Nizzan malli

Nizzan malli (engl. Nice model) on 2000-luvulla kehitetty teoria, jonka mukaan ulkoplaneetat ovat siirtyneet aurinkokunnan syntyvaiheessa ulommaksi. Teorian mukaan jättiläisplaneetat syntyivät melko lähellä toisiaan ja suhteellisen lähellä Aurinkoa. Ulospäin siirtyminen olisi johtunut ulompana olevan planetesimaalikiekon vetovoimasta. Myös kappalten keskinäiset rataresonanssit olisivat vaikuttaneet siirtymisin.

Nizzan mallissa jääjättiläiset Uranus ja Neptunus vaeltavat ulospäin ulompana olevan planetesimaalikiekon kappalten vetovoiman takia. Planetesimaalit vähenevät ajan mukana. Näin syntyy harva Kuiperin vyöhyke.

Teorialla selitetään muun muassa kaukana Auringosta olevat planeetat Uranus ja Neptunus, Oortin pilvi ja Kuiperin vyöhyke. Nizzan mallia on täydennetty monilla lisäteorioilla. Näitä ovat mm. Grand Tack, Nizzan malli 2, hyppäävä Jupiter ja viides jättiläisplaneetta. Grand Tack väittää Jupiterin harventaneen vaelluksillaan asteroidivyöhykettä.

Eräs aika-etäisyyskaavio planeettojen vaelluksesta ulospäin. Tämän mukaan planeettojen radat häiriintyivät äkkiä.

Grand Tack

Nizzan mallia täydentävä ”Grand Tack”-ajatus kuvaa Aurinkokunnan synnyn viittä ensimmäistä miljoonaa vuotta, aikaa ennen Nizzan mallin mukaista kehitystä. "Grand Tack" olettaa lisäksi ulkoplaneettojen siirtyneen ensin sisään, sitten vaihtaneen kulkusuuntaansa ulospäin taivaanmekaniikan lakien mukaisesti. Tällä teorialla selitetään joitain sisäplaneettojen piirteitä. Grand Tackissa Jupiter vaeltaa suunnilleen Marsin radan lähelle[1]. Se harventaa asteroidivyöhykettä ja sisempää planetesimaalikiekkoa. Vetisiä asteroideja sataa Maahan. Jupiterin ja Saturnuksen 3:2 resonanssi kääntää planeettojen kulkusuunnan ulospäin[1]. Ulospäin kulkevat planeetat vetävät kivisiä kappaleita asteroidivyöhykkeen sisäosiin[2]. Niinpä pieni Mars saa selityksensä, niin kuin harva asteroidivyöhykekin. Teorian esitteli ensi kertaa Levisonin ja Morbidellin tutkimusryhmä vuonna 2004[3].

Nizzan malli 2

Teoria Nizzan malli 2 alkaa alkuperäistä Nizzan mallia edeltävästä tilanteesta. Siinä neljä suurta jättiläisplaneettaa kiertävät alussa rataresonanssein toisiinsa sidonttuna. Vuorovaikutukset planetesimaalien kanssa ajavat jättiläisplaneettoja kohti Aurinkoa. Ne muuttavat sisimmän jättiläisplaneetan radan soikeaksi.

Hyppäävä Jupiter

Hyppäävä Jupiter-mallissa jokin Neptunuksen kokoinen planeetta ohittaa läheltä Jupiterin ja Saturnuksen muuttaen näiden ratoja. Ohittava planeetta voi olla joko Uranus, Neptunus tai jokin kadonnut planeetta. Näin Jupiter siirtyi nopeasti Marsin radan läheltä asteroidivyöhykkeelle[4]. Teoria alussa olleesta viidestä jättiläisplaneetasta selittää paremmin jättiläisplaneettojen nykyisen määrän ja radat.

Viides jättiläisplaneetta
Violetilla merkitty viides jättiläisplaneetta sinkoutui teorian mukaan nopeasti pois Aurikokunnasta.

Eräs teoria väittää, että Aurinkokunnassa olisi ollut viides jättiläisplaneetta Saturnuksen ja Uranuksen alkuperäisten ratojen välissä. Saturnuksn ja Jupiterin vetovoimavuorovaikutukset olisivat ajaneet tämän pois Aurinkokunnasta.

Lähteet
  1. Tähdet ja Avaruus 2018, Numero 8, Artikkeli "Aurinkokunnan nuoruus oli villi" s 24-29, s 28
  2. T+A 8/2015, s 27
  3. National Geographic Suomi 7/2013, 25.7.2013, Artikkeli s 28-45 "Villin nuoruuden seuraukset", s 39-40
  4. Nesvorn, David Young Solar System’s Fifth Giant Planet?
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.