Nils Oskar Jansson

Nils Oskar Jansson-Vretdal[1] (9. helmikuuta 1862 Wretdal – 20. tammikuuta 1927[2]) oli kemiöläinen, suomenruotsalainen kansakoulunopettaja. Hän perusti Sagalundin museon Kemiönsaarelle Vretaan.

Nils Oskar Jansson-Vretdal

Sagalund

Janssonin vuonna 1900 aloittama Suomen ensimmäinen maaseutumuseo Sagalund[3][4] on Suomen suurimpia ulkomuseoita maaseudulla.[5]

Kemiön Nuorisoseura rakensi vuonna 1911 perustajilleen Janssonille ja tämän työtoverille, kirjailija Adèle Wemanille eläkeläisasunnon, Villa Sagalundin,[6] jossa Jansson ei ehtinyt asua montaa vuotta. Weman asui siellä pääasiassa kesäisin[6]. Huvila on jäljellä lähes alkuperäisessä asussaan Sagalundin ulkomuseon puistossa[6].

Jansson pyrki pelastamaan vanhoja esineitä ja miljöitä[6]. Hän keräsi esineitä kuntalaisten ja oppilaidensa kotien varastoista ja ullakoilta.

Uusia hankkeita perustamassa

Jansson oli kotipaikkakunnallaan mukana perustamassa muun muassa osuusmeijeriä, osuuspankkia ja osuuskauppaa. Hänen aikeensa kirjoittaa Kemiönsaaren historia ei toteutunut heikentyneen terveyden ja varhaisen kuoleman vuoksi. Työn aloittamisella saattoi olla myös henkisiä esteitä, sillä toisinaan Janssonin hankkeet jäivät kesken. Nuorisoseuran aloittamat koulut, kuten pienviljelijäkoulu (myöhemmin maamieskoulu) ja emäntäkoulu toimivat pitkään opettajaparin ympärille kasvaneessa Vretan kulttuurisessa keskuksessa lähellä Kemiön kirkonkylää, kunnes ne yhteiskunnan ja koulutuksen muuttuessa muuttivat Brusabyn alueelle kirkonkylään ja kehittyivät uusia aikoja vastaaviksi.

Vretan alueelle nousi lyhyessä ajassa joukko rakennuksia ja hankkeita. Janssonin idea oli myös sitoa maaseutunuoria kotiseutuunsa palstoittamalla heille viljelytontteja. Suunnitelma ei toteutunut hänen aikomallaan tavalla.

Nuorisoseura

Jansson oli mukana perustamassa Kemiön Nuorisoseuraa muun muassa työtoverinsa Adèle Wemanin kanssa. Nuorisoseuran toiminta, jolla myös hankittiin varoja rakennushankkeisiin, kulttuurityöhön ja näyttämöharrastuksiin on jatkunut Sagalundin museon ja Nuorisoseuran piirissä sittemmin vuosikymmeniä. Nuorisoseura kävi alkuun rahan keräämiseksi kiertueilla ruotsalaisseuduilla ja myös Ruotsissa. Juhliin liittyi Janssonin esitelmä ja Wemanin kirjoittamia runoja ja näytelmä, Janssonkin kirjoitti paikallismurteella esitettäviä lyhyitä näytelmiä ja kuvaelmia. Työpari aloitti kunnassa myös kirjastotoiminnan.

Opettajana

Jansson oli nykyaikainen luonnontieteen harrastaja, ja hänen esikuviaan olivat Carl von Linné[4] ja myös Charles Darwin ja Nordiska museetin ja Skansenin perustaja Artur Hazelius, jolta hän sai idean Sagalundin perustamiseen[3]. Hän kävi tutustumassa myös Linnén Hammarbyhyn.

Opettajana Janssonia kuvailtiin kiinnostavaksi, mutta myös autoritaariseksi. Hän oli mukaansatempaava luennoitsija ja innostaja, hän halusi vapautua painetuista oppikirjoista ja käytti laboratiivisia menetelmiä. Janssonin edistyksellinen menetelmä oli puutarhapedagogiikka, ja muutamassa vuodessa hän oppilaineen teki karusta Vretan koulun ympäristöstä kukoistavan puutarhan.

Jansson oli luonteeltaan ristiriitainen. Häntä vaivasi yksinäisyys ja särmikkyys. Kielikysymyksessä hän kehittyi sovinnollisesta ja Suomen kansalaisia lähentävästä politiikasta kiihkoruotsinmieliseen freudentalilaisuuteen.

Janssonilla ja Wemanilla oli oppilaina tulevia taiteilijoita ja tuleva suurliikemies ja mesenaatti Amos Anderson, johon Janssonilla oli pitkään jännitteinen suhde. Ennen Janssonin varhaista kuolemaa he kuitenkin tekivät sovinnon. Anderson teki ensimmäisen lahjoituksensa, Raamatun varhaispainoksen, Janssonin museolle.

Jansson ei avioitunut vaan omistautua työlleen ja aatteellisille riennoille. Hänen ristiriitainen ja kiihkeä luonteensa ei olisi ehkä sopinut parisuhteisiin. Hän kuoli vaikeaan anemiaan, mihin saattoi vaikuttaa säästäväisen ihmisen yksipuolinen ruokavalio. Adéle Wemanin avainromaanissa saattaa olla kuvausta heidän suhteestaan.

Uudenkaarlepyyn ruotsinkielisen opettajaseminaarin opettajien mukaan Janssonilla olisi ollut kykyjä edetä pitemmälle, mutta hän halusi omistautua kotiseudulleen ja työlle suomenruotsalaisuuden asian ajamiselle. Hän on selvästi ainakin paikallinen suurmies, mutta oli tunnettu koko ruotsinkielisessä Suomessa.

J. J. Hulden on kirjoittanut heistä elämäkerran, Kring Sagalund, jossa on aineksia Adèle Wemanin omista muistelmista Minnen i skuggor och dagrar.

Teokset
  • Jansson, Nils Oskar, Kimito kyrka Konstsamfundet, 1986 ISBN 951-99743-0-X Sarja:Föreningen Konstsamfundets publikationsserie, 0357-9026; 4

Kirjallisuutta
  • Sagalund - Min kostsamma leksak - Kallisarvoinen leikkikaluni, Sagalundin museo, 2000
  • J. J. Hulden, Kring Sagalund, Mercators tryckeri och förlags, 1940
  • Sjöberg-Pietarinen ”Nils Oskar Jansson och hembygdsrörelsen i Åboland”, pro gradu -tutkielma Åbo Akademi, 1975
  • Glorian antiikki 5/2011 esittelee Sagalundin ja Nils Oskar Janssonin

Lähteet
  1. Blf: JANSSON-VRETDAL, Nils Oskar
  2. Kimito.fi, viitattu 29.8.2012
  3. Heta Hämäläinen, Joku on oikeasti elänyt täällä, pro gradu Jyväskylän yliopisto, viitattu 29.8.2012
  4. Sagalund[vanhentunut linkki], viitattu 29.8.2012
  5. Puutarhaliitto, viitattu 29.8.2012
  6. Sagalundin kotiseutumuseo, Museovirasto, viitattu 29.8.2012

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.