Nils Erik Wickberg

Nils Erik ”Nisse” Wickberg (10. syyskuuta 1909 Helsinki – 11. heinäkuuta 2002 Helsinki) oli suomenruotsalainen arkkitehti ja kirjailija. Wickberg oli Teknillisen korkeakoulun pitkäaikainen rakennustaiteen historian ja tyyliopin professori.

Nils Erik Wickberg.

Wickberg varttui keskiluokkaisen helsinkiläisperheen ainoana lapsena. Hänen isänsä oli kirjanpainaja Axel Wickberg ja äitinsä Alina o.s. Nyman, joka hoiti kotia. Perhetausta ei juuri vaikuttanut Wickbergin arkkitehtoniseen ja taiteelliseen suuntautumiseen.

Wickberg teki huomattavan elämäntyön arkkitehtuurin historian tutkijana ja opettajana. Häntä on suorastaan kutsuttu useiden suomalaisten arkkitehtisukupolvien kasvattajaksi. Wickberg oli paneutunut erityisesti uusklassismin ja barokin arkkitehtuuriin sekä yleensä eurooppalaiseen kaupunkikulttuuriin. Hän oli myös yksi ensimmäisistä historiallisen rakennuskulttuurin säilyttämisen voimakkaista puolustajista Suomessa. Wickberg järjesti vuosien mittaan sekä arkkitehtiopiskelijoiden että ystäviensä kanssa ulkomaille lukuisia ekskursioita, joista tuli hyvin suosittuja.

Nils Erik Wickberg oli toisaalta yksi modernismin puolestapuhujista taistellessaan 1940-luvun uusromanttisia suuntauksia vastaan. Wickberg näki, että paluu perinteisille linjoille olisi kohtalokas romahdus paitsi rakennustaiteelle myös kaikille muille luovan taiteen muodoille. Arkkitehdin työssään Wickberg antoi kuitenkin merkittävimmän panoksen restaurointihankkeiden suunnittelussa. Hänen restaurointitöistään voidaan mainita Korppoon, Kurikan, Tampereen ja Porvoon kirkot sekä Hämeen linna.

Wickberg toimi pitkään Arkkitehti-lehden päätoimittajana, jolloin hänellä oli merkittävä rooli suomalaista nykyarkkitehtuuria koskevassa keskustelussa. Hän osallistui myös monien asiantuntijaelimien ja organisaatioiden toimintaan ja kuului muun muassa Suomen Rooma-instituutin valtuuskuntaan. Arkkitehtuurin ja rakennustaiteen historian asiantuntemuksen ohella Wickberg oli lisäksi hyvin monipuolinen kulttuuripersoona. Hän oli taidemaalari ja piirtäjä, säveltäjä ja pianisti sekä kirjailija, esseisti, runoilija ja aforisti.

Kirjailijana Wickberg oli erityisen merkittävä monien arkkitehtuuria ja rakentamiskulttuuria käsittelevien teosten kirjoittajana. Teokset olivat usein luonteeltaan poleemisia ja kriittisiä. Toisaalta Wickberg oli myös palkittu esseisti, ja hän kirjoitti lisäksi muun muassa kaksiosaisen omaelämäkerrallisen romaanin.

Wickbergillä ei ollut omaa perhettä, ja hän testamenttasi kaiken jäämistönsä Teknilliselle korkeakoululle. Monipuolinen ja laaja irtaimisto on sittemmin jaettu eri alojen kirjastoihin ja arkistoihin säilytettäväksi. Wickbergin Helsingin Kapteeninkadulla sijainnut arvokas kulttuurikoti oli pohjana Teknilliseen korkeakouluun vuonna 2003 perustetulle Wickbergin rahastolle. Rahaston varoilla edistetään arkkitehtuurin ja ensisijaisesti arkkitehtuurin historian opetusta ja tutkimusta.