Nikotiiniamidi

Nikotiiniamidi on valkoinen ja hygroskooppinen kiteinen jauhe, joka paakkuuntuu ilman kosteuden takia.[6] Se on hajuton ja maistuu kitkerältä.[7] Sen leimahduspiste on 182 °C, itsesyttymislämpötila 480 °C[8] ja irtotiheys 0,50–0,70 g/cm³. Se on erittäin liukoinen veteen, etanoliin (660 g/l 20 °C:ssa)[2] glyseroliin ja vähäliukoisempi kloroformiin.[1] Sen vesiliuosten pK_a on 3,35–3,65,[2] absorptiomaksimi 260 nm ja molaarinen absorptiokerroin 5 800 M⁻¹ cm⁻¹. Se ei fluoresoi.[9]

Nikotiiniamidi on kuivana vakaa aine. Liuoksissa hapot tai emäkset voivat hydrolysoida sen nikotiinihapoksi. Pyridiinirenkaan typen elektronegatiivisuus tekee orto-aseman hiilestä reaktiivisen monien nukleofiilien kuten sulfiitti-, syanidi- ja hydridi-ionien kanssa. Nikotiiniamidin 2 elektronia sisältävän hydridin siirto mahdollistaa sen osallisuuden eliöissä muun muassa elektroninsiirtoketjuun, jossa nikotiiniamidi on NADH:n muodossa.[10]

Nikotiiniamidia käytetään nieltynä ravintolisänä usein noin 20–30 mg annoksin aikuisilla,[11] mutta joissain lisissä on jopa 50–100 mg nikotiiniamidia.[12] 100–500 mg annoksia käytetään aikuisilla hoitona pellagraan eli vakavaan niasiinipuutokseen.[5] Niasiinin eräs toinen muoto, nikotiinihappo, sopii myös edeltäviin käyttökohteisiin, mutta toisin kuin amidi, happo voi aiheuttaa punastumista ja muita haittoja. Nikotiinihappo ja -amidi voivat aiheuttaa muun muassa akuuttia maksan vajaatoimintaa, mutta happo on näistä kahdesta myrkyllisempi. Yli 3 g/vrk amidiannokset eivät ole suositeltavia ja maksaongelmia on havaittu ainakin 9 g/vrk annoksin.[7]

• GF Combs et al: The vitamins: fundamental aspects in nutrition and health. 3. painos. Elsevier Academic Press, 2008. ISBN 9780121834937.

• Nikotiiniamidin kansainvälinen kemikaalikortti
• Human Metabolome Database: Niacinamide
• KEGG: Nicotinic acid
• Liber Herbarum II: Nikotiiniamidia sisältäviä kasveja