Noidan oppipoika (Dukas)

Noidan oppipoika (ransk. L’Apprenti sorcier) on Paul Dukasin säveltämä orkesterischerzo (sinfoninen runo), joka perustuu J. W. von Goethen balladiin ”Noidan oppipoika”. Noidan oppipoika sai kantaesityksensä 19. toukokuuta 1897 säveltäjän johdolla Société Nationale de Musiquen konsertissa Pariisissa, ja siitä on tullut Dukasin suosituin teos.

Dukas on liittänyt Goethen balladin teoksensa partituuriin selittäväksi tekstiksi. Noidan oppipoika on oppinut muun muassa tämän käyttämän taikasanan, jolla luuta voidaan muuttaa eläväksi olennoksi. Mestarin poissa ollessa oppipoika päättää kokeilla taikasanan vaikutusta ja komentaa luudan kantamaan kaivolta vettä, ja luuta tottelee konemaisesti. Kun oppilas kyllästyy tähän leikkiin, hän yrittää muuttaa vedenkantajan takaisin luudaksi, mutta ei muistakaan tähän tarvittavaa taikasanaa. Luuta jatkaa veden kantamista, kunnes huone aivan lainehtii, ja oppilas on jo epätoivoissaan. Onneksi noita itse palaa kotiin ja lausuu taikasanan, luuta muuttuu hengettömäksi ja teos päättyy yhtä salaperäisesti kuin se alkoikin.[1]

Dukasin sinfoninen runo kuvailee runon tapahtumia värikkäästi ja eloisasti. Oppipojan hätäännys käy musiikista selvästi ilmi. Teos on sävelletty suurelle orkesterille ja soitinnettu taitavasti. Walt Disney käytti teosta vuonna 1940 piirroselokuvassa Fantasia, jossa sävellyksen esittävät Leopold Stokowski ja sinfoniaorkesteri ja oppipojan roolissa nähdään Mikki Hiiri. Kyseessä oli eräs musiikinhistorian ensimmäisistä monikanavaäänityksistä. Jakso sisältyy myös elokuvaan Fantasia 2000.