Nivalan kirkko
Nivalan kirkko on Nivalan seurakunnan kirkko Nivalan kirkonkylässä. Kirkko on valmistunut vuonna 1803 Nivalan tultua omaksi seurakunnaksi edellisvuonna. Simon Jylkkä-Silvenin suunnittelemaan kirkkoon mahtuu noin 600 ihmistä. Kirkkorakennuksen nykyinen ulkomuoto syntyi vuonna 1874 uuden kellotapulin ja seinien laudoituksen myötä.
| Nivalan kirkko | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Kirkkotie, Nivala |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Nivalan seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1803[1] |
| Suunnittelija |
Simon Jylkkä-Silven (alkuperäissuunnitelma)[1] Frans Wilhelm Lüchow (vuoden 1874 korjaustyöt) |
| Materiaali | puu |
| Istumapaikkoja | 600 |
| Tyylisuunta | uusgotiikka |
 |
|
Nykyinen kirkko on Nivalan kolmas kirkko, ensimmäinen kirkko valmistui vuonna 1682[1] noin puolen kilometrin päähän nykyisen kirkon paikasta lounaaseen Sarparannalle Malisjoen törmälle. Paikalle on pystytetty muistokivi, ensimmäinen kirkkorakennus oli olemassa vuoteen 1802 asti.[2] Toinen kirkko valmistui vuonna 1761 suurin piirtein nykyisen kirkon paikalle. Kirkon käyttöikä jäi lyhyeksi, sillä isompaa kirkkoa tarvittiin pian.[3]
Historia
Nykyinen kirkko korvasi seurakunnan toisen kirkon, joka oli paitsi huonossa kunnossa, myös liian pieni seurakuntalaisten määrään nähden. Uudesta kirkosta tehtiin tasavartinen torniton ristikirkko. Kirkon suunnitteli Simon Jylkkä-Silven, suunnitelmat saivat hyväksynnän Yli-intendentinvirastossa vuonna 1801.[1] Kirkon rakennustyötä johti Niilo Koskela,[4] seurakuntalaiset rakensivat itse kirkon, joka valmistui vuonna 1803.[5] Silvénin suunnitelmassa ei ollut kellotornia, koska tarkoitus oli säästää paikoillaan vanhan pieneksi jääneen kirkon kellotorni. Toisin kävi, seurakuntalaiset rakensivat kirkon valmistuttua uuden erillisen kellotapulin, joka valmistui vuonna 1806.[5] Uusi kellotapuli osoittautui kuitenkin heikoksi: siinä ei ollut perustuksia ja routa liikutteli sitä. Kirkonkellojen paino ja käyttö uhkasi tornin vakautta.[5]
Kellotapulin uusimista onnistuttiin lykkäämään aina vuoteen 1874, jolloin kirkkoa muutoinkin korjattiin[5] Tuolloin vanha kellotapuli purettiin ja kirkon länsisakaran jatkeeksi tehtiin uusi erillinen kellotapuli, joka liitettiin kirkkoon pienellä väliosalla.[4] Lääninarkkitehti Frans Wilhelm Lüchowin suunnittelema korjaus oli mittava: kirkkoon tehtiin uusi kivijalka niin, että rakennus korottui metrin verran, lattiat korjattiin, kattomuoto muutettiin, tehtiin ulkolaudoitus ja sisäseinät paperoitiin.[5]
Kirkkoa korjattiin myöhemminkin, sinne tehtiin keskuslämmitys 1950-luvulla, jolloin korjattiin myös perustuksia ja tehtiin kirkon alle ruumishuone. Kirkon nykyinen keltainen väri on myös alkuperäinen.[5] Tyyliltään kirkko on uusgotiikkaa[1] ja siellä on tilaa noin 600 hengelle.[4]
Sisustus ja irtaimisto
