Njuhtša

Njuhtša; Ню́хча
	; Njuhtša; Ню́хча
	Koordinaatit: 63°55′30″N, 36°15′00″E
Valtio	Venäjän federaatio
Tasavalta	Karjalan tasavalta
Piiri	Belomorskin piiri
Hallinto
– Asutustyyppi	Kylä
Väkiluku (2008)	390
Aikavyöhyke	UTC+3 (MSK)
	Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Njuhtša[1][2] (ven. Ню́хча) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Karjalan tasavallan itärajalla Belomorskin piirissä Venäjällä. Njuhtšan maalaiskunta (ven. selskoje poselenije) sijaitsee Vienanmeren Äänislahden rannalla ja rajoittuu idässä Arkangelin alueeseen ja muualla Suman kuntaan.[3]

Njuhtšan kunta Belomorskin piirin kartalla.

Njuhtšan kylä

Njuhtšan kylä sijaitsee Njuhtšajoen rannalla, lähellä Belomorskista Onegaan johtavaa rautatietä. Njuhtšan rautatieasema sijaitsee 116 kilometriä Belomorskista ja kaksi kilometriä Njuhtšajoen rautatiesillasta itään. Kylään nähden asema sijaitsee noin kaksi kilometriä kaakkoon, ja sinne johtaa kapea soratie.[4] Vuonna 2008 kylässä oli 390 asukasta.[5] Väestö saa elantonsa kalastuksesta ja karjankasvatuksesta.[4] Palveluihin kuuluu keskikoulu, kirjasto ja vapaa-ajankeskus.[6]

Historia

Njuhtšan kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1436.[4] 1400-luvulla kylä kuului novgorodilaiselle pajarirouvalle Marfa Posadnitsalle, joka lahjoitti sen Solovetskin luostarille. Vuonna 1702 kylän kautta vedettiin Keisarin tie.[6]

Historiallinen Njuhtšan kunta käsitti suunnilleen Njuhtšajoen vesistön alueen. Lisäksi siihen kuului Kantosaari ja Lukkarinnokka -nimiset saaret Vienanmerestä. Kunta rajoittui pohjoisessa Vienanmeren Äänislahteen, lännessä Kuolisman kuntaan ja etelässä Petrovo Jamin kuntaan. Vuonna 1907 kunnassa oli 2 018 asukasta,[7] jotka olivat pääasiassa venäläisiä. Kuntaan kuuluivat Njuhtšan, Malenkan ja Ostamajärven kylät. Kunta lakkautettiin 1920-luvulla ja liitettiin kyläneuvostona Belomorskin piiriin. Nykyisin entisen kunnan alue kuuluu Njuhtšan ja Suman kuntiin. Vuonna 1926 Njuhtšan kyläneuvoston alueella oli 1 912 asukasta, jotka kaikki olivat kansallisuudeltaan venäläisiä.[8] Vuonna 1996 Njuhtšan kylähallintoalueella oli 490 asukasta.[4]

Lähteet

Venäjän federaation paikannimiä, s. 161. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 7.4.2009.
Zakon Respubliki Karelija ”O gorodskih, selskih poselenijah v Respublike Karelija” gov.karelia.ru. Arkistoitu 23.2.2009. Viitattu 7.4.2009. (venäjäksi)
Yrityspalvelu Karelski: Karjalan tasavalta vuonna 1997, s. 60. Jyväskylä: Yrityspalvelu Karelski, 1997. ISBN 952-90-8324-6.
Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 285. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 286. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
Homén, Theodor (toim.): Itä-Karjala ja Kuollan Lappi, s. 160. Helsinki: Otava, 1918.
Karjalan ASNT:n Tilastohallinto/Igor Sergeev: Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun aineiston mukaan) Suomen Sukututkimusseura. Arkistoitu 21.10.2013. Viitattu 15. toukokuuta 2007.

Itä-Karjalan entiset kunnat ja kaupungit

Vienan Karjala

Kemin kihlakunta	Jyskyjärvi • Kantalahti • Kemi (kaupunki) • Kieretti • Kiestinki • Kontokki • Kouta • Kuolisma • Laapina • Njuhtša • Oulanka • Paanajärvi • Pistojärvi • Ponkama • Solokka • Sorokka • Suiku • Suikujärvi • Suma • Tunkua • Uhtua • Usmana • Vitsataipale • Voijärvi • Vojatšu • Vuokkiniemi

Aunuksen Karjala

Poventsan kihlakunta	Danilova • Kiimasjärvi • Lindjärvi • Mäntyselkä • Paatene • Petrovski Jam • Porajärvi • Poventsa (kaupunki) • Repola • Rimoila • Rukajärvi • Sunku
Petroskoin kihlakunta	Ahnus • Jallahti • Latva • Munjärvi • Kentjärvi • Kontupohja • Petroskoi (kaupunki) • Pyhäjärvi • Soutjärvi • Suoju • Suurlahti • Säämäjärvi • Tipinitsa • Tiudia • Tolvoja
Aunuksen kihlakunta	Aunus (kaupunki) • Kotkatjärvi • Mätässyvä • Nekkula • Riipuskala • Tulemajärvi • Vaaseni • Vieljärvi • Vitele

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Venäjän federaation paikannimiä, s. 161. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.

[2] EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 7.4.2009.

[zakon-3] Zakon Respubliki Karelija ”O gorodskih, selskih poselenijah v Respublike Karelija” gov.karelia.ru. Arkistoitu 23.2.2009. Viitattu 7.4.2009. (venäjäksi)

[Karjalan_tasavalta_vuonna_1997-4] Yrityspalvelu Karelski: Karjalan tasavalta vuonna 1997, s. 60. Jyväskylä: Yrityspalvelu Karelski, 1997. ISBN 952-90-8324-6.

[5] Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 285. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.

[Karelija_286-6] Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 286. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.

[7] Homén, Theodor (toim.): Itä-Karjala ja Kuollan Lappi, s. 160. Helsinki: Otava, 1918.

[8] Karjalan ASNT:n Tilastohallinto/Igor Sergeev: Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun aineiston mukaan) Suomen Sukututkimusseura. Arkistoitu 21.10.2013. Viitattu 15. toukokuuta 2007.