Noituutta

James Farentino näyttelee Dan Gillisiä, Potter's Buff -nimisen pikkukaupungin sheriffiä. Kaupunkiin vierailemaan saapunut valokuvaaja joutuu kaupunkilaisjoukon pahoinpitelemäksi ja hänet sytytetään palamaan. Uhri selviää kuitenkin koettelemuksesta ja päätyy paikalliseen sairaalaan hoidettavaksi, mutta joutuu murhatuksi aivan sherifiin ja hoitavan lääkärin silmien alla.

Muitakin kaupunkiin vierailemaan tulleita henkilöitä joutuu vastaavien hyökkäysten kohteeksi. Sheriffi apunaan paikallinen hautausurakoitsija ja kuolinsyytutkija William G. Dobbs (Jack Albertson) alkavat kuumeisesti selvittää näiden hyökkäysten taustoja. Uhreja tulee lisää päivittäin. Lisäksi käy ilmi, että murhatyöt tekevät tahot valokuvaavat uhrinsa kuoleman hetkellä.

Sheriffi Gillis törmää partioautollaan henkilöön erään joukkohyökkäyksen jälkitilanteessa. Auton eturitilään irronnut päälleajon uhrin käsi hyökkääkin sheriffin kimppuun ja pakenee paikalta! Gillis vie päälleajon uhrin ruumiinosia Dobbsin tutkittavaksi ja pian paljastuu, että osat ovat peräisin ihmisestä, jonka on täytynyt olla kuolleena jo useita kuukausia.

Sheriffi Gillis saa pian selville, että Dobbs on aiemmin työskennellyt johtavana patologina sairaalassa Providencessä, Rhode Islandilla ja joutunut sieltä erotetuksi tehtyään kunnan ruumishuoneella epäilyttäviä kokeita ruumiilla.

Elokuvan kliimaksissa paljastetaan, että Dobbs on onnistunut kehittämään salaisen tekniikan kuolleiden henkiin herättämiseksi ja että kaikki pikkukaupungin asukkaat ovat itse asiassa käveleviä vainajia ja vieläpä Dobbsin täydellisessä hallinnassa. Dobbs pitää itseään makaaberina taiteilijana, joka käyttää kehittämäänsä kuolleiden joukkoa murhatakseen lisää ihmisiä saadakseen nämä osaksi kuolleiden ryhmäänsä. Kauhukseen Gillis ymmärtää itsekin olevansa vain yksi Dobbsin uhreista.

Elokuva määrättiin esityskieltoon (ikäraja KK) Suomessa 1981 Valtion elokuvatarkastamon yksimielisellä päätöksellä. Varsin paljon (noin yhdeksän minuuttia) lyhennetty versio hyväksyttiin Valtion elokuvatarkastamossa videolevitykseen vuonna 1991 ikärajalla 16 ja nimellä Kuolleet ja haudatut.

Video-oppaassa vuodelta 1994 Esko Rautakorpi luonnehti Noituutta keskivertoa paremmaksi kauhuelokuvaksi, joka hyödyntää oivallisesti zombie-perinnettä ja tarjoaa mainion loppukäänteen. Hän valitteli parhaiden tehojen jääneen Suomen elokuvatarkastamon leikkaamoon ja antoi elokuvalle kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[1]

• Rotten Tomatoes