Nikolai von Rechenberg

Nikolai von Rechenberg (4. marraskuuta 1846 Pietari – 22. marraskuuta 1908 Pietari) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraaliluutnantti ja salaneuvos, joka toimi myös Viipurin läänin kuvernöörinä.[1]

Nikolai von Rechenbergin vanhemmat olivat Vaasan läänin kuvernööri, kapteeni Carl Alexander von Rechenberg ja kreivitär Natalie Alexandrine Stewen-Steinheil ja puoliso vuodesta 1871 Helena Gavrilovna Zubinskaja. Nikolai von Rechenberg tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1859, mutta siirrettiin sieltä 1865 H.M. Keisarin paašikouluun Pietariin. Hänet ylennettiin kamaripaašiksi 1866 ja määrättiin samana vuonna koulusta valmistuttuaan vänrikkinä palvelukseen Henkivartioväen Moskovan rykmenttiin. Aliluutnantiksi von Rechenberg ylennettiin 1867, luutnantiksi 1869, alikapteeniksi 1872 ja kapteeniksi 1877. Rykmentissään hän otti osaa Turkin sotaan 1877–1878, haavoittuen Gornyi Dubnjakin taistelussa.[1]

Von Rechenberg määrättiin nuoremmaksi yleisesikuntaupseeriksi Henkivartioväen Paavalin rykmenttiin 1882 ja ylennettiin samana vuonna everstiksi. Hän toimi rykmentin vt. komentajana 1888–1889. Kesällä 1889 hänet määrättiin Henkivartioväen 2. jalkaväkidivisioonan 2. prikaatin vt. komentajaksi, mutta siirrettiin jo marraskuussa 132. Benderyn jalkaväkirykmentin komentajaksi. Kenraalimajuriksi ylennettynä von Rechenbergista tuli 42. jalkaväkidivisioonan 1. prikaatin komentaja tammikuussa 1898 ja Viipurin läänin kuvernööri joulukuun lopussa 1899. Hän joutui kuitenkin eroamaan kuvernöörin virasta ja hänelle myönnettiin samalla ero sotapalveluksesta kenraaliluutnanttina elokuussa 1902, mutta hänet nimitettiin uudelleen Viipurin läänin kuvernööriksi helmikuussa 1906. Salaneuvoksen arvonimen hän sai saman vuoden huhtikuussa ja eron kuvernöörin virasta maaliskuussa 1907.[1]

Von Rechenberg oli hankkinut vuonna 1882 Stewen-Steinheil-suvulta jo 1600-luvulla perustetun Ihantalan kartanon Viipurin maalaiskunnasta, mutta siirryttyään palvelukseen Etelä-Venäjälle hän myi vuonna 1890 sekä kartanon että omistamansa Jyrkilän tilan.[1]