Nivala
Nivala on kaupunki Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, Oulun Eteläisessä Kalajoen keskijuoksun varrella n. 150 km:n päässä Oulusta sekä n. 90 km:n päässä Kokkolasta ja n. 29 km:n päässä Ylivieskasta valtateiden 27 ja 28 risteyskohdassa. Nivala on osa Nivala–Haapajärven seutukuntaa. Kaupungissa asuu 10 407 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 536,24 km², josta 9,06 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 19,74 asukasta/km². Nivalan naapurikunnat ovat Haapajärvi, Haapavesi, Sievi ja Ylivieska.
Nivala | |
---|---|
sijainti | |
Nivalan kaupungintalo. |
|
Sijainti | |
Maakunta | Pohjois-Pohjanmaan maakunta |
Seutukunta | Nivala–Haapajärven seutukunta |
Kuntanumero | 535 |
Hallinnollinen keskus | Nivalan keskustaajama |
Perustettu | 1867 |
– kaupungiksi | 1992 |
Kuntaliitokset | Osa Haapavedestä (1925) |
Kokonaispinta-ala |
536,24 km² 208:nneksi suurin 2022 [1] |
– maa | 527,18 km² |
– sisävesi | 9,06 km² |
Väkiluku |
10 407 92:nneksi suurin 31.12.2022 [2] |
– väestötiheys | 19,74 as./km² (31.12.2022) |
Ikäjakauma | 2020 [3] |
– 0–14-v. | 22,5 % |
– 15–64-v. | 54,2 % |
– yli 64-v. | 23,3 % |
Äidinkieli | 2020 [4] |
– suomenkielisiä | 99,0 % |
– ruotsinkielisiä | 0,1 % |
– muut | 1,0 % |
Kunnallisvero |
22,00 % 19:nneksi suurin 2022 [5] |
Kaupunginjohtaja | Päivi Karikumpu |
Kaupunginvaltuusto | 35 paikkaa |
2021–2025[6] • Kesk. • PS • Kok. • SDP • Vas. • Vihr. |
20 8 3 2 1 1 |
www.nivala.fi |
Nivalan historiallinen nimi on Pidisjärvi.[7]
Historia
Nivalan seudulla oli asutusta jo kivikaudella. Esikeraamisen kauden aselöytöjä on tehty Konttilasta, Pajulasta ja Erkkisjärven seutuvilla. Sarjakylän Järvenpäästä Erkkisjärven rannalta on tavattu kampakeraamisen ajan asuinpaikka.[8]
Nivalan seutuja asuttivat pitkään lappalaiset, joista on muistoina useita paikannimiä, esimerkiksi Lapinniemi, Lapinvainio ja Lapintuli Välikylässä. 800-luvulta lähtien alueelle tuli kainulaisia ja pirkkalaisia pohjankävijöitä, joihin myöhemmin liittyivät sisämaan hämäläiset. Vähitellen Kalajokilaakson suuseudun asukkaat valtasivat alueen omakseen. Vakituista asutusta seudulle syntyi vasta 1500-luvulla. Aluksi harjoitettiin kaskenpolttoa, joka väistyi 1600-luvulla peltoviljelyn ja tervanpolton tieltä. Seudun talonpojat kuljettivat tervatynnyrinsä jokea pitkin Kalajoen markkinoille. Seudun uudisraivaustyötä häiritsivät alituisesti toistuvat katovuodet, sodat ja raskas verotus. 1600-luvulla katovuosia oli joka vuosikymmenellä. Venäläiset valloittivat seudun 1714, jolloin alkoivat isonvihan kärsimykset. Levottomien aikojen seurauksena Pidisjärvellä oli 1719 vain kaksi asuttua tilaa. Vasta pikkuvihan jälkeen 1700-luvun puolivälin seutuvilla seudun asukasluku alkoi kasvaa nopeasti. Nivala kehittyikin väkiluvultaan ja asukastiheydeltään jokilaakson ydinalueeksi.[8]
