Nils Ekman

Ekmanin kasvattajaseura on AIK IF, mutta hän siirtyi jo juniorina Hammarby IF:ään. Ekman pelasi joukkueessa ensimmäiset miesten pelinsä kaudella 1993–1994 I-divisioonassa ja hän teki 18 runkosarjaottelussa tehot 7+2=9. Calgary Flames varasi Ekmanin 107. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 1996.

Kaudeksi 1996–1997 Ekman siirtyi Suomeen ja SM-liigajoukkue Kiekko-Espooseen. Pääsarjauransa aloittanut Ekman teki 50 runkosarjaottelussa tehot 24+19=43 ollen maalipörssin kuudes ja joukkueensa paras pistemies. Kaudella 1997–1998 hän oli 14 osumallaan Kiekko-Espoon toiseksi paras maalintekijä Juha Joenväärän kanssa. Joukkueen kauden päätyttyä hän piipahti Calgary Flamesissa pelatessaan yhden playoff-ottelun sen farmijoukkue Saint John Flamesissa, AHL:ssä. Ekman pelasi Espoossa vielä kolmannenkin kauden 1998–1999. Joukkueen nimi oli vaihtunut Bluesiksi. Hän oli 20 osumallaan joukkueen toiseksi paras maalintekijä Hannes Hyvösen jälkeen.

Ekman siirtyi kaudeksi 1999–2000 Calgary Flamesin organisaatioon. Hän pelasi sen farmijoukkue Detroit Vipersissä, IHL:ssä. Ekmanilta jäi kuitenkin debyytti Flamesissa tekemättä, kun hänet kaupattiin marraskuussa 1999 neljännen kierroksen varausvuoron kanssa Tampa Bay Lightningiin vaihdossa Andreas Johanssoniin. Ekman pelasi Lightningissa 28 NHL-ottelua tehoin 2+2=4. Enimmäkseen hän edusti loppukaudella kuitenkin IHL-joukkue Long Beach Ice Dogsia. Yhteensä Ekman teki IHL:ssä 37 runkosarjaottelussa tehot 18+14=32. Kevään 2000 pudotuspeleissä hän oli tehoilla 3+3=6 Ice Dogsin paras maalintekijä ja toiseksi paras pistemies. Ekman valittiin kauden päätteeksi liigan vuoden tulokkaaksi ja hänet palkittiin Garry F. Longman Memorial Trophylla.

Kaudella 2000–2001 Ekman pelasi Lightningissa 43 NHL-ottelua tehoin 9+11=20. IHL-joukkue Detroit Vipersin puolella hän oli tehoilla 22+14=36 joukkueen paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies. Kesäkuussa 2001 Ekmanin oikeudet kaupattiin Kyle Freadrichin kanssa New York Rangersiin vaihdossa Tim Tayloriin. Hän kuitenkin palasi kaudeksi 2001–2002 kotimaahansa ja siirtyi Djurgårdens IF:ään. Ensimmäinen kausi Elitserienissä tehoi 38 runkosarjaottelussa tehot 16+15=31, joilla Ekman oli joukkueen paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies. Hän jakoi kuudella osumallaan liigan voittomaalipörssin voiton HV71:n Per-Åge Skrøderin ja Färjestads BK:n Dieter Kaltin kanssa. Ekman pelasi myös Elitserienin tähdistöottelussa ja oli ehdolla liigan vuoden tulokkaaksi. Tittelin sai kuitenkin Södertälje SK:n maalivahti Rolf Wanhainen. Kaudeksi 2002–2003 Ekman palasi Pohjois-Amerikkaan ja siirtyi yksivuotisella sopimuksella New York Rangersin organisaatioon. Hän pelasi kuitenkin ainoastaan sen farmijoukkue Hartford Wolf Packissa, jonka paras pistemies Ekman oli tehoilla 30+36=66.

Elokuussa 2003 Ekman kaupattiin San Jose Sharksiin vaihdossa Chad Wisemaniin. Hän pelasi kauden 2003–2004 kaikki 82 NHL:n runkosarjaottelua ja teki samalla myös läpimurtonsa liigassa tehoilla 22+33=55. Ekman oli Sharksin paras syöttäjä ja toiseksi paras pistemies Patrick Marleaun jälkeen. Hän teki elokuussa 2004 yksivuotisen jatkosopimuksen joukkueen kanssa, mutta Ekman pelasi koko kauden 2004–2005 Djurgårdenissa NHL:n työsulun takia. Hän oli tehoilla 18+27=45 joukkueen paras pistemies ja Elitserienin pistepörssin viides. Ekman voitti Djurgårdenin sisäisen pistepörssin myös kevään 2005 pudotuspeleissä tehoilla 4+5=9.

Ekman teki elokuussa 2004 uuden sopimuksen San Jose Sharksin kanssa. Kaudella 2005–2006 joukkueen ykkösketjussakin Joe Thorntonin ja Jonathan Cheechoon vierellä pelannut Ekman teki NHL:n yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 21+36=57. Heinäkuussa 2006 hänet kaupattiin Patrick Ehelechnerin kanssa Pittsburgh Penguinsiin vaihdossa toisen kierroksen varausvuoroon.[1] 8. marraskuuta 2006 pelatussa ottelussa Tampa Bay Lightningia vastaan Ekman teki hattutempun ajassa 4.10, joka on Penguinsin seurahistorian kaikkien aikojen nopein.[2] Hänen runkosarjansa jäi kuitenkin vain 34 ottelun mittaiseksi, kun Ekmanin kyynärpää meni sijoiltaan 29. joulukuuta 2006 ottelussa Toronto Maple Leafsia vastaan. Hän palasi kaukaloihin maaliskuussa 2007 Penguinsin viimeiseen playoff-otteluun.

Kaudeksi 2007–2008 Ekman siirtyi Venäjälle ja HK Atlantin riveihin. Hän oli 22 osumallaan joukkueen toiseksi paras maalintekijä Superliigan maalipörssinkin voittaneen Sergei Mozjakinin jälkeen. Ekman sijoittui siinä viidenneksi SKA Pietarin Maksim Sušinskin kanssa. Kaudeksi 2008–2009 Superliigan tilalle perustettiin KHL. Ekman siirtyi SKA Pietariin, jossa hän oli tehoilla 12+20=32 joukkueen toiseksi paras pistemies Sušinskin jälkeen. Ekman teki tammikuussa 2009 yksivuotisen jatkosopimuksen SKA:n kanssa.[3]

Toukokuussa 2010 Ekman palasi kolmivuotisella sopimuksella Djurgårdeniin.[4] Hänen kautensa 2010–2011 päättyi kuitenkin jo joulukuussa 2010, kun Ekman joutui sairaalahoitoon aivoinfarktin takia.[5] Ekman pääsi pois sairaalasta maaliskuussa 2011.[6] Kesällä 2011 hän lopetti uransa lääkärin kiellettyä häntä jatkamasta jääkiekon pelaamista.[7]