Masocore

Masocore on teoreettinen videopelien alalaji, joka tähtää pelaajien turhauttamiseen yhdistämällä monimutkaisia pelimekaniikkoja näennäisesti mahdottomiin ”yritys ja erehdys” -tilanteisiin.[1] Usein lajityypin edustajat ovat tasohyppelyitä tai bullet hell -räiskintäpelejä.[1] Usein peleissä on rajoittamaton määrä ”elämiä”, jolloin vastusta voi haastaa loputtomasti uudelleen.[2]

Lajityypin pelejä on julkaistiin jo 1980- ja 1990-luvuilla, mutta termi masocore yleistyi vuonna 2008 julkaistun blogikirjoituksen jälkeen.[3] 1980-luvulla kolikkopelien vaikeustaso vaikutti myös Nintendon kehittämiin peleihin ja syntyi käsite Nintendo hard kuvaamaan Mega Manin kaltaisia pelejä.[3][4] Nintendon Satoru Iwata on myöhemmin kommentoinut näiden pelien olleen kohtuuttoman vaikeita.[4] Iwatan mukaan kehittäjät testasivat pelejä pelaamalla niitä paljon, joten he tulivat niissä niin taitaviksi, että alkoivat pitää niitä liian helppoina.[4] Korkea vaikeusaste ei johtunut oudosta pelimekaniikasta tai kenttäsuunnittelusta, vaan pelattavuus oli lähtökohtaisesti hyvä.[3] Erään artikkelin mukaan vanhat Nintendo-pelit ovat myös laskennan vaativuusteorian mukaan vaikeita (ks. P=NP).[5]

Tuoreempia lajityypin edustavia ovat esimerkiksi Spelunky (2009) ja Super Meat Boy (2010).[2]