törkeänä yleisvaaran aiheuttamisena.

• 15. tammikuuta 2008 aloitettiin vesiputkiston tehoklooraus, jossa veden klooripitoisuus kymmenkertaistettiin.[19] Toimenpiteellä taudinaiheuttajat saatiin häviämään verkostosta muutamassa viikossa.[20]

• 18. helmikuuta 2008 purettiin viimeiset veden käyttörajoitukset.[21] Vesikriisistä oli tehty yli 700 korvaushakemusta, siitä oli aloitettu suuronnettomuustutkinta,[22] ja se oli aiheuttanut yli 1,5 miljoonan euron kustannukset.[23]

• 11. lokakuuta 2010 tapaus siirtyi syyteharkintaan. Yhtä Nokian vesilaitoksen työntekijää epäiltiin törkeästä yleisvaaran aiheuttamisesta ja kahdesta kuolemantuottamuksesta. Lisäksi kahta vesilaitoksen virkamiestä epäiltiin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.[24]

• 7. helmikuuta 2011 syyttäjä sai syyteharkinnan valmiiksi. Nokian kaupungin jätevedenpuhdistamon vastaava hoitaja sai syytteen törkeästä yleisvaaran tuottamuksesta ja yhdestä kuolemantuottamuksesta. Nokian kaupungin vesilaitoksen johtaja Juha Menonen sai syytteen tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomisesta.[25][26]

• 20. toukokuuta 2011 oikeudenkäynti alkoi Pirkanmaan käräjäoikeudessa.[27][28]

• 29. kesäkuuta 2011 käräjäoikeus hylkäsi vesilaitoksen entisen johtajan Juha Mietosen syytteen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Jätevedenpuhdistamon vastaava hoitaja tuomittiin seitsemäksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen törkeästä yleisvaaran tuottamuksesta ja kuolemantuottamuksesta.[29]
• 2012 Nokian kaupunginvaltuusto myönsi Juha Menoselle vastuuvapauden tapahtuneesta.

• 15. huhtikuuta 2013 hovioikeus piti puhdistamonhoitajan rangaistuksen ennallaan.[30]

Nokian vesilaitos havaitsi epäpuhtaudet juomaveden laadussa heti tapahtumapäivänä keskiviikkona 28. marraskuuta, mutta vesilaitos oletti virheellisesti epäpuhtauksien johtuvan poikkeuksellisista virtauksista eikä reagoinut asiaan sen vaatimalla vakavuudella. Myös nokialaiset havaitsivat oudon hajun hanavedessä jo keskiviikkona. Ensimmäiset sairastumiset oksenteluun ja ripuliin tulivat tietoon torstaina 29. marraskuuta, jolloin Nokian vesilaitos ja terveystarkastaja saivat huolestuneita yhteydenottoja. Vesilaitoksesta kerrottiin, että veteen on joutunut rautasakkaa ja asennustöissä käytettyä liukastusrasvaa. Vesilaitos ilmoitti, ettei ole mitään syytä olla juomatta vettä.

Vasta perjantaina 30. marraskuuta vesilaitokselle selvisi, että on kyse katastrofista. Saastuneesta vedestä tiedotettiin Ylen uutisissa ja kunnan internetsivuilla, ettei vettä saa juoda keittämättä. Silti tieto ei saavuttanut esimerkiksi päiväkoteja, joissa saastunutta vettä juotiin yhä. Lauantaina 1. joulukuuta moni oli yhä epätietoinen tilanteesta, ja saastuneen veden juonti jatkui. Kaupungilla alkoi kiertää auto, joka kuulutti vesivaroituksia. Vielä sunnuntainakaan 2. joulukuuta tieto saastuneesta vedestä ei ollut tavoittanut kaikkia nokialaisia. Nokian kaupunki jakoi asiasta tiedotteen jokaiseen talouteen. Nokian kaupunginjohtaja Markku Rahikkala joutui myöntämään, että tiedottaminen saastuneesta vedestä epäonnistui.[31][32][33][34][35]

Sosiaali- ja terveysministeriön mielestä Nokia epäonnistui hätätiedottamisessa.[36] Sisäministeriö arvosteli Nokian kriisiviestintää.[37] Nokialaiset itsekin moittivat huonoa ja hidasta tiedottamista kovin sanoin.

