Nitrosyylirikkihappo

Nitrosyylirikkihappo (NOHSO4) on rikkihapon johdannainen. Ainetta muodostuu sivutuotteena valmistettaessa rikkihappoa lyijykammioprosessin avulla.

Nitrosyylirikkihappo
Tunnisteet
CAS-numero 7782-78-7
Ominaisuudet
Molekyylikaava NOHSO4
Moolimassa 127,088 g/mol
Ulkomuoto vaaleankeltainen kiteinen aine
Sulamispiste 73 °C [1]
Tiheys 1,612 g/cm3 (neste)[2]
Liukoisuus veteen Hajoaa

Ominaisuuksia

Nitrosyylirikkihappoa käytetään usein rikkihappoliuoksena. Yhdiste on vahvasti hapettava ja saattaa reagoida hyvin voimakkaasti emästen ja hapettuvien orgaanisten yhdisteiden kanssa. Nitrosyylirikkihappo syövyttää metalleja vapauttaen vetykaasua. Joutuessaan kosketuksiin veden kanssa yhdiste hydrolysoituu rikkihapoksi ja typpihapokkeeksi. [3]

Valmistus ja käyttö

Nitrosyylirikkihappoa voidaan pitää happoanhydridinä. Sitä voidaan valmistaa rikkihaposta ja typpihapokkeesta tai rikkihapokkeesta ja typpihaposta. Kummassakin tapauksessa reaktio tulee suorittaa vedettömissä olosuhteissa, koska yhdiste hajoaa hyvin nopeasti joutuessaan kosketuksiin veden kanssa. [1]

H2SO4 + HNO2 → NOHSO4 + H2O
H2SO3 + HNO3 → NOHSO4 + H2O

Valmistettaessa rikkihappoa lyijykammioprosessilla katalyyttinä käytettävä typpidioksidi voi reagoida veden ja rikkidioksidin kanssa muodostaen nitrosyylirikkihappoa ja typpihapoketta. Syntynyt yhdiste kiteytyy kellanvalkoisina rombisina kiteinä. [1]

Nitrosyylirikkihappoa käytetään valmistettaessa atsoväriaineita. Erityisesti yhdistettä käytetään, kun väriainesynteesissä käytettävä amiini on vain heikosti emäksinen. Atsoyhdisteiden synteesissä voidaan käyttää valmista nitrosyylirikkihappoa tai liuottaa natriumnitriittiä rikkihappoon, jolloin muodostaa nitrosyylirikkihappoa. [4]

Lähteet

  1. Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 665. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.6.2009). (englanniksi)
  2. Nitrosylsulfuric acid chemBlink. Viitattu 27.6.2009. (englanniksi)
  3. Nitrosylsulfuric acid Cameo Chemicals. NOAA. Viitattu 27.6.2009. (englanniksi)
  4. Willy Herbst, Klaus Hunger, Gerhard Wilker: Industrial organic pigments, s. 196. Wiley-VCH, 2004. ISBN 978-3-527-30576-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.6.2009). (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.