Nokian kartano

Nokian kartano sijaitsee Nokian keskustan tuntumassa Nokianvirran eteläpuolella. Kartano oli aikoinaan Ylä-Satakunnan alueen keskus. Nokian kantatilana ollut rälssisäteri oli muodostettu Iso- ja Pikku-Nokian rälssitiloista. Kartanon nimi juontuu Nokianvirran rantamilla eläneistä soopeleista eli nokinäädistä. Alun perin Nokia-nimellä viitattiin kyseiseen kartanoon.[1]

Perimätiedon mukaan kartanon isäntänä oli 1200-luvun lopulla pirkkalaispäällikkö Matti Kurki, joka oli saanut sen kunnostautumisestaan lappalaisten kukistamiseksi. 1400-luvun alussa kartanoa isännöi Turun piispa. Varhaisin asiakirjamaininta Nokian kartanosta on vuodelta 1505, jolloin Maskun kihlakunnan tuomari Didrik Hannunpoika myi sen veljelleen Jeppe Volmarinpojalle. Kartano sai säterivapauden vuonna 1571.[1]

Kartanon alueella sijaitsi aikoinaan ns. Nokian kartanokappeli, joka rakennettiin ilmeisesti 1500-luvun alkupuolella. Nykyään siitä on jäljellä kivinen perustus sekä Nokiankivenä tunnettu keskiaikainen hautakivi, jossa on kaiverruksia.[2] Nokia-yhtiö osti kartanon 1860-luvulla, jolloin vuori-insinööri Fredrik Idestam perusti puuhiomon Nokianvirran kosken äärelle. Paikalle alkoi kasvaa teollisuusyhdyskunta. Idestamin rakennuttama huvilatyyppinen kartanon päärakennus purettiin vuonna 1960 ja sen sijaintipaikalle kohosi kurssikeskus 1962.[1]