Nikolai Virta

Nikolai Jevgenjevitš Virta (ven. Никола́й Евге́ньевич Вирта́, oikealta sukunimeltään Karelski, Каре́льский; 19. joulukuuta 1906 Tambovin läänin Kalikinon kylä – 9. tammikuuta 1976 Moskova) oli neuvostovenäläinen kirjailija.

Nikolai Karelski syntyi maalaispapin perheeseen[1]. Bolševikit teloittivat hänen isänsä Antonovin kapinan aikana vuonna 1921[2]. Nikolai Karelski työskenteli sanomalehtien toimittajana ja alkoi vähitellen julkaista kertomuksia ja näytelmiä. Kirjailijanimekseen hän omaksui karjalaisista esi-isistään muistuttavan Virran.[1] Antonovin kapinasta kertova ensimmäinen romaani Odinotšestvo (”Yksinäisyys”, 1935) sai vuonna 1941 Stalin-palkinnon[3]. Suomen talvisodan ja toisen maailmansodan aikana Virta toimi sotakirjeenvaihtajana[1]. Sodan jälkeen Stalin-palkinnon saivat myös näytelmät Hleb naš nasuštšnyi (”Jokapäiväinen leipämme”, 1947) ja Zagovor obretšonnyh (”Tuhoon tuomittujen salaliitto”, 1948) sekä elokuvan Stalingradskaja bitva (Stalingradin päiviä ja öitä, toinen osa Stalingradin taistelu 2, 1949) käsikirjoitus[3]. Virta erotettiin Neuvostoliiton kirjailijaliitosta väärinkäytösten takia vuonna 1954, mutta hänet hyväksyttiin pian jälleen liiton jäseneksi. Hänen kirjailijanuransa jatkui 1970-luvulle saakka.[1]

Virran lyhytaikainen suosio selittyy sopeutumisella Stalinin ajan propagandaan. Myöhemmin häntä pidettiin esimerkkinä ristiriidattomuuden teorian soveltamisesta.[4]