Vesikriisin johdosta Nokialla kerättiin nimiä adressiin, jossa vaadittiin Nokian kaupunginjohtajan Markku Rahikkalan sekä kaupunginhallituksen ja vesilaitoksen johtajan Juha Menosen välitöntä eroa. Allekirjoittajien määrästä esitettiin julkisuudessa ristiriitaisia tietoja. Adressin kerääjän Juha Kukkosen mukaan allekirjoittajia oli yli 9 000,[38] mutta Aamulehden Taloustutkimuksella teettämän kyselyn tuloksien mukaan allekirjoittajia oli vain noin 900.[39] Kukkonen kieltäytyi näyttämästä nimilistaa Aamulehden toimittajalle.[40]

Onnettomuustutkintakeskuksen 2009 raportin mukaan puhdistetun jäteveden (tekninen vesi) pääsyn talousvesiverkostoon mahdollisti määräysten vastaisesti 1988 rakennettu liitos puhdistetun jäteveden verkoston ja talousvesiverkoston välille. Lisäksi molempien verkostojen sulkuventtiilit olivat yhtä aikaa auki. Virtaaminen talousvesiverkostoon oli mahdollista, koska puhdistetun jäteveden paine oli talousveden painetta suurempi.[5]

Nokian vesikriisin jälkeen tarkastettiin Sosiaali- ja terveysministeriön pyynnöstä yhteensä 4 750 riskikohdetta. Huomautettavaa löytyi 1 800 kohteesta. Suuri osa korjaustarpeista oli lieviä, mutta selvityksessä löytyi myös vakavia riskejä. Kaikkiaan 144 jäteveden puhdistamolta tai pumppaamolla likaisen ja puhtaan veden linjastot olivat yhteydessä toisiinsa. Näissä Nokian katastrofin toistuminen olisi ollut mahdollinen ainakin poikkeusolosuhteissa. Laittomia rakennelmia purettiin kaikessa hiljaisuudessa.[41]

Lainsäädäntö ja viranomaisohjeet ovat tiukentuneet Nokian vesikriisin jälkeen. Osa tiukennuksista olisi tehty myös ilman isoa onnettomuutta, mutta Nokian katastrofi nopeutti asioita. Nokian ansiosta laitokset ja viranomaiset kirjoittivat vesilaitoksille kriisiviestintäohjeet.[41] Kuntaliiton 2008 julkaisemassa raportissa[42] kiinnitettiin huomiota siihen, että kriisistä tiedottamisen on kohdistuttava erityisesti yli 65-vuotiaisiin, kielivähemmistöihin sekä erityistarpeisiin asukkaisiin. Lisäksi Nokian tapauksessa eri tiedotuskanavat otettiin käyttöön liian hitaasti. Kriisiorganisaation johto ei voi jäädä selvittämään asiaa ensin rauhassa ja tiedottaa vasta sitten, kun ongelma on ratkennut.[43]

Useammassa kunnassa on otettu käyttöön tekstiviestijärjestelmä. Vesikriisi maksoi nokialaisille yli 4 miljoonaa euroa.[6]

Osa sairastuneista on kärsinyt jälkikäteen niveloireista, kuten selkärankareumasta sekä kroonisista vatsavaivoista.[6]

Saastuneelle vedelle altistuneilla, mutta ei sairastuneilla alle 1-vuotiailla lapsilla on yllättäen todettu allergioiden vähenemistä 2009-2013 tehdyn tutkimuksen mukaan.[44]

• Seeck Hannele, Lavento Heidi, Hakala Salli: Kriisijohtaminen ja viestintä. Tapaus Nokian vesikriisi. Acta 206. Helsinki: Kuntaliitto, 2008. ISBN 978-952-213-413-4. Verkkojulkaisu (pdf) (viitattu 17.11.2008).
• Onnettomuustutkintakeskus: Tutkintaselostus B2/2007Y: Puhdistetun jäteveden joutuminen talousvesiverkostoon Nokialla 28.–30.11.2007. Helsinki: Onnettomuustutkintakeskus, 2009. ISBN 978-951-836-248-0. Verkkojulkaisu (pdf) (viitattu 29.6.2011).
• Ylen Elävä arkisto: Nokian vesikatastrofi