Nivalan seutu kuului aluksi kirkollisesti Saloisten ja vuodesta 1540 alkaen Kalajoen kirkkopitäjään, jonka ensimmäinen asukas oli Kyösti Wilkunan mukaan Niva-Kaija, joka nimesi talonsa Nivalaksi.[9] Vuonna 1693 siitä tuli osa Haapajärven kappeliseurakuntaa. Pidisjärvelle rakennettiin 1682 oma saarnahuone, mutta oma pappila saatiin vasta 1782. Seurakunnan alueeseen liitettiin 1782 Ylivieskan Välikylä. Kappelin oikeudet Pidisjärvi sai 1802. Seuraavana vuonna kappeliseurakunta sai uuden kirkon 1761 rakennetun heikkokuntoisen kirkon tilalle. Vuonna 1838 Pidisjärvi siirtyi itsenäistyneen Haapajärven seurakunnan kappeliksi. Itsenäiseksi seurakunnaksi Nivala erotettiin keisarillisella käskykirjeellä 11. toukokuuta 1868. Tällöin myös seurakunnan nimi vaihtui Nivalaksi. Nivalan kunta on vuoden seurakuntaa vanhempi, se perustettiin 1867. Vuonna 1805 asukkaita oli yli 1 500 ja 1860 ylitettiin 4 500 asukkaan raja.[8]
1800-luvulla Nivalan elämänmeno oli rajua. Nivalan metsärosvot ”puukkojokelaiset” tunnettiin koko läänissä. Siveellisen rappion vastapainoksi virisi vahva hengellinen elämä. Niilo Kustaa Malmbergin johdolla seutu nousi herännäisyyden keskuspaikaksi. Suurina halla- ja nälkävuosina 1860-luvulla myös lestadiolainen herätysliike saavutti kannatusta.[8]
Nivalan vanhimpia teollisia elinkeinoja olivat tervanpoltto sekä potaskan ja salpietarin valmistus. Seudulla oli myös myllyjä ja sahoja sekä myöhemmin meijereitä. Nivalan ensimmäinen varsinainen teollisuuslaitos oli nahkoja valmistanut Nivalan Nahkimo, joka aloitti toimintansa 1873. Pääasiassa puuteollisuutta harjoittanut Oy Jyrkänkoski, myöhemmin Nivala Oy, perustettiin 1920. Suuren pulakauden taloudellinen ahdinko aiheutti kesällä 1932 kuuluisan Nivalan konikapinan. Jokilaaksojen oopperakeskus esitti vuosina 2004–2006 konikapinasta kertovan Pula-oopperan.[8]
Nivala tunnetaan myös presidentti Kyösti Kallion kotipitäjänä. Kallio syntyi Ylivieskassa 1873. Nivalaan Kallio siirtyi 1895, jolloin hän osti Heikkilän tilan. Kallion hoidossa Heikkilästä kehittyi 1930-luvun lopulla Oulun läänin suurin tila. Rivakalta isännältä liikeni aikaa myös moniin yhteiskunnallisiin toimiin. Kallion ura kulki valtiopäivämies- ja ministeritoimien kautta 1937 presidentiksi. Talvisota uuvutti Kallion, ja hän luopui virasta 1940. Kotimatkan Nivalaan alkaessa Kallio kuoli kunniakomppanian edessä Helsingin päärautatieasemalla.[8]
1900-luvun alussa väkiluku oli noussut jo lähes 8 000:een. Väestönkehitys jatkui koko 1900-luvun alkupuoliskolla ja 1950-luvun alkupuolella saavutettiin väestönkehityksen huippu, jolloin Nivalassa asui vähän yli 12 600. Tällöin Nivala oli yksi Oulun läänin tiheimmin asutuista maalaiskunnista. Seuraavien 20 vuoden aikana väki väheni kuitenkin runsaalla 2 500 asukkaalla. 1970-luvun puolimaissa asukasluku alkoi jälleen kasvaa. Vuonna 1985 asukkaita oli 11 037.[8]
Vuonna 1942 avattiin Makolan kaivos, josta louhittiin nikkelikuparimalmia 1950-luvun puoleenväliin asti, jolloin kaivos ehtyi. Uusi malmio löydettiin Makolan pohjoispuolelta Hiturasta 1962. Hiturassa käynnistyivät työt 1980. Vuonna 2010 kaivoksen toiminta haluttiin turvata, ja silloin arveltiin nikkelivarantojen riittävän vähintään kuuden vuoden tarpeisiin.[8] Hituran kaivoksen tuotanto kuitenkin keskeytettiin vuonna 2013 ja Hituran kaivosyhtiö meni konkurssiin vuonna 2015. Hituran kaivoksen lopullinen sulkeminen aloitettiin vuonna 2017.
