Valesapelihammaskissat
Valesapelihammaskissat[2] (Nimravidae) on sukupuuttoon kuollut kissamaisten petoeläinten heimo, jonka fossiileja on löydetty Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Aasiasta. Heimon nimi on erotuksena aidoista sapelihammaskissoista, jotka kuuluvat kissaeläinten heimoon (Felidae).[3]
Valesapelihammaskissat | |
---|---|
Holophoneus primaevus |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
Alalahko: | Feliformia |
Heimo: |
†Valesapelihammaskissat Nimravidae Cope, 1880[1] |
Katso myös | |
Valesapelihammaskissat Wikispeciesissä |
Evoluutiohistoria
Valesapelihammaskissat olivat ensimmäisiä kissamaisia lihansyöjiä, jotka kokivat radiaatioaallon. Niiden vanhimmat löydetyt jäänteet ovat keskiseltä eoseenilta Kiinasta. Koska jo varhaiset aasialaiset valesapelihammaskissat olivat monimuotoistuneita, saattaa niillä olla pitkä tuntematon historia Aasiassa, missä ne luultavasti myös ilmestyivät ja kehittyivät. Sieltä ne levisivät oletettavasti ensin Pohjois-Amerikkaan myöhäisellä eoseenilla ja sitten Eurooppaan varhaisella oligoseenilla. Oligoseenilla valesapelihammaskissojen monimuotoistuminen jatkui Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, kun ne samaan aikaan harvinaistuivat Aasiassa todennäköisesti avointen elinympäristöjen leviämisen takia. Niiden elinympäristöä olivat nimittäin suljetut metsät, ja ruohomaiden leviäimisen katsotaan koituneen niiden kohtaloksi myös Pohjois-Amerikassa. Vielä keskiseltä mioseenilta tunnetaan yksi valesapelihammaskissalle kuulunut hammasjäännös Kiinasta.[4]
Piirteet
Valesapelihammaskissoilla oli pitkä, matala ruumis ja pitkä häntä. Niiden huomiota herättävät yläkulmahampaat (”sapelit”) olivat pidemmät kuin nykyisillä kissoilla, mutta eivät yhtä pitkät kuin aidoilla sapelihammaskissoilla, joskin niiden alakulmahampaat olivat suhteellisesti pidemmät.[3]
Luokittelu
Aiemmin valesapelihammaskissat jaettiin kahteen alaheimoon, Nimravinae ja Barbourofelinae, mutta nykykäsityksen mukaan alaheimot eivät ole sukua toisilleen. Siksi jälkimmäinen on erotettu omaksi heimokseen Barbourofelidae.[4] Valesapelihammaskissat eivät myöskään ole läheistä sukua kissaeläimille, vaikka muistuttavat niitä läheisesti.[2][4]
Valesapelihammaskissojen sisäinen luokittelu:[4][5]
- Heimo: Valesapelihammaskissat (Nimravidae)
- Tribus: Hoplophoneini
- Suku: Hoplophoneus
- Suku: Nanosmilus
- Tribus: Nimravini
- Suku: Dinaelurus
- Suku: Nimravus
- Suku: Dinailurictis
- Suku: Dinictis
- Suku: Eofelis
- Suku: Maofelis
- Suku: Pogonodon
- Suku: Quercylurus
- Tribus: Hoplophoneini
Lähteet
- Nimravidae (false sabre-tooth The Paleobiology Database. Viitattu 11.6.2013. (englanniksi)
- Katajisto, Jonna (päätoim.): Luonnossa. Nisäkkäät 3, s. 38. Helsinki: Weilin+Göös, 2010. ISBN 978-951-0-34257-2.
- Dixon, Dougal et al.: The Macmillan Illustrated Encyclopedia of Dinosaurs and Prehistoric Animals, s. 224. New York: Collier Books, Macmillan Publishing Company, 1992. ISBN 0-02-042981-9. (englanniksi)
- Averianov, Aleksandr: First nimravid skull from Asia. Scientific Reports, 10.5.2016, 6. vsk, nro 1, s. 25812. PubMed:27161785. doi:10.1038/srep25812. ISSN 2045-2322. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 31.7.2020. (englanniksi)
- Barrett, Paul Z.: Taxonomic and systematic revisions to the North American Nimravidae (Mammalia, Carnivora). PeerJ, 9.2.2016, 4. vsk, s. e1658. PubMed:26893959. doi:10.7717/peerj.1658. ISSN 2167-8359. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 31.7.2020. (englanniksi)