Nizzan kreivikunta
Nizzan kreivikunta (ransk. Comté de Nice tai Pays Niçois, ital. Contea di Nizza tai Paese Nizzard) on historiallinen alue Kaakkois-Ranskassa, Nizzan kaupungin ympäristössä, ja käsittää suurimman osan nykyisestä Alpes-Maritimesin departementista. Se rajoittuu lännessä Varjokeen, idässä Alppien lounaisimpaan osaan ja etelässä Välimereen.[1] Nizzan kreivikuntaan kuului myös itäisin osa Ranskan Rivierasta eli Côte d'Azurista. Kreivikunta kuului aikoinaan Savoijin herttuakuntaan, myöhemmin Sardinian kuningaskuntaan vuoteen 1860 saakka, jolloin se liitettiin Ranskaan.
Historia
Nizzan seudun asukkaita olivat liguurit, kunnes Rooman valtakunta valloitti alueen.[1]
Rooman valtakunnan kukistuttua frankit valloittivat alueen. Myöhemmin alue kuului pitkät ajat Provenceen, josta 800-luvulla tuli itsenäinen valtio, mutta josta vuonna 1032 tuli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan vasallivaltio.[1] Vuonna 1388 Nizza lähiympäristöineen liitettiin Savoijin herttuakuntaan,[1] joka vuonna 1720 muutettiin Sardinian kuningaskunnaksi. Tästä kuningaskunnasta käytetään usein myös nimitystä Piemonte-Sardinia tai lyhyemmin Piemonte.
Nimitys Nizzan kreivikunta tuli käyttöön 1500-luvulla, Savoijin herttua Kaarlen hallituskaudella.[1] Kreivikunnan historiallinen pääkaupunki on Nizza.
Liittäminen Ranskaan
Ranskan vallankumouksen aikana ranskalainen Armée du Midi miehitti Nizzan vuonna 1792. Seuraavana vuonna se ympäristöineen liitettiin Ranskaan Alpes-Maritimes-nimisenä departementtina. Vuonna 1814 se kuitenkin palautettiin Sardinialle.[1]
Kreivikunta liitettiin uudestaan Ranskaan vuonna 1860 Italian yhdistymiseen johtaneiden sotien tuloksena. Vuonna 1858 Ranskan keisari Napoleon III ja Sardinian pääministeri tekivät Plombièresissä salaisen sopimuksen, jossa Ranska lupasi auttaa Sardiniaa Itävaltaa vastaan mahdollisesti syttyvässä sodassa [2] ja hyväksyä Itävallalle kuuluneiden Lombardian ja Veneton liittäminen Sardiniaan. Vastikkeeksi Ranskan sotilaallisesta tuesta Sardinian oli kuitenkin luovutettava Nizza ja Savoiji Ranskalle.[2] Vuonna 1859 näytti kuitenkin jonkin aikaa siltä, ettei alueliitosta voitu toteuttaa, sillä Napoleon III teki Itävallan kanssa erillisrauhan ennen kuin Veneto oli valloitettu. Sen sijaan maaliskuussa 1860, kun valmisteltiin Parman, Modenan ja Toscanan yhdistämistä Sardinian kuningaskuntaan, Napoleon III ilmoitti hyväksyvänsä nämä liitokset edellyttäen, että Nizza ja Savoiji samalla luovutettiin Ranskalle.[3]Torinon rauhansopimus 24. maaliskuuta 1860 vahvisti näiden alueiden liittämisen Ranskaan. Sekä Savoijissa että Nizzassa asiasta järjestettiin kansanäänestys, jossa suuri enemmistö äänestäjistä kannatti alueliitosta.[4][1] Ranskan joukot saapuivat Nizzaan 14. kesäkuuta 1860.[1]
Italian kansallissankariksi noussut Giuseppe Garibaldi, joka oli syntynyt Nizzassa, vastusti kuitenkin ankarasti kotikaupunkinsa liittämistä Ranskaan. Hänen mukaansa Nizzan kreivikunta oli oleellisesti italialainen eikä sitä olisi pitänyt myydä "lunnaina" laajentumaan pyrkivälle Ranskalle. Garibaldi syyttikin Cavouria petturiksi, joka oli kavaltanut Nizzan Ranskalle.[5]
Koska Nizzan kreivikuntaa pidettiin liian pienenä, jotta siitä olisi voitu muodostaa oma departementtinsa, se yhdistettiin aiemmin Varin departementiin kuuluneen Grassen piirikunnan kanssa uudeksi Alpes-Maritimes-nimiseksi departementiksi.[1] Tähän departementtiin kuuluva Nizzan arrondissementti käsittää käytännössä samat alueet, jotka historiallisesti kuuluvat Nizzan kreivikuntaan. Nykyään tämä departementti on Provence-Alpit-Rivieran hallintoaluetta.
Vaikka Nizzan kreivikunta ei vuoden 1860 jälkeen kuulunutkaan Italian nationalistien tärkeimpiin vaatimuksiin, jotkut heistä pitivät sitä osana Italia Irredentaa eli Italian "lunastamattomia alueita". Kun Italia toisen maailmansodan aikana miehitti osan Kaakkois-Ranskaa, Nizza ympäristöineen liitettiin hallinnollisestikin Italiaan, mutta palautettiin Ranskalle sodan jälkeen. Nimitystä Nizzan kreivikunta käytetään kuitenkin edelleen epävirallisissa yhteyksissä, sillä alueen katsotaan yhä selvästi erottuvan, paitsi historiallisesti, myös kulttuurisesti naapurialueestaan Provencesta.
Lähteet
- Ermao Amicucci: Nizza e l'Italia. Milano: Mondadori Editore, 1939.
- Barelli Hervé, Rocca Roger: Histoire de l'identité niçoise. Nizza: Serre, 1995. ISBN 2-86410-223-4.
Viitteet
- History of the County of Nice Ivan Sache. Viitattu 14.11.2013.
- Seppo Zetterberg: ”Italian yhdistyminen: Kansakunnaksi ilman suunnitelmaa”, Euroopan historia, s. 445-446. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18742-9.
- Carl Grimberg: ”Retki Italiaan”, Kansojen historia, osa 19: Kansallisuusliikkeet, s. 296. Suomentanut Eero Ahmavaara. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09747-0.
- Veit Valentin: ”Italian yhtyminen”, Maailmanhistoria, 2. osa, Valistuksesta nykyaikaan, s. 337. Suomentanut Kai Kaila. WSOY, 1953.
- Kansojen historia, s. 300
Maakunnat vuonna 1789: |
Alsace • Angoumois • Anjou • Artois • Aunis • Auvergne • Basse-Navarre • Béarn • Beaujolais • Berry • Bourbonnais • Bourgogne • Bretagne • Champagne • Korsika • Dauphiné • Flanderi/Hainaut • Foix • Forez • Franche-Comté • Gascogne • Guyenne • Île-de-France • Languedoc • Landau • Limousin • Lorraine • Lyonnais • Maine • Marche • Nivernais • Normandia • Orléanais • Perche • Picardie • Poitou • Provence • Roussillon • Saintonge • Touraine • Trois-Évêchés |
---|---|
Vallankumouksen jälkeen: |
Avignon ja Comtat Venaissin • Montbéliard • Mulhouse • Savoiji • Comté de Nice |