Nikolai Ryžkov

Ryžkov on kotoisin Donetskin alueelta Ukrainasta, mutta on kansallisuudeltaan venäläinen.[1] Hän työskenteli nuoruudessaan kaivostyöläisenä, kunnes pääsi vuonna 1950 työnjohtajaksi Uralmaš-konetehtaalle Sverdlovskiin.[2] Ryžkov liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen (NKP) vuonna 1956 ja valmistui insinööriksi Uralin polyteknisestä instituutista vuonna 1959. Hänestä tuli Uralmašin tehtaan pääinsinööri vuonna 1965 ja Uralmaš-yhtymän pääjohtaja vuonna 1970. Ryžkov oli Neuvostoliiton raskaan ja liikenteen koneteollisuuden apulaisministerinä vuosina 1975–1979 ja Gosplanin ensimmäisenä varapuheenjohtajana vuosina 1979–1982.[2][3] Hänet valittiin Neuvostoliiton korkeimpaan neuvostoon vuonna 1974[3] ja NKP:n keskuskomitean täysjäseneksi vuonna 1981. Ryžkov johti keskuskomitean talousosastoa vuosina 1982–1985,[2] sillä uusi puoluejohtaja Juri Andropov siirsi hänet Gosplanista NKP:n luottamustehtäviin. Andropov myös järjesti Ryžkovin yhdeksi keskuskomitean kolmesta sihteeristä vastuualueenaan teollisuus.[4]

Mihail Gorbatšovin kohottua Neuvostoliiton johtoon Ryžkov valittiin NKP:n politbyroon täysjäseneksi huhtikuussa 1985 ja hänet nimitettiin Nikolai Tihonovin tilalle ministerineuvoston puheenjohtajaksi syyskuussa 1985.[2][3][5] Ryžkov oli päävastuussa Neuvostoliiton talouspolitiikan johtamisesta 1980-luvun jälkipuolella ja hän yritti toteuttaa Gorbatšovin ohjelmaan kuuluneita uudistuksia kuten taloudellisen suunnittelun hajauttamista ja uudenaikaisen teknologian käyttöönottoa.[3] Investoinnit keskitettiin koneenrakennusteollisuuteen, mutta käytössä olleet resurssit eivät riittäneet suunnitelmien toteuttamiseen.[4] Ryžkov kuului Neuvostoliiton parlamentiksi vuonna 1989 perustettuun kansanedustajien kongressiin ja vuonna 1990 perustettuun Neuvostoliiton presidentin neuvostoon.[5] Hän vastusti vuonna 1990 syvenevien talousongelmien ratkaisuksi ehdotettua 500 päivän talousohjelmaa, johon sisältyi muun muassa markkinahintoihin siirtyminen.[2][3] Ryžkov laati vastaesitykseksi maltillisemman ohjelman, jossa markkinatalouteen siirryttäisiin hitaammin eikä valtion omaisuutta yksityistettäisi.[6] Gorbatšov valitsi toteutettavaksi välimuodon alkuperäisestä ja Ryžkovin ehdotuksesta.[4]

Sekä vanhoillisten että uudistusmielisten tahojen kritisoimaksi joutunut Ryžkov sai 25. joulukuuta 1990 sydänkohtauksen, jonka seurauksena hän joutui luopumaan pääministeriydestä. Hänen seuraajakseen tuli tammikuussa 1991 Valentin Pavlov.[2][3] Ryžkov oli kommunistisen puolueen ehdokkaana Venäjän neuvostotasavallan ensimmäisissä presidentinvaaleissa kesäkuussa 1991, mutta hävisi vaalin itsenäiseksi ehdokkaaksi asettuneelle Boris Jeltsinille.[3]

Ryžkov vuonna 2019.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Ryžkov on ollut muun muassa Tveruniversalbank-pankin sekä Prohorovskoje Pole -sotamuseon johtokunnan puheenjohtajana. Hänet valittiin vuonna 1995 Venäjän duumaan ”Valta kansalle” (Vlast – narodu) -nimiseltä, Venäjän kommunistista puoluetta lähellä olleelta ehdokaslistalta.[3] Hän johti duumassa samannimistä pientä edustajaryhmää ja tuki vuoden 1996 presidentinvaaleissa kommunistien ehdokasta Gennadi Zjuganovia.[7] Ryžkov kuului kommunistisen puolueen johdolla samana vuonna perustetun Venäjän kansallis-isänmaallisen liiton johtajiin.[8] Hänet valittiin uudelleen duumaan vuoden 1999 vaaleissa.[3] Vuodesta 2003 Ryžkov on ollut Venäjän liittoneuvostossa Belgorodin alueen edustajana eli senaattorina.[9][10] Hän joutui vuonna 2014 Ukrainan kriisin vuoksi Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen pakotelistalle.[11]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nikolai Ryžkov Wikimedia Commonsissa