Väestönkehitys
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Taajamat
Vuoden 2017 lopussa Nivalassa oli 10 815 asukasta, joista 7 029 asui taajamissa, 3 730 haja-asutusalueilla ja 56:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Nivalan taajama-aste on 65,3 %.[11] Nivalan taajamaväestö jakautuu kuuden eri taajaman kesken:[12]
# | Taajama | Väkiluku (31.12.2017) |
---|---|---|
1 | Nivalan keskustaajama | 5 412 |
2 | Järvikylä | 379 |
3 | Haikaperä | 357 |
4 | Ahde | 356 |
5 | Maliskylä | 282 |
6 | Karvoskylä-Jokikylä* | 243 |
Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Karvoskylä-Jokikylän taajama sijaitsee pääosin Nivalassa, mutta pieneltä osin myös Haapajärvellä.[12]
Seurakunnat
Vuoden 2018 aluejaon mukaan Nivalassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[13]
Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Nivalassa toimii Nivalan helluntaiseurakunta.[14]
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Nivalan alueella toimii Iisalmen ortodoksinen seurakunta.[15]
Luonto
Luonnonmaisemallisesti Nivala lukeutuu Pohjois-Pohjanmaan viljalakeuteen, jossa hallitsevana maisematekijänä on pinnanmuotojen tasaisuus. Kunnan halki virtaavan Kalajoen varrelle levittäytyvät laajat viljelyaukeat.
Kunnan kallioperä on kivilajikoostumukseltaan vaihteleva. Kunnan länsi- ja keskiosissa on gneissiä ja kiilleliusketta ja etelä-itäosissa kvartsidioriittia. Seudulla on myös gabro- ja peridotiittialueita, joista on tavattu malmiaiheita. Nikkelilöydöksiä on tehty myös Maliskylän, Haapaperän ja Hosionperän seuduilta. Kallioperää peittävät irtaimet maalajit lähes kaikkialla. Moreeni on yleisin maalaji kunnan koilliskulmalla, mutta sitä on runsaasti myös Kalajoen laaksossa. Savimaita on erityisesti Ypyän kirkonkylän ja Jokikylän alueilla. Vähäiset sora- ja hiekkamuodostumat keskittyvät kunnan pohjois- ja lounaisosiin.[8]
Alueen suhteelliset korkeuserot ovat yleensä 0–10 m, koillisessa ja lounaassa 10–20 m. Lounaisrajalla korkeuserot kohoavat kapealla alueella 20–50 metriin. Maasto on alavinta Kalajoen laaksossa, joka on 70–80 metrin korkeudella. Maanpinta kohoaa kunnan koillis- ja lounaisrajoilla yli 100 m:n korkeuskäyrän. Korkeimmat mäet nousevat 138 m koillisrajalla ja 134 m lounaisrajalla. Nivalan vedet kuuluvat lähes kokonaisuudessaan Kalajoen vesistöalueeseen. Päävesistö on Reisjärvestä alkunsa saava Kalajoki, johon laskeutuvat useita pieniä sivujokia. Näistä suurin on Haapaveden puoleisilta suolalakeuksilta vetensä saava Malisjoki. Kalajoen leveys on Nivalan kohdalla noin 50 metriä, mutta tulviessaan se levittäytyy huomattavasti laajemmalle alueelle. Tulvahaittojen poistamiseksi Kalajoen säännöstely aloitettiin jo 1959. Kunnan suurin järvi on Pidisjärvi kuntakeskuksen eteläpuolella. Pienempiä järviä ovat Suojärvi eteläkulmalla ja Erkkisjärvi itäosassa.[8]
