Nitrariaceae

Natronmarjakasvit (Nitrariaceae) on koppisiemenisten Sapindales-lahkoon kuuluva pieni kasviheimo, jonka tunnetuin suku lienee harmikit (Peganum).

Nitrariaceae
Hedelmöivä Nitraria billardierei
Hedelmöivä Nitraria billardierei
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: Versokasvit Embryophyta
Alakaari: Putkilokasvit Tracheophyta
Yläluokka: Euphyllophyta
Luokka: Siemenkasvit Spermatophyta
Alaluokka: Koppisiemeniset Angiospermae
Ylälahko: Rosanae
Lahko: Sapindales
Heimo: Natronmarjakasvit Nitrariaceae
Lindl.
Synonyymit
  • Peganaceae Takht.
  • Tetradiclidaceae Takht.
Suvut
Katso myös

  Nitrariaceae Wikispeciesissä
  Nitrariaceae Commonsissa

Tuntomerkit

Heimon kasvit ovat monivuotisia ruohoja tai pensaita, joilla on möyheät ja korvakkeelliset lehdet. Kukinto on enemmän tai vähemmän viuhkomainen ja sijaitsee varsipäätteisesti. Teriö suojaa kukkanuppua. Heteitä on 15, jotka sijaitsevat terävastaisina pareina; palhot ovat litistyneitä ja leveätyvisiä. Myös mesirauhaset sijaitsevat terävastaisesti. Yhdislehtinen sikiäin koostuu kahdesta neljään tai kuudesta emilehdestä, ja siinä on pitkä vartalo, jota pitkin luottipinnat ovat. Hedelmä on selkäluomainen kota tai yksisiemeninen luumarja. Siemenkuoressa on usein limautuva ulkokerros.[2]

Levinneisyys

Heimo kasvaa tavallisesti vaihtelevissa määrin kuivilla alueilla Pohjois-Afrikasta Itä-Aasiaan. Lajeja on myös Lounais-Australiassa ja Itä-Meksikossa. Lajit ovat usein suolamaiden kasveja.[2]

Luokittelu

Nitrariaceae käsittää kolme sukua, joissa on yhteensä 16 lajia.[2]

Suvussa Nitraria on kuusi Euroopassa, Aasiassa, Saharassa ja Australiassa kasvavaa lajia. Eräät niistä ovat okaisia. Varren kussakin nivelessä on usein kaksi tai kolme mehevää lehteä, jotka voivat olla joskus hammaslaitaisia tai liuskaisia. Korvakkeet ovat nahkeita. Sikiäimen päässä on lyhyt vartalo. Hedelmä on luumarja, ja siemenessä on niukka endospermi.[2]

Harmikeilla (Peganum) on varren nivelissä kaksi likeistä lehteä, joiden lapa on syväjakoinen. Korvakkeet ovat lehtimäisiä ja jakoisia. Kukat sijaitsevat lehtivastaisesti. Sikiäimessä on paljon siemenaiheita. Hedelmä on selkäluomainen kota tai marja. Harmikkien kotiseudut ovat Euroopassa, Aasiassa ja Itä-Meksikossa, missä niitä on kuusi lajia.[2]

Tetradiclis tenella on sukunsa ainoa laji ja kasvaa Välimeren alueen itäosista Keski-Aasiaan ulottuvalla alueella. Se on yksivuotinen ruoho, jonka lehdet sijaitsevat kierteisesti ja ovat möyheitä ja pienikorvakkeisia. Kukat ovat 3–4-lukuisia, ja hetiö on verhovastainen. Sikiäin on yhdislehtinen ja koostuu neljästä emilehdestä, jotka ovat jakautuneet kolmeen osaan. Pohjaistukassa on 24 siemenaihetta. Vartalo on gynobaasinen eli kiinnittyy sikiäimen tyveen. Hedelmä on selkäluomainen rakokota.[2]

Aikaisemmin Nitrariaceae-heimoa on pidetty mehikorvakasvien (Zygophyllaceae) sukulaisena, mutta yhtäläisyydet niiden kanssa johtuvat mitä ilmeisimmin samanlaisiin kasvuolosuhteisiin sopeutumisesta.[2]

Kuvia

Lähteet

Viitteet

  1. Kassu: Kasvien suomenkieliset nimet: Nitrariaceae
  2. Stevens 2001–, viittaus 8.3.2015

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.