Noitasapatti

Noitasapatti oli noitavainoihin liittyvä uskomus, jonka mukaan noidat kokoontuivat lentäen juhlimaan ja irstailemaan saatanan kanssa noitasapatiksi kutsuttuihin juhliin paikkaan, jota nimitetään eri alueilla eri nimellä. Ruotsin valtakunnan alueella siitä käytettiin vanhastaan ruotsalaiseen kansanperinteeseen kuulunutta nimeä Blåkulla, Suomessa sitä kutsuttiin myös saareksi tai vuoreksi.[1][2] Juhlissa vahvistettiin noitien ja paholaisen liitto. Uskomus syntyi 1400-luvulla muiden noitaoppien ohella. Noitasapattien kuviteltuja tapahtumia kuvataan muun muassa kirjassa Noitavasara (1486).[3]

Noitasapatti. Saksalainen painokuva vuodelta 1668.

Noituutta on harjoitettu ihmiskunnan historiassa niin kauan kuin tiedetään ja noituudella vahingoittaminen mainitaan jo Hammurabin laissa noin 1760 eaa. 900-luvulta peräisin olevan kirkollisen määräyksen Canon Episcopin mukaan kaikki kuvitelmat lentävistä noidista olivat rienausta. 1200-luvulla kirkko keskittyi ennen kaikkea kerettiläisyyden ja taikauskon vastustamiseen.[4]

Uuden ajan kynnyksellä 1400-luvulla kehittyi kuitenkin uudenlainen teoria noituudesta: erityisesti naisnoidat liittoutuivat paholaisen kanssa ja lensivät noitasapattiin harjoittamaan muun muassa sukupuoliyhteyttä saatanan kanssa. Teorian loivat aikakauden oppineet, niin teologit kuin juristitkin.[3]

Noitaoikeudenkäynneissä käytettiin laajalti kidutusta todisteiden hankkimiseksi, ja tämä myös edisti noitavainoja. Kidutetut syytetyt tunnustivat kiduttajien haluamia asioita ja näitä tunnustuksia pidettiin totuutena. Siellä, missä kidutusta ei käytetty, jäivät vainotkin vähäisiksi.[3].

Lähteet
  1. Nenonen 1992, s. 91.
  2. Mirkka Lappalainen: Pohjolan noidat, s. 76. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-31255-0.
  3. Marko Nenonen: Noitavainot: Euroopan historian pimeä puoli chronicon.com. Arkistoitu 28.6.2008. Viitattu 16.3. 2007.
  4. Jan Guillou: Noitien asianajaja, s. 22–27. Suomentanut Tapio Koivukari. Alkuteos Häxornas försvarare. Johnny Kniga, 2002. ISBN 951-0-27747-9.

    Kirjallisuus
    • Nenonen, Marko: Noituus, taikuus ja noitavainot: Ala-Satakunnan, Pohjois-Pohjanmaan ja Viipurin Karjalan maaseudulla 1620–1700. Väitöskirja, Tampereen yliopisto. Historiallisia tutkimuksia 165. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1992. ISBN 951-8915-56-3.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.