Nivalan kasvillisuutta hallitsevat laajat, yhtenäiset ja voimaperäisesti viljellyt peltolakeudet. Yli 70 prosenttia pelloista on hieta- ja multamaita, jotka ovat erittäin hyviä viljelymaita. Kasvillista metsämaata on Nivalan pinta-alasta lähes puolet. Vallitseva metsätyyppi on kuivahko kangas, jonka valtapuuna on mänty. Metsäalasta on puolet mänty-, kolmannes kuusi- ja loput lehtimetsää.[8]
Nivala kuuluu pääasiassa aapasoiden alueeseen, mutta rämeitä on myös runsaasti. Rimpinevan alue kuuluu valtakunnalliseen soidensuojelusohjelmaan. Rimpineva on myös seudun merkittävin lintujen pesimäalue.[8]
Yleistä
Asutus Nivalassa on keskittynyt pääosin keskustaan sekä muutamiin kyliin jokien varrelle.
Nivala kuuluu EU:n tavoitealue 1:een. Palvelualoilla toimii Nivalan työikäisestä väestöstä noin 46 prosenttia, jalostuksessa 31 prosenttia ja alkutuotannossa 20 prosenttia.
Nivalassa toimii 11 peruskoulun alakoulua, yläkoulu ja lukio. Nivalassa antaa koulutusta myös Jokilatvan opisto, Jokilaaksojen musiikkiopisto, Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymän ylläpitämät Nivalan ammattiopisto sekä Suomen toiseksi vanhin aikuiskoulutuskeskus, vuonna 1956 perustettu Aikuiskoulutus- ja oppisopimuskeskus. Nivalassa julkaistaan kerran viikossa Nivala-lehti tilauspohjaisena. Toinen Suomen ensimmäisenä kaupallisena paikallisradiona aloitti toimintansa Radio Lakeus Nivalassa 27. huhtikuuta 1985. Sen toiminta lakkasi 1989.
Nähtävyyksiä Nivalassa ovat muun muassa kirkko, kaupungintalo, vesitorni, Kyösti ja Kalervo Kallion museo, Katvalan kotiseutumuseo, Kyösti Wilkunan työhuonemuseo, Tillaripatsas, Hilippa-patsas, Kylväjäpatsas, N. K. Malmbergin muistomerkki sekä Kaarinan Galleria. Maliskylällä sijaitseva Crazylandia on viimeisten vuosien aikana noussut suosituksi kohteeksi. Ehkä tunnetuimpia nivalalaisia on presidentti Kyösti Kallio.
Nivala on tunnettu kotiseututyöstään ja kapinahengestään. Kotiseututyötä ylläpitää Nivala-Seura ry. Kotiseututyön näkyvä symboli on aivan Nivalan keskustassa oleva tuulimylly. Kotiseutuihmisiä kutsutaankin joskus leikkisästi tuulimyllyuskovaisiksi. Hieman keskustasta Haapajärvelle päin sijaitsee Nivala-Seuran ylläpitämä Katvalan talonpoikaismuseoalue, joka koostuu lukuisista historiallisista rakennuksista.
Padingissa on Kalajoen Padinginkoskessa Padingin voimalaitos.
Nivalan Karvoskylässä on Kuopion ortodoksisen seurakunnan Kristuksen kirkastumisen kirkko.
Välimatkoja
Kylät ja kulmakunnat
Nivalassa on kahdeksan henkikirjakylää (tieto vuodelta 1973):[16]
- Haapajärvenkylä
- Järvikylä
- Karvoskylä
- Maliskylä
- Nivala
- Pahkalankylä (Pahkakylä)
- Sarjankylä
- Välikylä
Kulmakuntia Nivalassa ovat Junttikangas, Padinki, Paloperä, Haikara, Ruuskankylä, Jokikylä, Koskenperä, Ypyä, Haapaperä, Aittoperä, Ahde, Erkkilä, Töllinperä, Makola, Vilkuna.
