Nimby

Nimby (lyhenne englanninkielisistä sanoista ”not in my back yard”, ’ei minun takapihalleni’) tarkoittaa omaan asuinympäristöön suunniteltujen ja omasta mielestä epämiellyttävien asioiden vastustamista.[1]

Lentokenttää käytetään esimerkkinä nimby-ilmiöstä. Lentokenttä edistää lähialueen taloutta, mutta ihmiset eivät halua lentokenttää asuinalueensa lähelle siitä syntyvän metelin ja saasteiden takia.

Tyypillinen nimby-ilmiö liittyy esimerkiksi syrjäytyneille tarkoitetun asuntolan rakentamiseen asuntoalueelle. Alueen asukkaat voivat periaatteessa olla samaa mieltä asuntolan tarpeellisuudesta, mutta käytännössä he eivät halua sitä rakennettavan omalle asuinalueelleen, vaan jonnekin muualle.

Hankkeiden vastustajien usein käyttämiä perusteluja ovat asuntojen arvon aleneminen, lasten turvallisuuden heikkeneminen ja teiden ruuhkautuminen[2].

Esimerkiksi mielenterveys- ja päihdekuntoutujien palvelukotien perustamista vastustetaan usein sillä perusteella, että perustaminen laskisi lähialueen asuntojen hintoja, mutta Ylen selvityksen mukaan tämä väite ei pidä paikkaansa ainakaan seinänaapuria kauempana palvelukodista[2].

Suomalaisista 19 % ei haluaisi mielenterveyskuntoutujaa naapurikseen[3]. Palvelukotihankkeiden vastustajat saattavat ajatella virheellisesti, että mielenterveyspotilaat ovat vaarallisia tai olemukseltaan epäsiistejä[2].

YIMBY (”yes in my back yard” ts. ’kyllä minun takapihalleni’) on vastareaktiona NIMBY-ilmiölle syntynyt kansanliike.[4] Suomalaisena esimerkkinä YIMBY-ilmiöstä voidaan pitää esimerkiksi Kallio-liikettä, joka vuonna 2011 nousi vastustamaan julkisuudessa esitettyjä vaatimuksia häätää joidenkin asukkaiden mielestä häiriötä aiheuttanut Hurstin leipäjono Helsingin Kalliosta.[5][6] Espoolainen Villa Huvi ry. järjestää vuosittain YIMBY-nimisen juoksutapahtuman, joka sai alkunsa kehitysvammaisten nuorten ryhmäkodin rakennushankkeen ympärillä velloneesta kohusta.[7]