Alttaritaulu esittää ristiinnaulittua, sen on maalannut A. Vendelin ja se on vuodelta 1875.[1] Etelä- ja ristisakaroiden päätyseinillä on vanhoja maalauksia, muun muassa kaksiosainen alttaritaulu, joiden tekijöistä ei ole tietoa. Kuorin yläosassa olevat Jeesuksen kärsimyshistoriaa esittävät maalaukset on tehnyt Lauri Välke vuonna 1952.[3]
Kirkossa on ollut urut vuodesta 1897 lähtien. Ne uusittiin vuonna 1956. Nykyiset urut ovat kirkon kolmannet urut. Ne on rakentanut Urkurakentamo Veikko Virtanen vuonna 2009 ja ne ovat 43-äänikertaiset.[6]
Kirkon ympäristö
Seurakunnalla on nykyään viisi hautausmaata,[7] joista kirkon ympärillä oleva Vanha kirkkopuisto on ollut käytössä 1760-luvulta lähtien. Alavalla maalla olevaa hautausmaata on korotettu kirkon ympäriltä 1870-luvulta alkaen. Vuonna 1873 hautausmaata levennettiin ja samalla se aidattiin kiviaidalla, jota korjattiin noin kymmenen vuoden kuluttua. Seurakuntalaisilla oli velvoite toimittaa hautausmaalle täyttömaata ja kiviä aidan tekoon ja korjauksiin. Vanha kirkkopuisto oli käytössä 1920-luvulle asti.[8] Sankarihautausmaata kirkon itäpuolella on laajennettu 1943, jonka takia hautoja jouduttiin siirtämään ja vanhaa kirkkopuistoa laajentamaan hiukan länsipäästä.[8]
Nykyään päähautausmaana on Uusi hautausmaa, joka on vihitty käyttöön 1890 ja on historiansa aikana ollut täyttö- ja korotustöiden takia ajoittain pois käytöstä.[8] Uusi hautausmaa on noin neljän kilometrin päässä kirkosta.
Muistomerkit
Vanhassa kirkkopuistossa on Suomen neljännen presidentin Kyösti Kallion ja hänen vaimonsa Kaisan hauta. Hautamuistomerkki on heidän poikansa kuvanveistäjä Kalervo Kallion suunnittelema ja paljastettu vuonna 1949. Kalervo Kallio on suunnitellut myös Nivalan sankarihautojen talvi- ja jatkosodan muistomerkin, joka on paljastettu 1960 sekä hautausmaalla olevan Karjalaan jääneiden muistomerkin, jonka on vuodelta 1966. Sankarihautojen vuoden 1918 muistomerkin on suunnitellut Emil Wikström.[8]
Lähteet
- Nivalan kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 21.2.2008. Museovirasto. Viitattu 16.7.2012.
- Pohjois-Pohjanmaan rakennettu kulttuuriympäristö 2015; Nivala (PDF) (Vanhan kirkon muistomerkki, s. 27) 2015. Pohjois-Pohjanmaan liitto. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 4.11.2017.
- Hurskainen, Heikki: Nivalan kirkko Kirjastovirma. 1995. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 4.11.2017.
- Pohjois-Pohjanmaan rakennettu kulttuuriympäristö 2015; Nivala (PDF) (Nivalan kirkko, s. 38) 2015. Pohjois-Pohjanmaan liitto. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 4.11.2017.
- Pohjois-Pohjanmaan rakennettu kulttuuriympäristö 2015; Nivala (PDF) (Nivalan kirkonseutu, s. 35–36) 2015. Pohjois-Pohjanmaan liitto. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 4.11.2017.
- Kirkko Nivalan seurakunta. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 4.11.2017.
- Hautaus Nivalan seurakunta. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 4.11.2017.
- Pohjois-Pohjanmaan rakennettu kulttuuriympäristö 2015; Nivala (PDF) (Nivalan vanha kirkkopuisto, s. 40–41) 2015. Pohjois-Pohjanmaan liitto. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 4.11.2017.