Tunnettuja nivalalaisia
Poliitikkoja
Urheilijoita
|
Tieteen edustajia
Taiteilijoita
Virkamiehiä
Toimittajia
Yrittäjiä
|
Kulttuuri
Tapahtumat
Nivalassa on järjestetty useita kristillisiä kesätapahtumia. Herättäjäjuhlat on järjestetty Nivalassa kahdeksan kertaa: 1894 Palosaaressa, 1903 Yliniemessä, 1907 pappilassa sekä vuosina 1933, 1946, 1966, 1992 ja 2019.[17] Vanhoillislestadiolaisten suviseurat on järjestetty Nivalassa kolme kertaa, vuosina 1945, 1969 sekä 2004.[18][19]
Musiikkitoiminta
Nivala on Jokilaaksojen musiikkiopiston kuntayhtymän isäntäkunta.
Nivala tunnetaan monista kuoroista, enimmillään toimivia kuoroja on 7–10 kpl. Nykyisin toimivia kuoroja ovat:
- Nivalan Mieslaulajat, monia johtajia; nykyisin Olena Mikhailova
- Nivalan Sekakuoro, johtaja Olena Mikhailova
- Nivalan elävän musiikin yhdistys Nelemu
- Lapsikuoro, johtaja Liisa Katajala
- Virsikuoro, johtaja Veli Järviluoma
- Pisara, johtaja Anu Rautio
- Lauluryhmä Sisters
- Nivalan pelimannit ry. (perustettu 1980), johtajina Heino Haavisto ja Pauli Raivio. 15–20-jäseninen yhtye esittää kansan- ja viihdemusiikkia, kirkko- ja sota-ajan lauluja.
Urheiluseurat
- Yleisurheiluseura Nivalan Urheilijat
- Jääkiekkoiluseura Nivala Cowboys
- Jalkapalloseura Ysikaks' Nivala Ry
- Juoksuseura Lakeuden Kipinä
- Nivalan Ratsastajat Ry
- Uimaseura Nivalan Saukot
- Pesäpalloseura Nivala Pesis
- Suunnistusseura Nivalan Suunnistajat ry
- Telinevoimisteluseura Nivalan Voimistelijat
- Voimanostoseura Nivalan voima ry
- Uppopalloseura Nivalan sukeltajat ry
Ruokakulttuuri
Nivalan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla punainen hera ja pepu.[20]
Lähteet
- Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
- Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2022M01*-2022M12* 31.12.2022. Tilastokeskus. Viitattu 27.1.2023.
- Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2022 29.11.2021. Verohallinto. Viitattu 18.2.2022.
- Kuntavaalit 2021, Nivala Oikeusministeriö. Viitattu 8.12.2021.
- Castrén, Jalmar et al. (toimittanut): Tietosanakirja. Osa 6, artikkeli Nivala. Helsinki: Tietosanakirja Osakeyhtiö, 1909.
- Kalevi Rikkinen, Hannes Sihvo, Matti Eskola, Allan Tiitta: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5.
- Kotiseutumme Nivala–Sievi 2007–2008
- Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 6.2.2018.
- Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
- Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
- Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
- Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Viitattu 6.9.2021.
- https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/iisalmen-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 5, Lieksa – Närpiö, s. 357. WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5.
- Vuodet -1893 Herättäjäjuhlat. Viitattu 19.12.2021.
- Saarna-arkisto Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry. Viitattu 27.6.2022.
- Lehto-Peippo, Liisa: Telttoja alettiin purkaa Nivalassa Kaleva. 5.7.2004. Viitattu 27.6.2022.
- Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 171. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nivala Wikimedia Commonsissa
- Nivalan kaupungin kotisivut
- Tilastokeskus - Nivalan avainluvut
- Nivala-lehti
- Nivala-Seuran kotisivut
- Haikaperä